Eilen olin piiiiitkästä aikaa lapsenvahtihommissa. Tapasin 3 kuukauden eron jälkeen viime kesän hoitolapseni, kun pääsin sinne hoitotädiksi parin tunnin ajaksi. Olen hyvin lapsirakas ihminen, ja kaikki suloiset vauvat ja muut pienet oliot saavat mut aina ihan liikuttumaan :3. Lapset ovat niin symppiksiä, kun he jaksavat iloita elämän pienistä asioista, ja kun he tepsuttavat pikkujaloillaan ympäri taloa ja sitten juoksevat suoraan syliin. Aww. Oli erittäin kannattava lastenhoitokeikka, sain kahdesta tunnista saman palkan minkä sairaalassa harjoittelusta saan hmm... 9 tunnissa. Pääsykokeissakin kerroin haluavani erikoistua (vai onko se 'suuntautua'?) lapsiin ja nuoriin. Mitään tarhatätiä musta ei kuitenkaan tule, olisi liian tylsää katsella niitä samoja lapsia päivästä toiseen. Joskus ajattelin ryhtyväni kätilöksi. Olisi aivan ihanaa saada työskennellä [toivottavasti] onnellisten äitien ja lasten kanssa.
Tänään oli ihana päivä töissä. Oli taas niitä päiviä, kun olisin voinut viettää siellä vaikka koko päivän. Sain kertoa about sadalle ihmiselle kuinka pääsykokeeni menivät (yhtä hauskaa ei ole varmasti kertoa sitten jos en pääse kouluun......) ja monet kyselivät missä oikein olin ollut viime viikolla kun mua ei näkynyt. Kiva kun on kaivattu. Yksi kaverini muuten sanoi hyvin, että: "Kyllä sun kuuluis päästä opiskelemaan tota alaa, kun se selkeesti on sun juttu." Miksi ihmeessä valitetaan, että hoitajista on pula? Siis minä olisin innoissani sinne kouluun tulossa, mutta jos ei huolita niin minkäs teet.
Tänään töissä sain mm. auttaa pesuissa, purkaa tavaroita, auttaa lonkkavaivaisten mummojen kävelyttämisessä, viedä sängyn päiväkirurgiaan... kaikkea mukavaa. Huomenna saan varmaan sikainfluenssarokotteen, hui! Saa nähdä minkälaisista oireista sitten seuraavat päivät kärsinkään...
// Olen varmaan vähän outo, kun minusta on kivaa kun osastolla on potilaita, joilla selvästi on oma tahto :D. Tänään hoidossa oli eräs todella itsepäinen mummo, joka kyllä sanoi kuinka halusi asioiden olevan. Kävin esimerkiksi kysymässä häneltä päivän aikana jotain, ja hän totesi siihen: "Minusta tuntuu että aivan kuin sinä komentaisit minua!" Minä:"Voi anteeks, en minä komenna!" Hihittelin sille mummolle loppupäivän hihihi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti