Kotihoitoo

Nyt jo puolet kesästä mennyt! 6 viikkoa takana kotihoidossa, 6 jäljellä. En halua tuon loppuvan! Nautin olostani siellä huippumummojen ja -työkavereitten kanssa ja alan varmaan alan itkemään, kun pitää elokuun lopussa sieltä lähteä :'D En elättele turhia toiveita, että työt jatkuisi siellä vielä elokuun jälkeenkin, koska KAUPUNKI SÄÄSTÄÄ ja jakelee typeriä ohjeitaan. Sijaisia ei saa syksyllä palkata enää ollenkaan, siis millekään kaupungin kotihoidon alueelle. En tajua miten ne aikoo pärjätä, kyllä siinä sitten vakkarit kärsii kun joutuvat tekemään tekemään tuplavuoroja jonkun sairastuessa jne.! On tää niin väärin, että heti kun löytää sellaisen paikan, johon voisi mielellään jäädä töihin vaikka loppuelämäkseen niin sitten tulee tuollaisia typeriä säädöksiä kaupungilta.. ja rahaa sitten kyllä riittää kaiken maailman parkkihallien rakentamiseen yms. Päättäjät ei ajattele sitä, mistä oikeasti on puute. Tulisivat pariksi viikoksi tutustumaan hoitotyöhön.

Tämä kesä on juuri noiden säästötoimien takia ollut tuplasti rankempi kuin viime kesä tuolla, koska välillä ollaan menty hurjan pienellä miehityksellä, kun on sairaslomia ollut niin paljon. Silti olen viihtynyt nyt vieläkin paremmin kuin vuosi sitten! Jotenkin tuntuu, että kiire on vaan parantanut työilmapiiriä tuolla, kun on pitänyt pelata yhteen ja jokaisen vuorollaan pitänyt joustaa ja tehdä töitä klo 7-21. Tietystihän siinä väsyy, mutta yhdessä sitten hervottomina nauretaan kun kaikkia väsyttää niin paljon että kaikki tuntuu hauskalta. Eikä mua harmita sekään ollenkaan, ettei ole kesälomaa, kun säät nyt on ollut ihan sitä sun tätä ja töissäkin on ollut niin kivaa! :)

Kivaa kesänjatkoa!

Legenda

LEGENDA HOITAJAN LUOMISESTA

Kun rakas jumala loi hoitajan, hän teki jo kuudetta päivää ylitöitä. Silloin ilmestyi enkeli ja sanoi: " Herra, tepä askartelette pitkään tämän hahmon parissa!"

Rakas jumala vastasi: " Oletteko nähnyt pitkän erikoistoiveiden listan tilauksessa? Sen täytyy olla toimitettavissa miehenä ja naisena, olla huoltovapaa ja helposti desinfioitavissa, mutta ei materiaaliltaan muovia. Sillä täytyy olla hermot kuin teräslangat ja selkä, jolle voidaan lastata kaikkea, mutta sen tulee samalla olla niin siro, että se voi tuntea olonsa hyväksi ihan liian pienissä työtiloissa. Sen tulee pystyä tekemään viittä asiaa yhdellä kertaa ja silloinkin vielä yksi käsi on oltava vapaa."

Silloi enkeli pudisti päätään ja sanoi: " Kuusi kättä, eihän se käy laatuun?"

"Eivät kädet aiheuta päänsärkyä", sanoi rakas Jumala, "vaan kolme paria silmiä, jotka täytyy olla jo vakiomallissa;
Yksi silmäpari, joka pystyy yöllä näkemään kaikkien seinien läpi, jotta yksi hoitaja pystyy huolehtimaan kahdesta osastosta, toinen silmäpari takaraivossa, joilla se näkee sen, mitä siltä haluttaisiin kätkeä, mutta mikä ehdottomasti täytyy nähdä ja tietysti yksi silmäpari edessä, joilla se voi katsoa potilasta ja viestittää tälle: Minä ymmärrän teitä ja olen teitä varten -ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan."

Enkeli nykäisi Jumalaa kevyesti hihasta ja sanoi: "Menkää nukkumaan Herra ja jatkakaa huomenna."

"En voi", sanoi rakas Jumala, "Olen jo saanut aikaan sen, ettei se juuri koskaan sairasta ja jos sairastaa, niin se parantaa itse itsensä. Se pystyy käsittämään, että 10 kahden hengenhuonetta voi tarkoittaa 40 potilasta, mutta 10 vakanssia tarkoittaa usein vain viittä hoitajaa. Se viihtyy ammatissa, joka vaatii kaiken ja on huonosti palkattu, se pystyy tekemään epäsäännöllisiä työvuoroja ja selviytymään siitä, että vapaita viikonloppuja on vähän."

Enkeli käveli hoitajamallin ympäri. " Materiaali on liian pehmeää!" hän huokasi.

"Mutta sitä vastoin sitkeää", sanoi rakas Jumala. " Et uskokaan, mitä kaikkea se kestää!"

"Osaako se ajatella?"

" Ei VAIN ajatella, vaan myös arvioida, suunnitella, ratkaista, päättää ja tehdä kompromisseja", sanoi rakas Jumala.

Lopuksi enkeli kumartui eteenpäin ja siveli mallin poskea. "Tässä on vuotokohta", hän sanoi, "Minähän olen sanonut, että yritätte mahduttaa malliin aivan liikaa!"

"Ei se ole vuotokohta, se on kyynel."

"Mitä varten?"

"Se vuotaa ilossa, surussa, pettymyksessä, kivussa ja yksinäisyydessä". sanoi rakas Jumala miettiväisenä.
"Kyynel, se on ylivirtausventtiili."

***

Awws. On sitä väsyneenä ja kiireisenä tullut turhauduttua ja toisaalta myös ilostuttua moneen mummoon ja kyyneleitä on välillä töittenkin takia tullut vuodatettua. Kerran sydämeni suli, kun eräs mummo kertoi vastasyntyneen lapsenlapsensa käyneen kylässä. Mummo oli niin onnellinen että itsekin ihan liikutuin :') Olen myös lähtenyt itku kurkussa pois, kun joku mummo on ollut ilkeä ja haukkunut minua päin naamaa. En sellaisesta yleensä välitä, mutta väsyneenä ei vaan aina jaksa olla positiivinen ja antaa haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.