Apua, stressi iski

Huomenna saan vihdoinkin astua melkein oikeaan työelämään sairaalaan! Eihän työharjoittelu nyt ole ollenkaan sama kuin työskentely oikeana alan ammattilaisena, mutta pääsenpähän vähän maistelemaan ja haistelemaan sairaalan elämää.

Viikonloppuni vietin tutustumassa (toivottavasti) tulevaan opiskelukaupunkiini, joten olen nyt hieman myöhässä kaikkien käytännönjuttujen suhteen. Yritin äsken selvitellä bussiaikatauluja, ja totesin että joudun mennä aamuisin töihin kahdella eri bussilla -ja samoin iltapäivällä käyttää kahta eri bussia päästäkseni kotiin. No ei siinä mitään, mutta en ymmärrä noita paikallisliikenteen aikatauluja yhtään, enkä ole varma millä bussilla huomenna sitten menen ja onko sinne edes menossa mitään bussia siihen aikaan! Joo, asun hieman puskassa (:

Ensin ajattelin käydä tänään kaupungissa ostamassa seutulipun, jotta huomenna ei tarvitsisi maksaa neljää eri kertaa bussimatkoja käteisellä. No, matkahuollon toimipiste on jo mennyt kiinni silloin kun minä selviäisin sitä lippua ostamaan. Murrr.

Bussiaikatauluista stressaan siksi, että minun täytyisi vielä ennen kahdeksaa (jolloin työt siis alkavat) ehtiä käydä hakemassa itselleni työvaatteet! Jossain sairaalan sokkeloisten käytävien syövereissä on jokin pikkuinen varasto varustettuna salasanalla, josta minun täytyisi noutaa työvaatteet. Aikaa saattaa hieman vierähtää etsiessäni tätä kyseistä varastoa, joten en suinkaan voi pamahtaa työpaikalleni minuuttia ennen kahdeksaa. Olisi siis erittäin mukavaa jos keskustasta olisi jokin bussi menossa keskussairaalalle tarpeeksi ajoissa! Enhän minä voi myöhästyä ekana päivänä.

Ja apua, pitääkö mulla olla jotain eväitäkin mukana?? No tietty pitää eikä kotona ole mitään kunnon evästä. Huoh, tarvitsen miljoona eri lappua ja vaatetta ja tavaraa huomenna mukaan ja voisin vaikka lyödä vetoa että unohdan jotain. Iiiiik, nyt alkoi jo jännittää!

Cosmon avulla tavoitteet todeksi

Eilen kiva postimies toi minulle postin mukana syyskuun Cosmopolitanin. Sivulta 61 löytyi juttu, jossa neuvottiin kuinka omat tavoitteensa voi saavuttaa. Jutun voit lukea täältä. Aionkin nyt testata toimiiko tuo tekniikka oikeasti.

1. Ensin piti kirjoittaa paperille tavoite ja kuvitella, että se on jo toteutunut. Piti kuvailla millaista elämä on ja miltä se tuntuu. Minähän raapustin pitkän selostuksen unelmaelämästäni, ja kaikki pyöri juuri kouluun pääsyn ja kotoa pois muuttamisen ympärillä.

2. Seuraavaksi piti alkaa vahvistaa positiivista ajatteluaan kirjoittamalla muistilapuille voimalauseita. Kirjoitin muutaman:

"Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi."
"Sinä pystyt, jos uskot pystyväsi."
"Rentoutunut ihminen on voimakas ihminen."

3. Kolmanneksi piti miettiä vaadittavia tehtäviä unelman saavuttamiselle. Piti kirjoittaa vähintään 5 "Entä jos..." -vaihtoehtoa, joiden avulla tavoitteen voi saavuttaa.

Entä jos...

• haen haluamaani kouluun [no ei kai...]
• pääsen valintakokeisiin [tässä vaiheessa en voi oikein enää vaikuttaa asiaan, koska kokeisiin pääsee koulumenestyksen perusteella, mutta enköhän minä sinne pääse :>]
• kerään työkokemusta hoitoalalta [asia hoidossa, ensi viikolla alkaa työharjoittelu!]
• virkistän aivojani ennen valintakoetta varsinkin matikan ja kielten osalta [oli muuten aivot hieman ruosteessa viime kokeissa...]
• menen valintakokeisiin terveenä [viime kokeissa olin kipeä! Täytyy erakoitua kotiin muutamaksi viikoksi ennen kokeita etten saa mitään tartuntoja :-D]
• nukun tarpeeksi ennen kokeita [viime kerralla jäi unet hieman vähiin, kun täytyi matkata niin pitkä matka kotoa sinne kauas...]

Jos jollain on vielä jotain vinkkejä niin niitä saa vapaasti kertoa :>

4. Viimeiseksi piti päättää joka viikolle yksi tehtävä, jonka tekee tavoitteensa eteen. Tästä saattaa tulla hankalaa, koska en tiedä keksinkö joka viikolle pääsykokeisiin asti jotain ohjelmaa.. Tämän viikon juttu on kuitenkin jo selvillä: Lähden viikonlopuksi ystäväni luo turistina tutustumaan siihen kaupunkiin, johon aion ensisijaisesti hakea. Täytyyhän sitä tietää minne on muuttamassa. ;)

Tahdon nähdä sairaalan

Kuka kirjoittaa?

Blogia kirjoittelee 19-vuotias nuori nainen, joka sai painaa ylioppilaslakin päähänsä keväällä -09. Hän haki neljään eri AMK:hon opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta valitettavasti opiskelupaikkaa ei siunaantunut ja tiedossa onkin ainakin puolikas välivuosi. Nyt hän yrittää tsempata seuraaviin valintakokeisiin, jotta opiskelupaikka irtoaisi tulevana syksynä ja hän pääsisi muuttamaan pois kotoa ja aloittamaan oman, itsenäisen elämänsä hoitoalaa opiskellen.


Miksi tämä blogi?

Haluan seurata ajatuksieni muuttumista hoitoalaa kohtaan. Olisi upeaa, jos tämä blogi selkiyttäisi mietteitäni ja saisin kirjattua ylös kaiken sen, mitä olen kokenut ennen ja jälkeen opiskelemaan pääsyn (aion todellakin päästä opiskelemaan vaikka henki menisi!). Haluan myös kuulla muiden alalle pyrkivien/alalla opiskelevien/jo valmistuneiden sairaanhoitajien mietteitä.



Tilanne nyt?

En suinkaan ole jäänyt sohvalle makaamaan, vaikkei opiskelupaikkaa irronnutkaan ensimmäisellä kerralla. Koko kesän -09 hoidin lapsia ja syyskuussa aloitan työharjoittelun keskussairaalassa, jonne pääsin työkkärin kautta. Odotan harjoittelua todella innolla, mutta toisaalta olen kauhuissani, sillä en ole yhtään varma osaanko olla siellä mitään muuta kuin haitaksi. Hui! Pelkään myös tajuavani, ettei hoitoala sovi minulle laisinkaan. Syyskuun 14. päivä alkaa taas jo syksyn yhteishaku, ja tiedän vasta yhden ammattikorkeakoulun jonne haluan. Mutta pakkohan sitä on vähän muuallekin hakea, en halua laskea kaikkea sen yhden varaan.


Miksi hoitoala?

Taisin olla yläasteella, kun joku ensimmäisen kerran sanoi minulle, että "Susta tulis muuten hyvä sairaanhoitaja!" Silloin olin aivan kauhuissani, minustahan ei mitään sairaanhoitajaa tule! Lukiossa tajusin, että terveystieto, biologia ja psykologia ovatkin todella mielenkiintoisia aineita. Pikku hiljaa mieleeni hiipi ajatus sairaanhoitajan ammatista, ja tässä sitä nyt ollaan: taistelemassa pääsystä kouluun.

Haluan työskennellä ihmisten parissa, auttaa heitä, tehdä työtä täydestä sydämestäni ja varmistua siitä, että minulla on varma työpaikka valmistuttuani ;) Alalla on tietenkin myös huonoja puolia, kuten työajat, palkka ja työn raskaus, mutta minulle nuo ovat pieniä juttuja, jos oikeasti saan tehdä sitä mitä haluan: auttaa ihmisiä.