"LOMA"!

Perjantaina päättyi aherrus sairaalaharjoittelussa! Voi että miten ihana tunne! Viime yönä näin painajaista, jossa mulla oli vielä 7 päivää jäljellä siellä osastolla, voi mikä helpotus olikaan kun heräsin ja tajusin että jippii, mulla on "loma"! :D Mulle loma on sitä ettei tarvii mennä kouluun tai töihin. Opparia pitäisi kyllä alkaa tosissaan tekemään, mutta jotenkin senkään tekeminen ei enää niin paljon ahdista. Varmasti kyllä menen koululle jonain päivinä sitä tekemään, mutta ei se haittaa koska mitään opetusta ei ole. Nyt on niin paljon käytännön tietoa aivohalvauspotilaan hoidosta että kirjoittaminenkin on varmasti helpompaa. :)

Harjoittelusta sain numeroksi H2, ja olen tyytyväinen. K3 tuntui ihan utopistiselta ajatukselta omiin taitoihini nähden, vaikka kotihoidon harjoittelusta sainkin epäviralliseksi numeroksi 2,5. Näytön mulla otti vastaan mukavampi ohjaajani, ja tuntuu että "ilkeältä" ohjaajalta olisi varmaan tullut ykkönen. :D Menin jotenkin ihan kädettömäksi aina hänen seurassaan, ja tuntui että hän luuli etten osaa mitään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Toisinaan ei jaksa

En ole hirveästi kirjoitellut osastoharjoittelustani, mutta nytpä kirjoitan ja valitettavasti mulla ei ole hirveän hyvää sanottavaa. Odotin että tuolla olisi tosi kivaa ja jännää, ja hihkuin innosta kun sain tietää pääseväni harjoitteluun aivohalvausosastolle. Karu totuus on se, etten ole viihtynyt ollenkaan, välillä on vapaapäivät menneet siihen että mietin vaan "eieieiei, huomenna taas sinne".

No kerrotaanpa ensin positiiviset asiat. Potilaat on tosi kivoja :) Ja on ollut mielenkiintoista seurata heidän kuntoutumistaan ja paranemistaan, kuulla heidän kokemuksistaan ja miltä sairastuminen heistä on tuntunut. Kaikki eivät kylläkään parane, ja kerran pääsinkin seuraamaan vainajan laittoa. Ei tuntunut oikein miltään, mutta kokemuksena oli hyvä, eikä jäänyt traumoja. :) Hieman kyllä jännitti koskettaa kuollutta ihmistä, iik. :D Yhtenä päivänä oli myös elvytystouhut käynnissä, itse en kyllä sitä ollut seuraamassa. Mummo saatiin elvytettyä, mutta teho-osastolle vietiin sitten lopulta. Eli kaikkea tuollaista "uutta jännää" on saanut kokea jo harjoittelun alkuvaiheessa tutuksi tulleiden katetrointien, Ekg:n ottamisten ja pistämisten lisäksi.

Sitten negatiiviset asiat. Työilmapiiri on suoraan hanurista, eikä opiskelijoita kyllä oteta huomioon yhtään niin hyvin kuin aiemmissa harjoittelupaikoissa. Jos ei opiskelijalla ole jonakin päivänä omaa ohjaajaa paikalla, niin eipä ole hirveästi innokkaita hoitsuja ottamassa tätä opiskelijaa työparikseen. Tänään minut ajettiin pois jostain palaverista, koska "Ei tästä oo sulle oikeestaan mitään hyötyä, mee auttamaan kahvin jaossa". Ja tosiaankin aiemmin oli yksi MUKAVA hoitaja sanonut, että joo tottakai saat mennä sinne kuuntelemaan, että hän ottaa aina opiskelijat kaikkeen tuommoiseen mukaan, vaikkei siitä olisi opiskelijalle varsinaista hyötyäkään. Mutta nämä ilkeät hoitajat ajavat pois, varmaan juoruavat opiskelijoista. ::) Ottaa päähän. Hirveä akkalauma juoruamassa milloin mistäkin ja kahvilla istutaan ties kuinka monta tuntia päivästä. Jotain myös kertoo se, että potilaat pelkäävät painaa kutsunappia, sillä "hoitajat voivat suuttua". Ei tsiisus. Ihan oma lukunsa on ilkeä ohjaajani, josta sanon vain että hän latistaa opiskelijan innokkuuden ja kaiken halun jatkaa tällä alalla. Pari kertaa on käynyt mielessä, etten ole sopiva ihminen tälle alalle, kun en vissiin osaa tehdä mitään vaikka olen kohta valmistumassa. Yhdessä vaiheessa mietin jo, että millehän alalle sitä vaihtaisi, mutten ole toistaiseksi keksinyt mitään kovin hurjasti kiinnostavaa vaihtoehtoa.

Enää 5 päivää jäljellä, luojan kiitos. Nyt viikonlopun viettoon ja suuntana ainakin Amarillo, adios!

(ps. en pysty vastaamaan kommentteihin, ei mitään tietoa mistä johtuu)

Osastotyössä

Reilu viikko viimeistä harjoittelua takanapäin terveyskeskus-sairaalassa vuodeosastolla. Osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat saaneet jonkinmoisen aivotapahtuman, yleensä aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Osasto on aivan unelma harjoittelupaikkana, sillä opinnäytetyömme käsittelee aivohalvauspotilaan hoitoa. Paljon on jo oppinut juuri tällaisten potilaitten hoidosta, vaikka jotkin asiat kyllä sotivat kirjoista löytynyttä tietoa vastaan... Esimerkiksi aivohalvauspotilasta tulisi aina hoitaa halvaantuneelta puolelta, mutta kuinkas kävikään kun syötin tällaista hemiplegiapotilasta halvaantuneelta puolelta: Ohjaajani tuli ja sanoi, että: "Kannattaa varmaan toiselta puolelta syöttää, kun hän ei käännä päätään sun puolelle." Ahaa, no yritin vain aktivoida halvaantunutta puolta. Mutta noh, ohjaajia on erilaisia ja varmasti joku toinen hoitaja jaksaa paremmin toteuttaa tätä kuntouttavaa hoitotyötä.

Motivaationi on ollut vähän heikonlainen, johtunee ehkä aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että tuntuu kuin käytettäisiin ilmaisena työvoimana. Periaatteessa osaan jo lähes kaiken perushoidon, ja sitten kun joku tulee kysymään että: "Oletko koskaan ottanut verenpaineita?", niin näen punaista. Oikeesti, tämä on viimeinen jaksoni koulussa ja KYLLÄ, onhan niitä verenpaineita jokunen kerta tullut otettua. Myös aliarviointi ärsyttää, koska viime kesän tein kuitenkin aika itsenäistä työtä kotihoidossa ja nyt ei saa tehdä mitään yksin. Opiskelijan roolissa olo ärsyttää. :< Näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa tekemään, mikä myös ärsyttää, kuin myös se että oppari ei etene mihinkään suuntaan!

Huomenna!

Huomenna alkaa vihoviimeinen harjoittelujakso, 5 viikkoa ahkeraa työskentelyä tiedossa! Se tieto, että siellähän ollaan sitten melkeinpä jo valmiita lähihoitajia ei lohduta yhtään, vaan ennemminkin kauhistuttaa. Perjantaina oli viimeinen oikea koulupäivä, ihanaa. :D Jakso oli kokonaisuudessaan oikein kiinnostava, motivaatio vaan oli jossain ihan muualla: pitkitin töiden tekoa viimeiseen asti, varsinkin viimeisinä koulupäivinä olin tunneilla höyhensaarilla ja vietin pari sairaslomapäivää ihan vain flunssan takia, vaikka esim. puoli vuotta sitten olisin varmaan samaisessa tilanteessa vain jotenkin raahautunut kouluun. Jotenkin huomaa että viimeksi olen viettänyt yli 3 päivän loman joskus neljä kuukautta sitten. Helpotusta tiedossa kahden kuukauden päästä. (Pakko kuitenkin kehua, että laiskottelu ei ole näkynyt koenumeroissa: K3 ja H2 tulleet tähän mennessä. Ihme juttu, että ennen koetta tuntuu pään olevan aina ihan tyhjä, mutta pakon edessä sieltä sitten jotain löytyykin..)

Yhden viikonlopun olin töissä syyskuun alussa, kesätyöpaikassani. Ja seuraavalla viikolla tuli sitten keskellä päivää soitto, että tulenko iltavuoroon. No way. Sanoin pomolle, että marraskuussa saa taas kysyä töihin, mutta nyt keskityn täysillä opiskeluun. Tässä on kahdeksan viikon aikana tehtävänä kuitenkin yksi saakelin ärsyttävä näyttösuunnitelma sekä opinnäytetyö, joka krhm, ei ole kovin hyvässä vaiheessa.

Ensi viikolla lisää harkkapaikasta, kunhan pääsen vauhtiin siellä! :)

PäiKi ja Spr

Tässä jaksossa ollaan käyty luokan kanssa vierailulla päiväkirurgisella osastolla sekä spr:n veripalvelussa. Päiväkirurgiassa oli hullun mielenkiintoista, mulle heräsi taas joku ihme kutsumuksen tunne sairaalamaailmaan. :D Ne ihanat sairaalan tuoksut ja valkoiset hoitsuasut, aah. :D Vierailtiin heräämössä sekä leikkaussalissa ja olin jo jäämässä heräämöön töihin. Siellä voisi olla aika mukavaa työskennellä, potilaat vaan nukkuu ja sitten kun heräävät niin osastolle mars. Olisihan se aika tarkkaa seurailuhommaa, mutta itse olen niin rauhallinen että tykkäisin varmaan eniten nukkuvista potilasta. :D No vitsi. Olen kyllä rauhallinen, mutta liian rauhallinen meininki ahdistaa. Leikkaussaliin en ehkä pystyisi mennä töihin, jotenkin ällöttävää vaikka kaikki instrumenttihommat kiinnostaakin.

Spr:n veripalvelussa toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja luovutin verta! :) Jännitti kyllä ja vaikka olin valmistautunut siihen tapahtumaan about 3 viikkoa, niin viime hetkellä meinasin jänistää. :D Onneksi monet muutkin jäivät luovuttamaan, joten oli paljon henkistä tukea. Voisi melkein sanoa, että RAKASTAN piikkejä, ja oli ihanaa seurata kuinka sairaanhoitaja pisti sen neulan kyynärtaipeeseen. Aikaa koko luovutushommaan meni max 10min + 10 min. makoilua siinä tuolilla + 1h ruokailu. :D Pari "humahdusvaihetta" tuli ihan siinä itse luovutustapahtumassa, kun sitä verta lähti pois. Muuta oiretta ei sitten tullutkaan, vaikka en lopulta sitten uskaltanutkaan kävellä 2km matkaa kotiin vaan piti hälyyttää mies ja auto paikalle. :D Suosittelen lämpimästi verenluovutusta, tuli hyvä mieli. :)

Oppariviikonloppu

Tämä viikonloppu on omistettu opinnäytetyölle. Tosin nyt on jo lauantai klo 15:50 eikä word ole auennut vielä kertaakaan. Kävin kuitenkin kirjastossa löytämässä yhden neurologisen potilaan hoitotyötä käsittelevän kirjan, joten eiköhän tämän postauksen jälkeen ala tekstiä aivoinfarktista syntymään! Meillä oli opettajan kanssa keskustelu opinnäytetyöstämme pari päivää sitten, ja sisältörunko vaikuttaa kuulemma erittäin hyvältä. Aihe on ajankohtainen ja tietoa siitä varmasti löytyy.  Nyt kun vielä saisi sen kirjoittamisen kunnolla käyntiin niin jea.

Ja arvatkaas minne päästiin parini kanssa ensi jakson harjoitteluun! Sairaalan osastolle, jossa hoidetaan... *tittidii*... aivohalvauspotilaita! Oon niin innoissani! Osasto oli kuulemma todella kiinnostunut, kun kuuli että meitä tulisi sinne harjoitteluun kaksi tyttöstä, jotka tekevät opinnäytetyötä aivohalvauspotilaan hoidosta. :) Olivat olleet myös oikein mielissään kun kuulivat, että oppariimme sisältyy myös toiminnallinen osio, jonka mielellämme toteuttaisimme osastolla. Ja kuulemma ovat innokkaita meitä opinnäytetyössämme auttamaan :) Voi ei, miten jaksan vielä 3 viikkoa koulussa, iiiiih haluan jo harjoitteluun! Keskussairaalan neurokirurginen osasto olisi myös ollut aika unelma, mutta sinne ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä kahdestaan, joten tyytykäämme tuohon. :) Se on kuitenkin ihan sairaalamainen paikka, joka kelpaa mulle!

Tj 50

Loppu lähenee, edessä on enää 50 koulupäivää ja sitten on opiskelut opiskeltu! Noihin päiviin sisältyy sekä tämä teoriajakso että ensi jakson harjoittelukin. Tietenkin tuon jälkeen pitää vielä väsätä opinnäytetyö valmiiksi (jeejee en ole vielä saanut kirjoitettua koneelle mitään, enkä oikeastaan minnekään muuallekaan....).

Nyt on meneillään sairaanhoitojakso, opiskellaan mm. kirurgista hoitotyötä, sisätauteja ja kuntoutumista. Ensi jaksossa sitten sairaalaharjoittelu, mutta eihän kaikille tietenkään riitä sairaalapaikkoja, joten katsotaan vaan niin minä joudun jonnekin perähikiälle terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolle. Akuuttia välillä, kiitos. :)

Harjoittelut harjoiteltu

Tänään voisi kai sanoa kotihoidon harjoittelun loppuneen. Huomenna lauantaina piti alunperin mennä sinne vielä vähäksi aikaa että saan tunnit täyteen, mutta kysyivätkin viikonlopuksi töihin joten ihan itsenäisesti pitäisi osata kiertää monen monta paikkaa. Viikonloppuaamut on vielä melkoisen kiireisiä, mutta noh ehkä sitä selviää... Mummot on sentään kaikki jo tosi tuttuja. Toivottavasti ei sitten tule työpyyntöjä enää vaan saan lomailla kokonaiset 2 viikkoa ennen kuin työt oikeasti alkavat.

Eilen oli arviointikeskustelu, ei tule varsinaisesti mitään numeroa mihinkään, mutta itse sain tietää missä suunnilleen mennään taitojen suhteen. Ohjaaja oli antamassa mulle H2,5 joten hieman jopa yli odotusten meni :) Syksyllä olevan sairaalajakson näyttö sitten määrittää sen että pyöristyykö tuo kakkoseen vai kolmoseen...

Ja ainiin, sainpa kutsun hoitotyön valintakokeeseen (AMK), jebajee, siellä sitten 8.6. nähdään! ;)

8 päivää...

...harjoittelua jäljellä, ah thank God. Mielipiteeni kotihoitoa kohtaan vaihtelee joka päivä, välillä tykkään siitä tosi paljon ja välillä ei sitten jaksaisi millään. Ärsyttää se ravaaminen paikasta toiseen ja samat mummotkin tympii. Lempparimummot on kyllä löytyneet jo. :) Mitenköhän sitä ensi kesän selviää tuolla... Uskon kyllä selviäväni taidollisesti, mutta en vain tiedä kuinka jaksan! Ääää ehkä se osastotyö on enemmän mua varten. Huomenna ajattelen varmasti erilailla. :P

Työni alkavat tuolla 13.6. ja sain jo ensimmäisten kolmen viikon työvuorot. Sinä aikana vain 2 iltavuoroa, jebajee kelpaa mulle. Iltavuorot tuntuu hirveän rankoilta, vuoron alussa syödään ja sitten juostaan mummolta toisen luo yhtä kyytiä n. klo 15-20:30. Jos hyvin käy niin saattaa ehtiä käydä kaupassa hakemassa jotain ruokaa ja syödä sen sitten samalla kun kävelee taas jonkun mummon luo. Plaaaah. Juhannus töitä mutta eipä se haittaa, ihan turha juhla mun mielestä. :> Ihmiset on vaan keksineet hyvän tekosyyn juoda ja juhlia keskellä kesää.

Olen tehnyt jo paaaaaaljon käyntejä yksin ja hyvin on sujunut ja yksin se on jostain syystä kivempaa kun saa oikeasti käyttää aivojaankin. Eikä mummot ota heti ensimmäisenä kontaktia siihen tuttuun hoitajaan vaan minuun. ;)

Kesätöitä!!

Vihdoinkin! Sain harjoittelupaikasta tulevalle kesälle töitä! Lähes 2kk töitä kotihoidossa :) Alkukesästä saan hieman lomailla, mutta sitten onkin koko loppukesä töitä. Samalla se tarkoittaa sitä, että saan tarvittavat projektiopinnot kasaan jo kesän jälkeen ja kouluni loppuu syksyllä luultavasti jo marraskuun puolivälissä. :) Varsin mukavaa.

Tänään tein ensimmäisen itsenäisen kotikäynnin, kävin suihkuttamassa yhden mummon. :) Oli ihan huippufiilis kun tajusi että yksinkin pärjää. :D Vaikka olinkin kuntoutuksen harjoittelussa jo tehnyt kotikäyntejä ihan yksin, tämä oli kuitenkin vähän erilaista kun asiakas oli huonokuntoisempi ja juuri kotiutunut sairaalasta. Ja oli paljon kivempaa rupatella sen mummon kanssa kahdestaan eikä aina niin että siinä on joku ohjaaja pällistelemässä.

Kirous

Ehdin olla kotihoidon harjoittelussa kolme päivää ennen kuin jäin neljän päivän pääsiäislomalle. Nuo kolme päivää sinnittelin hirmuisessa flunssassa, ei ehkä ollut eettisesti oikein hääriä siellä mummojen seassa nenä niiskuen, mutta ei viitsinyt heti olla sairaslomalla. :/ Seuraavalla viikolla ehdin olla pari päivää suht terveenä, kunnes iski taas joku nuha! Nyt epäilen sen muuttuneen allergiseksi nuhaksi koska nenää kutittaa koko ajan. Olen kyllä jo reilut kaksi viikkoa syönyt lääkkeitä, mutta ne taas aiheuttaa sen, että olen koko ajan ihan väsynyt ja jotenkin tokkurassa. Ei oikein jaksa kiinnostaa mikään, ei etenkään se että lähden ihan näillä näppäimillä iltavuoroon, voi huoh.

Kotihoitoa

Kaksi päivää kotihoidossa ohi! Ihan hirveän rankkaa, pitää niin paljon kävellä paikasta toiseen ja koko ajan riisua ja pukea ulkovaatteita ja etsiä kengänsuojia ja käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja jajaja. Väsyttää aivan hulluna, mutta ehkä se johtuu vaan siitä että paikka on uusi ja joka päivä aivot rasittuu niin paljon valtavasta tiedon määrästä. Mutta muuten on ollut ihan kivaa, en ole vielä mokaillut oikeastaan mitenkään ja mummot on varsin kivoja :) Kotihoito on kyllä tosi haastava työkenttä, kun pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä mummojen hyvinvoinnin hyväksi.

Tähän mennessä hurjat saavukseni:
-Lääkkeidenjakoa enemmän kuin ikinä missään milloinkaan, tykkään :)
-Jalkojen rasvaus
-Verensokerin mittaus
-Verenpaineen mittaus
-Syöttäminen
-Silmätippojen laitto
-Ulkoilutus

Siinä varmaan oleellisimmat..Joo nyt menen siivoamaan kämppääni ja varmaan heti siivouksen jälkeen kaadun onnellisena sänkyyn! Öitä! :D

Oppinut

Nyt viime aikoina olen oikeasti huomannut kuinka paljon on tarttunut päähän tietoa monista eri asioista. Osaan jo tosi usein kertoa kavereille ja poikaystävälle eri terveysjutuista. Viime aikoina on tullut keskusteltua mm. lihaksista ja diabeetikon jaloista. :D Nyt kun ei ole meneillään varsinaisesti mikään tietty jakso koulussa, vaan opiskellaan kaikkia juttuja ihan sekaisin, kuten lääkehoitoa ja ruotsia, on ehtinyt kivasti keskittyä oppimiseen kun aineet vaihtelevat kivasti! Joooo en tajua itsekään mitä selitän :D Olen huomannut että oikeasti osaan jo perustella aika hyvin kertomiani juttuja, mikä on erityisen tärkeää koska toimintamalleja saattaa olla erilaisia eri ihmisillä. Ennen mun perustelutaidot on olleet vähän huonommanlaiset, mutta nyt on alkanut päähän iskostua se, kuinka tärkeää on osata perustella kertomansa asiat. :)

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä projektiopintoihin kuuluvaa ensiapukurssia 16v. amiksille. Oli ihan huippukivaa! Oppilaat oli innolla mukana ja yllätyin ihan itsekin opettajantaidoistani :D Tuli itsellekin tosi hyvin kerrattua kaikki elvytysjutut sun muut, ja omalla vastuullani ollut yleisimpien sairaskohtausten ensiapu on kyllä nyt niin selvää pässinlihaa että huh! Kysyttiin oppilailta palautetta kurssin jälkeen, ja tuli sen tyylistä palautetta että "en ole koskaan oppinut ensiapua näin hyvin" ja parasta kurssissa olivat monen mielestä "opettajat" ;) kerrankin näin.

Hain muuten AMK:iin.. sairaanhoitajaksi kahdelle eri paikkakunnalle. Nyt olen kyllä alkanut vähän miettimään jos tämän koulun jälkeen olisin kuitenkin vähän aikaa ensin töissä ennen kuin alkaisin taas opiskella. On tämä opiskelu sen verran rankkaa kuitenkin, että vähän aikaa olisi ihanaa vain olla töissä ja saada rahaaa!

Ensi viikolla kotihoidon harjoitteluun! Jes, ihanaa päästä koulusta pois. :)

Otsikko

Jostain syystä hirveän vaikeaa tää kirjoittaminen tänne nykyään, tuntuu etten keksi mitään kirjoittamista :D Koulu sujuu hyvin, olen ehkä vielä osittain kärryillä elimistön sokeriaineenvaihdunnoista ja nefronien toiminnasta sekä metformiinista ja astmapiipuista. Ammattiruotsi on jotain niin turhaa, lukion ruotsiin verrattuna ihan täyttä kuraa. Okei, kyllä siellä sanavarasto kehittyy tätä alaa kohtaan, mutta muuten tuntuu kyllä menevän ihan hukkaan ne tunnit, kaikki kieliopit yms. tulee ihan ainakin minulta ihan selkärangasta. Ja kuuntelutkin olen osannut jättebra, lukiossa olin ihan surkea niissä. Ainoa parantelun paikka on suullisissa tehtävissä, olen aika surkea puhumaan ruotsia.. Meillä tulee olemaan suullinen koe, iiiiik. On kerrankin vähän rennompi jakso, hirveästi tunteja peruttu aina ja muutenkin aika leppoista kun ei ole vielä kertaakaan tullut sellaista oloa että hukkuu kouluhommiin. :)

Opinnäytetyötä alettiin kunnolla tekemään toissapäivänä, alkaa jo pikkuhiljaa selkiytymään työn merkitys :D Aiheena siis aivohalvauspotilaan hoito. Projektiopintoja ollaan menossa tekemään ensi viikolla 5 tytön voimin, pidämme joillekin 16v. amiksille ensiapua parin päivän ajan. Ensin teoriaa ja sitten käytäntöä ja vielä koekin pitäisi niille järjestää! Huihui, vähän meinaa jännittää.... Mutta jos ei suju niin syön hattuni :))

Kevättä rinnassa

Elämä on paljon ihanampaa, kun aamulla herää auringon paisteeseen ja ulkona tarkenee kävellä ilman viittä vaatekerrosta! Koulussakin jaksaa paljon paremmin, kun kevät selvästikin ilmoittelee saapumisestaan. Hiihtoloma meni ylläripylläri sängyn pohjalla, 7 päivää yli 38asteen kuumeessa ja sen jälkeen pari päivää lääketokkurassa antibioottien takia. Joten voisin haluta uuden loman nyt, jotta pääsisin tuonne ulos peuhaamaan. :))

Aion hakea nyt jo kevään haussa taas sairaanhoitajaksi. En todellakaan ole nyt jättämässä amista kesken, vaan haen ihan vain sen takia, jotta tiedän missä main pisterajat tällä hetkellä huitelevat omalla kohdallani. Jos jotenkin oudosti sattuisin pääsemäänkin sisään, niin lykkäisin sitä paikkaa sitten ja aloittaisin vasta tammikuussa 2012. Luultavasti haen vain tähän kotikaupunkini AMKiin, koska viime hakukerran jälkeen on kuvioihin astunut yksi henkilö, jonka takia en nyt ehkä haluakaan muuttaa täältä minnekään kauas. :D

Eilen alkoi uusi jakso, joka vaikuttaa toisaalta ihan kivalta, koska saa opiskella kaikkea jännää anatomiaa, syventävää lääkehoitoa ja ruotsia (joo-o, se on musta kivaa :D). Toisaalta sitten joutuu opiskelemaan myös jotain ylitylsää työelämätietoutta, tiimityötä ja yrittäjyyttä, huoh. Onhan se kuitenkin tavallaan kivaa vaihtelua siihen sepelvaltimotauti-diabetes-verenpaine-skeidaan jota sai kuunnella mm. koko viime jakson :D

Loma starttaa!

Jeppis jepulis, se olis nyt niinku LOMA! Huhu, nyt sitä on kyllä enemmän loman tarpeessa kuin pitkiin aikoihin! Kulunut viikko on ollut niin stressaava, että verenpaineet on varmasti hiponeet taivaita. Joo, stressaan näin paljon, amiksessa. Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja lihassärkyyn, eli kuumetta odotellessa. Näin siinä kävi viime vuonnakin, että hiihtolomalla sairasteltiin.

Kyllä oli taas koettelua viimeiseen asti, tänään oli tentti x2 ja ravitsemusesitelmä. Huoh kokeita en halua edes muistella, kaipa ne nyt läpi menivät. Ongelmia tuottivat voimavaralähtöinen ohjaaminen, diabeteksen liitännäissairaudet, peritoneaalidialyysi ja hieman myös haavan paranemisprosessi :( Johtui sitten tuosta kipeilystä tai huonosta valmistautumisesta, niin ei meinannut oikein järkevää tekstiä syntyä.

Positiivista on kuitenkin se, että niistä kahdesta kokeesta jotka olemme tästä jaksosta takaisin saaneet, tuli aikamoisen hyvät numerot: jalkahoidosta 2½ ja kotihoidosta 3! Jeiii! Tämän viikon kokeet varmaan sitten munasin pahasti, mutta sitä ei saa miettiä nyt, koska pitää ottaa rennosti ja parantua että pääsee maanantaina lähtemään reissuun!

S-ASAT=Aspartaattiaminotransferaasi

Ahh, seuraavina kolmena koulupäivänä tulee olemaan yhteensä 3 koetta. Ei tule kyllä mitään, pikku paniikki meinaa iskeä kun pitäisi opetella 70 laboratoriolyhennettä ja miljoonan eri tutkimuksen toteutus kuten rtg, tt, mri, uä, onb jne. ja lähihoitajan rooli niissä. HUOMISEKSI. Lisäksi olisi kokeet terveyden edistämisestä ja sairauksista, aamen. Enpä ole kumpaakaan ehtinyt lukea, kun on tässä elämässä muutakin elämää kuin koulu :<

Eräänä päivänä tunsin itseni jopa ihan sairaanhoitajaksi, kun harjoiteltiin i.v nesteiden letkutusta. Ahh. Ja kanyloinnissa avustamista. Voi pojat, semmoista kun pääsisi joskus ihan oikeasti tekemään (siis kanylointia, ei pelkästään avustamista) niin voi että oisin onnellinen.

Stressi kuitenkin helpotti vähän, sillä tittidii: Opinnäytetyön aihe on päätetty ja opettajakin on sen hyväksynyt! Teemme kaverini kanssa aivohalvauksen hoidosta. Kiinnostaa, oi kyllä. :) Tekisi mieli alkaa heti tekemään ja sivuuttaa kaikki typerät kokeet.

Uutta

Kuluneelta kouluviikolta mieleen jäi:

-EKG:n eli sydänsähkökäyrän ottaminen. Kerrankin jotain uutta!! Oli niin siistiä. Käyrät eivät kyllä menneet ihan yleisen mallin mukaan, koska potilaat eivät halunneet heilua luokassa ilman rihman kiertämää ja tulokset olivat tosiaan hieman vääriä. :D Esim. omalla kohdallani käyrä muuttui loppua kohden pelkäksi viivaksi, eli olin sitten vissiin elävä kuollut. Lätkien laittaminen oikeille paikoilleen vaatii vielä kyllä lisätreeniä.

- Saattohoito. Siitä olisi tosi mielenkiintoista tehdä vaikka opinnäytetyö. Tavallaan olivat aika rankkoja ne tunnit joilla saattohoidosta puhuttiin, mutta paljon jäi kyllä mieleen!

- Jalkahoidon kokeesta 2½, aah jee ihanaa.

Huomenna voi sanoa, että "Ensi viikolla alkaa loma!" 

Vali vali

Ensimmäisestä koulutusohjelmajaksosta on jo yli puolet ohi, ja hmm rehellisesti sanottuna en tiedä olenko kovinkaan paljon uutta oppinut. :D No okei, olen kyllä, mutta tosi paljon on ollut kertausta perusopinnoistakin, kuten kaikkia sairauksia ja ruokavaliojuttuja jne. Ollaan kerrattu myös kaikki verenpaineen mittaukset, piikitykset (toisten takapuoliakin päästiin piikittämään), verensokerit, ylähengitysteiden imemiset, hampaiden harjaukset sun muut. Haluaisin jotain uuttakin, kiitos. Tai ehkä tää kotihoito ei vaan ole mun juttu, koska haluan jo ensi syksyn ja sairaalajakson ja kirurgisen hoitotyön ja kaikki ne jännät jutut joita sitten saa opiskella! Ensi jaksossa tulee kyllä mielenkiintoista syventävää lääkehoitoa, ja vaikka se onkin kuulemma vaikeaa niin ahh odotan kyllä innolla.

Meinaa iskeä pieni kriisi, kun opinnäytetyön aihetta pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pohtia...tai siis on jo pitänyt alkaa, mutta en ole saanut aivoja töihin vielä! En tiedä yhtään mikä kiinnostaisi, ehkä joku sairaus tai jotain sinne päin. Plaah. Kesätöiden haku on vähän huonossa vaiheessa, tai no sain kaupungin rekryyn haastatteluajan 1.6., että odottelenko sitten sinne asti tietoa kesätyöpaikasta? Töitä kuulemma varmasti saa, niin eihän siinä sitten, mutta kyllä mielelläni sen paikan haluaisin tietää hieman aiemminkin. Jospa sinne kotihoidon top-paikkaani pääsisin niin olisi tosi jees.

Uuden luokan ryhmähenki paranee koko ajan, ja tykkään nyt olla tuolla paljon enemmän kuin alussa! Edellisessä luokassa oli se sama jengi jonka kanssa kulki joka ikinen päivä, mutta tuolla siihen jengiin kuuluu paljon enemmän ihmisiä, mikä on tosi muksaa. :) Väkisinkin on tutustunut uusiin ihmisiin, kun tähän mennessä on pitänyt jo hoidella ainakin toisten jalat, hampaat ja takapuolet. Ehkä tää vuosi nopsasti menee. Ja pian oon jo lähihoitsu, jeii. :)

Lääkelaskuja.....

&¤#3"¤&57&#/(%/()(%&/(¤%&/

Nyt tuli kova kolaus itsetunnolle. Minä, lukion pitkän matikan käynyt, en päässyt lääkelaskutenttiä ekalla läpi. En kestä. Voi itku ja parku. Kaikki harjoituskokeet tein tuosta noin vain ja kaikki tehtävät oikein, ja oikeassa kokeessa sitten munaan jossain perkeleen kertolaskussa. Tehtävän vastauskin oli oikein, mutta en sitten osannut laskea paljonko on 15x40. Olis ollut niin ihanaa jos sen kokeen olisi saanut heti alta pois, mutta EIH. Voiiiiiiihan jumpe. Ei sitten, ens viikolla uusiks. Ehkä kertaan ne kertolaskut vielä.