Rankkaa on

En ihmettele yhtään, miksi hoitajat palavat loppuun ja ovat paljon sairaslomilla. Tunti sitten tulin iltavuorosta (kotihoidosta) ja jalat huutaa hallelujaa. Kävelet päivästä valehtelematta vähintään 6 tuntia ympäriinsä, kuuntelet mummojen huolia ja yrität jaksaa muiden pakollisten toimien lisäksi hoitaa myös heidän henkistä puoltaan -vaikka kuinka olisi kiire etkä ehtisi muuta tehdä kuin riisua tukisukat ja antaa lääkkeet. Kamala väsymys päällä, ja tää oli vasta kolmas työpäivä putkeen. Vielä kaksi edessä ennen kahden päivän vapaita. Mä olen sentään vielä nuori, mutta entäs ne 40 vuotta alalla olleet joilla on huonot jalat eikä ne jaksa tarpoa tuolla ympäriinsä yhtä kovalla vauhdilla kuin minä? :D

Työ olisi niin paljon mukavampaa, jos saisi tehdä RAUHASSA. Viikonloppuna töitä oli juuri sopivasti suhteutettuna niiden haastavuuteen, aikaan ja työntekijöiden määrään. Olin tosi hyvällä tuulella iltaisin, kun oli ollut  niin mukava päivä. Nyt ei ole ihan sama fiilis, tuntuu että käyn ihan ylikierroksilla.... Kun olin lomalla, saatoin käydä erilaisissa jumpissa kolmekin kertaa viikossa, mutta nyt tuntuu että jo se yksi viikottainen bodypump-tunti tuottaa vaikeuksia, minkäänsortin lenkkeilystä puhumattakaan kun päivän aikana tulee lenkkeiltyä melko lailla... On melkein aina pakko mennä treenaamaan suoraan töistä, jos ei halua maata loppuiltaa vain sohvalla. :D

Olen tehnyt nyt muutaman vuoron tulevassa työpaikassani palvelutalossa. Onhan se hankalaa, kun et tunne asukkaita ja kaikki systeemit on ihan uutta. Kyllä se tietenkin helpottuu sitten kun tavat tulevat tutuiksi, mutta miten mulla on sellainen tunne etten kuulu sinne? Työporukka vaikuttaa kivalta, asukkaissa ei moitittavaa, mutta jotenkin se "tunnelma" ei nyt tunnu kotoisalta. Ehkä se on vaan sitä uuteen paikkaan totuttelemista. Oli miten oli, ajattelin vihjaista kotihoidon pomolle että mielelläni tulisin sinne kesäksi töihin. On paljon helpompi kulkea sinne työmatkat ja työkaverit on vaan käyneet niin ylimukaviksi, että jos noista kahdesta työpaikasta saisin valita, olisi se kyllä kotihoito. :) En kyllä pane pahakseni, jos ne sinne palvelutaloon mut haluaa, menen sinne missä töitä on!

Töitä !

Pian tää työttömyys loppuu, sillä sain ainakin 2 kuukautta kestävän työsopimuksen palvelutaloon. Sopimus jatkuu luultavasti jopa kesän loppuun asti, mikäli vain itse viihdyn ja haluan jatkaa. :) (Enkä tietenkään hutiloi siellä...) Palvelutalo on yksityinen, siellä on palveluasuntoja ja ryhmäkoteja. Vaikuttaa ihan viihtyisältä paikalta ainakin pomon kertoman mukaan. Vaihtelu varmasti virkistää! Tietty mua stressaa ja jännittää ihan hirveesti, kun kaikki on ihan uutta ja menee taas ikuisuus että tottuu paikan tapoihin, mutta missäpä paikassa sitä kaiken heti osaisi...:)
Parin viikon päästä menen viikoksi vielä kotihoitoon ja sitten en sinne ainakaan vähään aikaan suuntaa. Ärsyttää se pomo, ihan ku olisin joku sijainen jonka pitäis vaan päivystää sairaslomien varalta, pidempää sijaisuutta ei voi antaa! Pyysin siltä työtodistuksia, ja hirveen vihasesti tuli kysymys: "Ai ootko sä hakemassa jotain paikkaa?!" No kyllä, en aio olla teidän mikään hätäsijainen. Oisin kyllä tavallaan halunnu siellä kotihoidossa pitempäänkin olla, koska mun työmatka on sinne KÄVELLEN vaan 15min. Mutta minkäs teet kun töitten jatkumisesta ei oo ikinä varmuutta. Tuonne uuteen työpaikkaan ajaa AUTOLLA sen 15min. Ja luultavasti joudun toisinaan turvautumaan myös bussiin, jonka kanssa säätäminen on taas ihan oma asiansa. Ehkä oon vaan tottunu liian helppoon elämään. :D

Saako lähihoitaja olla työtön?

Usein saan kuulla kun kerron jollekin uudelle tuttavuudelle olevani lähihoitaja, että: "No sulla niitä töitä sitten varmasti tulee riittämään!" Mutta arvatkaas mitä, olen juuri valmistunut lähihoitaja ja tällä hetkellä TYÖTÖN. Voisi melkein sanoa että wtf. Siellä kotihoidossa, jossa olen nyt tässä viime aikoinakin ollut, ei tällä hetkellä ole tarvetta sijaiselle. Ja tän kaupungin varahenkilösysteemitkin muuttu parisen viikkoa sitten niin, että jos jollain kotihoidon alueella joku työntekijä sairastuu, niin sinne pyydetään varahenkilö vaikka kaupungin toiselta laidalta eri tiimistä, eikä niin vaan otetakaan ulkopuolisia sijaisia.

No okei, työttömyyteni on nyt kestänyt reilun viikon, eli mikään pitkäaikaistyötön en ole (vielä)... :-D Taloudellisesti tää tilanne ei mua haittaa, en oo nälkään kuolemassa ja rahaa riittää tällä hetkellä myös vähän ylimääräisiinkin shoppailuihin. :P Mutta henkisesti, argh, ahdistaa kun ei tiedä tulevasta yhtään mitään ja kauanko tää "lomailu" tulee kestämään. Eikä tätä oikein lomailuna osaa ottaa, kun koko ajan täytyy kuitenkin pitää silmät auki työpaikkoja varten.

Rekrystä ei todellakaan ole mitään apua, kun tuntuu että kaikki päivääkin pidemmät sijaisuudet menee kuin kuumille kiville. Nimim. Minä, joka soitti yhdestä sijaisuudesta 40 minuuttia sen jälkeen kun oli tullut sähköpostiin viesti ja paikka oli jo mennyt. Vaikka työtön olenkin, niin en todellakaan ala kyttäämään sähköpostiani viiden minuutin välein, josko olisi tullut joku sijaispyyntö. Kaipa niitä työttömiä lähihoitajia on täällä sitten enemmänkin kun paikat menee noin nopeasti?!

Huomenna mulla on onneksi työhaastattelu, toivottavasti tärppäisi! :) Olen laittanut nyt työhakemuksia vähän joka kolkkaan. Jospa nuo pakkaset nyt hellittäisi niin, että voisi autoakin käyttää työmatkoihin..Meillä kun ei ole lämpöpaikkaa, niin eipä oikeen viitsi ottaa sijaisuuksia kovin kaukaa, ennen kuin on selvittänyt bussireitit myös viikonlopulle. Buhuu.