61. työharjoittelupäiväni

Tänäänpä loppui sitten työt, 61 päivää vietin sairaalassa harjoittelussa. Ja kaikkeahan sitä tuli opittua, en edes yritä listata tähän kaikkea. Joskus myöhemmin voin ehkä kirjoittaa postauksen aiheesta "Kuinka työharjoittelu muutti elämäni", se muutti sitä nimittäin aika paljonkin. En voi kieltää, etteikö olisi mukavaa aloittaa lomaa, mutta kun viimeiset kolme kuukautta olen tuolla sairaalassa viitenä päivänä viikossa häärinyt, niin kyllä elämä nyt hieman tyhjältä varmasti tulee tuntumaan kun ei ole mitään aktiviteettia päivisin. Täältä voi lukea ensimmäisen harjoittelupäiväni tunnelmia.

Vein töihin tänään keksiä ja kortin kiitokseksi, ja kaikki olivat ihan että "Ai viimeistäkö nyt viedään?" ja "Mitä meet nyt sit opiskelemaan?" Voi että kun tykkäsin niin kovin olla tuolla! Kaikki toivottelivat hyvää jatkoa kun lähdin, ja kuulemma mun pitää mennä sitten välillä käymään ja kertomaan kuinka opiskelu sujuu. Varmasti haluan vielä mennä käymään tuolla! Joitain ihmisiä tulee oikeasti ikävä, kurjaa jos ei enää näe niitäkään. KAMALAA.

Viikonlopun aikana koko osasto oli muuttunut ihan kuin joulukyläksi, kynttelikköjä oli varmaan jokaisessa ikkunassa ja jouluiset pöytäliinat yms. oli kaivettu kaappien perukoilta esiin. Kuusta ei vielä näkynyt, ja olisin kyllä halunnut olla mukana koristelemassa sitä sitten aikanaan, mutta kaikkea ei voi saada. :D Tänään purin lähes koko päivän varastotavaroita kaappeihin, ja olen aika ylpeä itsestäni, sillä tiesin _jokaisen_ tavaran sijainnin, jestas sentään. Ei tarvinnut kysellä koko ajan että minnekäs tämä ja tämä sitten viedään. Kuljetin myös läjän kynttelikköjä korjattavaksi ja autoin yhden papan vuodepesuissa.


Jäi niin hyvät muistot tuosta paikasta. <3

Kuva.

Tänään kävin myös jonottamassa työkkärissä ja ilmoittamassa harjoitteluni loppumisesta sekä k0ulun aloittamisesta tammikuussa. Valitin myös hieman Kelan touhuista, kun en ole saanut työmarkkinatukea sitten lokakuun. >:( Murrr.

Sähköpostiini oli tupsahtanut tänään pääsykoepalautetta sh-valintakokeista. Kesällä tilasin maksullisen palautteen niistä kokeista, mutta nyt en jaksa sitä tehdä. Ilmaisestakin palautteesta sain jonkinlaisen käsityksen kuinka valintakokeet sujuivat. Pisteeni nousivat sekä päättelykyky- että sosiaalisten taitojen osioissa yhteensä 4 pisteen verran, mikä on tosi jees juttu. MUTTA. Motivaatiopisteeni (eli psykologin haastattelusta saamani pointsit) LASKIVAT kahdella pisteellä! WHAT?! Kiva hei tietää että tuo työharjoittelu on nyt vissiin sitten laskenut motivaatiotani! Tein näköjään elämäni mokan mennessäni sinne harjoitteluun. Voi elämänkevät. Ehkä sitten en vain antanut yhtä hyvää kuvaa itsestäni kuin edellisissä kokeissa tai sitten se haastattelija vain oli tiukempi. Argh. Eipä se kyllä olisi mihinkään vaikuttanut vaikka motivaatiopisteet olisivat samana pysyneet, mutta jos nekin olisivat nousseet edellisestä pari pistettä, niin arvatkaa kuka olisi päässyt kouluun...........