Huomenna loppuu

Enää yksi päivä koulua ja sitten alkaa loma! Minulla loma on tosin nyt vain 5 päivän mittainen, mutta ainakin tulee otettua kaikki irti niistä päivistä. Ei houkuta yhtään töiden alkaminen, olen nimittäin tajunnut että tykkään enemmän hoitaa sairaita kuin lapsia... En ole kuullut niistä hoitolapsistanikaan nyt mitään tai tehnyt työsopimusta tai sopinut palkasta tai mitään että joo-oooo. Sen sijaan leirien ohjaaminen kiinnostaa aika paljon ja oikeasti odotan että pääsen ohjailemaan niitä lapsosia.

Jäljellä on enää yksi koe: Hoitotyön toimintojen käytännön koe. Jokainen saa yksin tai kaksin jonkun tehtävän ja se pitää sitten tehdä muiden luokkalaisten katsoessa. Olen niin varma että saan jonkun supervaikean homman, kuten ylähengitysteiden imemisen tai jotain hapetukseen liittyvää. Noissa pelottaa se, etten osaa käyttää niitä vekottimia. No huomenna sen sitten näkee mikä on tuomio.

Kokeet on menneet ihan hyvin tähän asti, hoitotyön toimintojen kirjallisesta kokeesta odotan saavani ainakin H2 (asteikko 1-3) ja yleisimmistä sairauksistakin H2 on mahdollinen (mielelläni ottaisin kyllä K3 niin olisi ehkä jotain toivoa saada koko kurssista myös K3). Anatomiaa pelkäsin eniten, mutta tänään saatiin kokeet back ja H2 sieltä napsahti, jee! Olin tehnyt jotain ihan älyttömiä virheitä, mm. kirjoittanut värttinäVALTIMO kun piti kirjoittaa värttinäluu. Ei hyvä.

Kuva

Tänään yleisimpien sairauksien kokeessa tajusin, että ehkä mä ihan oikeasti olen jotain tämän jakson aikana oppinutkin. Luonnostelin vastausta yhteen kysymykseen, enkä olisi ennen tätä jaksoa osannut niin hienoja sanoja käyttää. :D Luonnokseni oli luokkaa: hypoglycemia-> glucacon-> i.m-> nostaa vs. Myös angina pectoriksesta selitin ja monia muitakin upeita sanoja käyttelin tänään. Oon niin ylpeä näistä taidoistani. :-D

Hoitsut

Jos joku on pitemmän aikaa blogiani lukenut, niin ei ole varmaan jäänyt epäselväksi etten aio tyytyä pelkästään tähän lähihoitajan tutkintoon. Enkä muuten ole ainut jolla on jatko-opintosuunnitelmia. Esimerkiksi monet luokaltamme haluavat jatkaa sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi, kätilöksi, suuhygienistiksi, fysioterapeutiksi, röntgenhoitajaksi, sosionomiksi.....Monet ovat myös jo nyt hakeneet amk:iin ja itsekin olen vähän alkanut katumaan, että miksen minäkin hakenut jo samantien uusiks.

Opettajistamme monet ovat sairaanhoitajia. Nyt lähihoitajaksi opiskellessani välillä oikein ärsyttää, kun saa aina vaan kuulla, että: "Tämä ei kuulu lähihoitajan toimenkuvaan, näitä tekee sairaanhoitajat" "Näitä te opiskelette sitten enemmän jos jatkatte vaikka sairaanhoitajaksi". Voi huoh, haluaisin tietää asioista paljon enemmän jo nyt. (Toisaalta olen myös onnellinen että saa opetella "helpompia" asioita ensin, eikä tarvitse heti ruveta kaikkia mahdollisia juttuja treenaamaan) Eräällä anatomian tunnilla saimme kuulla 15 minuutin selostuksen veriryhmistä, kun taas sairaanhoitajille pidetään asiasta 4 tunnin luento.

Sairaanhoitajilla on paljon enemmän "valtaa" ja taitoa tehdä asioita kuin lähihoitajilla. Lähihoitajan työ on enemmän perushoitoa, kun taas sh:t tekevät enemmän kaikenlaisia toimenpiteitä. Lähihoitajan työssä pystyy enemmän olemaan itse potilaiden kanssa ja työssä ehkä tutustuu paremmin potilaisiin. Riippuu tietty ihan työpaikasta ja siitä mihin suuntautuu. Toisille sopii lähäriura paremmin, itse haluan kuitenkin tietää asioista enemmän ja oppia kaikkea uutta jännää, siksi aion jatkaa sh:ksi. :)

Tuli ihan yllätyksenä kun kuulin, että lähihoitajatkin voivat päästä auttamaan esim. ruumiinavauksissa! Katsottiin anatomian tunnilla ruumiinavausvideo, jonka jälkeen ei kyllä ole pelkoa että erikoistuisin ruumiinavauksiin. :-D Aloin vähän epäilemään, että pystyisinkö olemaan edes leikkaussalissa töissä... mutta ilman suurempia pahoinvointeja pystyin kyllä sen videon tsekkaamaan. Kun olen sen videon jälkeen katsonut jotain lääkäri-ohjelmia telkkarista, ei ole muuten tuntunut enää missään se sisuskalujen katselu. :D

Ennen kuin aloitin lähihoitajaksi opiskelun amiksessa, ajattelin jotenkin että ei lähihoitajat mitään osaa/saa tehdä ja yyh. On muuten muuttunut mielikuva täysin, ja koen aina suurta ylpeyttä ilmoittaessani tutuille mitä alaa oikein opiskelenkaan. Suurin osa on suhtautunut tosi hyvin ja sanonut että "Mä pystyn niin kuvittelemaan sut hoitsuna!", eikä hirveästi mitään negatiivisia kommentteja ole tullut.

Aivan innostuin kun tämän jakson alussa sillon 6 viikkoa sitten opettaja sanoi, että kun meistä kerran tulee terveysalan ammattilaisia niin pian alkaa kaikki sukulaiset kysellä meiltä vaivoistaan ym. No eipä kestänyt kauankaan, kun eräs kaverini jo kysäisi minulta, että: "Hei kun sä olet sellanen terveysihminen, niin kerropas mikä on vikana kun mun kynsinauhat on niin huonossa kunnossa!" Että vaikka opiskelenkin "vain" lähihoitajaksi, ammattilaisiksi tässä silti valmistutaan, ja olen muuten tosi ylpeä siitä! :)

Harkkapaikka ja muuta ärsytystä

Tästä blogista tulee kohta virallinen valitusblogi, mutta minkäs teet kun valittamista riittää. :D Tänään on taas valituttanut oikein urakalla.

Mulla PITI olla ensi syksyn harkkapaikka jo aivan selvillä ja järjestyksessä jne. No, tänään sain tietää että joku muu jostain toisesta ryhmästä onkin menossa sinne minun paikkaani ja minulla ei nyt ole sitten mitään paikkaa! Okei, sanoin kyllä ettei se paikka nyt ole minulle mikään elämän ja kuoleman kysymys eikä se haittaa jos en juuri sinne pääse, mutta minnekäs sitten oikein menen??

Kiva murehtia jotain työssäoppimispaikkoja keskellä kesää, kun asiaan tuskin saa tuolla oppilaitoksessa mitään selvyyttä ensi viikkoon mennessä. Opettaja kyllä sanoi, että kaikille löytyy paikka vaikka väkisin, mutta kiva jos se paikka on jossain keskellä korpea kulkuyhteyksien saavuttamattomissa. Kaikki "lähellä" olevat paikat kun ovat jo menneet. En todellakaan ala kulkemaan miljoonaa kilometriä päästäkseni johonkin saakelin harjoitteluun.

Kuva

Kaikki nuo harkkapaikat ja niitä järjestävät opettajat ottivat tänään niin paljon pannuun, että mietin oikeasti melkein ensimmäistä kertaa että mitä vattua oikein puuhaan tuolla koulussa. Miksen hakenut amk:iin? Jumitan tuolla nyt sitten vähintään seuraavat puoli vuotta, jee jee ärsyttävien opettajien keskellä. (Pari opettajaa tässä jaksossa on oikeasti rasisteja, huhheiijaa.) Asiat on kiinnostavia, mutta niiden opettamistapa mättää.

Pitäisi olla tälläkin hetkellä lukemassa hoitotyön toimintoja, mutta ei jaksa kiinnostaa kun sitä asiaa on ihan hitosta enkä voi sitä kaikkea kuitenkaan oppia ja opettaja on ihan hiton pikkutarkka niin ei siitä kuitenkaan voi hyvää numeroa tulla. Olenpa positiivisella tuulella. :D Ainut aine josta haluan oikeasti K3, on yleisimmät sairaudet ja lääkehoito (niistä tulee siis yhteinen numero), koska sain jo lääkehoidosta 3 joten pitää tsempata vielä sitten tuohon sairauksien kokeeseen.

Sitten ärsyttää vielä se, että mahani on ollut koko päivän kipeä ja pelkään että mulle tulee joku vatsahaava tästä stressistä. Ja vähän aikaa sitten otin hieman lisälävistyksiä toiseen korvaan (olen kuitenkin hyvä hoitaja, sillä en ottanut niitä rustoon. Haha.) ja nyt korva punoittaa ja on turvonnut ja pelkään että se on tulehtunut. Jeejee hyvin menee.

Seuraavan kerran kun kirjoitan niin aion olla positiivisempi.

Koulun systeemit

Koin nyt tarpeelliseksi valittaa tänne hieman koulumme yleisistä jutuista, jotka mielestäni kaipaavat hieman lisäohjeistusta tai parannusta! Kaikki opettajat jotenkin olettavat, että lukion käyneet osaavat kaikki koulun systeemit heti ja sitten vielä sanovat ettei ole aikaa käydä mitään juttuja kunnolla läpi kun lukujärjestys on niin täysi ja argh. Okei, opiskelen sitten nämä kaksi vuotta tietämättäni mitään koulun käytännön järjestelyistä.

Aivan ensimmäisenä tulee mieleen terveystarkastukset. Itsellenikin tuo riemu päästä tarkistuttamaan terveyteni koitti tällä viikolla. Terkkari ei suinkaan ollut meidän koulullamme, vaan n. 3km päässä toisen amiksen yhteydessä. Luokaltamme lähti jokainen yksitellen päivän aikana terkkarin luokse, ja arvatkaa vain kuinka tarpeellinen tuo tarkastus oli. Terkkari ei tehnyt mitään ns. toimenpiteitä, juttelimme vain mukavia mm. saunan jälkeisestä ihon rasvauksesta ja terkkarin työpaikan vaihdoksesta. Oikeesti, apua. Jos nuo tarkastukset oli pakko pitää jokaiselle, niin eikö olisi ollut järkevämpää sen terkkarin tulla meidän koululle eikä meidän kaikkien ravata yksitellen sinne sen luo kertomaan kuinka mukavasti koulu on lähtenyt sujumaan jne. Okei, kyllä se terkkari oli joiltain ihan verenpaineen mitannut, mutta kyllä niitä mittareita meidänkin koululta löytyisi.

Ihan yleisesti kaikkien Suomen peruskoulupohjaisten lähihoitajaopiskelijoiden pätevyyttä ihmettelen myös. Mitä nyt olen koulullamme niitä valittavia teinejä katsellut niin huhhei, päästetäänkö ne oikeasti tuonne hoitamaan mummoja. Tällä viikolla yksi peruskoulupohjainen ryhmä piti meidän luokallemme ergonomiaharjoitukset, eli opettivat meitä pienissä ryhmissä käyttämään erilaisia siirtovälineitä, potilaan asentohoitoa jne. Opetus ei kyllä ollut pätevää nähnytkään ja suurin osa "opettajista" oli kaikkea muuta kuin kiinnostuneita asiasta. Oli siellä sitten niitäkin jotka kyllä osasivat ja opettivat asiansa kunnolla, iso hymy heille. =)

Kun olen lukion systeemeihin tottunut, niin tuntuu hieman kummalta ettei tuolla koulussa ole mitään yhteisiä tapahtumia. Ensimmäinen yhteinen tapahtuma tämän puolen vuoden aikana on ollut "kevätjuhla", jossa en kyllä edes ollut, koska vietin laatuaikaa eläkeläis-esitelmän parissa. Yhtäkään kuulutusta keskusradion kautta ei ole tullut, kun taas lukiossa niitä tuli päivittäin. Eikun joo, tuli kerran pari kuulutusta, mutta nekin koskivat amk:ia...

Koulumme on savuton oppilaitos, mutta oikeasti savuttomuutta ei vahdita mitenkään vaan oppilaat käryttelevät melkeinpä koulun ovien edessä. Aijjai.

Yksi juttu, josta olen aivan ulalla, on opintoviikot. Wilman mukaan niitä on minulla nyt 50,5 mutta kuinkahan paljon niitä pitäisi olla sitten kun valmistun? ;o Myös kaikki vapaavalintaiset opinnot on ihan mysteeri, saadaankohan me valita niitä missään vaiheessa?

Nyt vasta kun ollaan jo alettu puhua hoidon kentän näyttöjutuista, olen tajunnut näyttösuunnitelman syvimmän olemuksen. Kiva, en minä tajunnut silloin päiväkotijaksolla että se pitää tuolla lailla tehdä! :( Saakeli, olisin välttynyt ties miltä epäselvyyksiltä kasvun kentällä jos näyttösuunnitelman tekoon olisi silloin helmikuussa annettu kunnon ohjeistus.

Opettajat ja opiskelijat katoavat aina mysteerisesti jonnekin. Kasvun jakson opettajia en ole enää nähnyt lainkaan, eikä koulun käytävillä yleensä näy ketään muita opiskelijoita kuin meidän ryhmämme. :D Mystistä.

Sain vasta vähän aikaa sitten tietää ettei koulullamme ole rehtoria, vaan se on joku mikälie koulutuspäällikkö. Meidän koulumme päällikkö on sellainen herttainen hymyilevä mummo, joka taitaa olla hieman liian sinisilmäinen. 8)

Kukaan ei jaksanut lukea tähän asti, mutta ei pahaa ellei jotain hyvääkin:

Opettajien vuorovaikutus koulussamme toimii mielestäni tosi hyvin, ja ainakin osa opettajista ajattelee ihan oikeasti meidän etuamme ja tekee töitä sen eteen. Opettajat soittelevat toisilleen ja sopivat tuntien järjestämisistä luokkamme kanssa. Jos meille on tulossa hyppytunti keskelle päivää, opettajat yrittävät keskenään järjestää niin, että tunnit pidetään putkeen ja että pääsemme aiemmin kotiin. :) Kun on koko ajan saman luokan kanssa, on tällainen mahdollista. Lisäksi opettajat kertovat toistensa välityksellä viestejä eri tahoilta, mikä on aika mukavaa kun ei tarvitse elää epätietoisuudessa. :)

Kiitos ja kumarrus, on meidän koulu oikeasti aika kiva vaikkei se ehkä siltä kuulostanutkaan. :)

11 päivää

11 päivää koulua jäljellä enkä tiedä jaksanko niin kauan. Selätettävänä olisi vielä 4 tenttiä ja 2 esitelmää, joista kumpaakaan ei ole vielä edes aloitettu. Vetäisin lääkehoidon tentistä K3 ja aseptiikan kokeesta H2 joten ainakaan vielä ei ole uusintoja tiedossa ja koulu rullaa hyvin..mutta asia saattaa muuttua hyvinkin pian. Yleisimmät sairaudet on huippukiinnostavaa, mutta anatomia kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo *****a. En osaa yhtään mitään, typerä anatomia.

Luulin ensin, että tulisin olemaan koko kesän töissä, mutta eilen sainkin tietää että saan pitää melkein kuukauden loman! Olen aika fiiliksissä, jeejee loma heinäkuussa, enää 2 kuukautta siihen!! :D 7.6.-16.7. hoitelen lapsia perheessä ja kolmena viikonloppuna olen ohjaamassa lasten leirejä. Sitten alkaakin loma, joka kestää ehkäpä 10.8. asti.

Muok.// Mitäääää, mulle soitti joku nainen joka tarjos mulle lapsenvahtimistöitä aina satunnaisesti. En tietenkään voinu sanoo ei vaan lupasin mennä ehkä ensi viikolla käymään. En selviä hengissä ensi viikosta. Jokaiselle illalle on jotain puuhattavaa ja pitäis tosiaan tentteihinkin lukea.....

Laboraatio

Ihan alkuun kaikille epätietoisille tiedoksi, että laboraatio tarkoittaa käytännön tunteja, eikä suinkaan mitään laboratorio-tsydeemeitä kuten eräs (minä) luuli vielä ennen tätä jaksoa. Lukiessani jotain alan blogeja luulin aina että laboraatio tarkoittaa laboratoriossa istumista ja joidenkin kemiallisten kokeiden tekemistä. :--D

Nyt siis juttua meidän käytännön tuntien systeemeistä.

1. En tykkää meidän opettajasta. Kaikki pitäisi osata heti, ja jos ei osaa niin saa kuulla jotain seuraavista: "Me ollaan käyty tätä läpi jo monta kertaa niin pitäis jo osata. Tää on jo toinen kerta kun olen sinulle tästä sanonut. Etkö ole kuunnellut mitä ollaan puhuttu?" "Meepäs sinä pois ja kato kun joku toinen tekee tän niinkun pitäis." "Joo siis minä en nyt luota sinuun yhtään." K a u h e e t a. Jos minulta kysytään niin hyvän opettajan pitäisi jaksaa selittää asiat niin selvästi ja niin kauan, että jokainen ne ymmärtää. Kaikkea ei oikeesti voi osata heti. Tulee ihan hirveä olo aina kun joutuu kuuntelemaan jonkun luokkakaverin nöyryytystä. Ja muutenkin saa kuulla jotain ihme kommentteja siltä opettajalta, voi argh kun ottaa päähän.

2. Tunnit on välillä tosi mielenkiintosia ja on kiva tehdä niitä kaikkia juttuja, mutta se "hidastempoisuus" ärsyttää. Kun jotain tehdään, niin se yleensä tehdään niin että yksi tekee ja koko muu luokka katsoo. Saatiin yhtenä päivänä mm. kulutettua 4h happiviiksien kokeiluun. Ollaan myös pesty käsiä ja puettu suojavaatetusta yksi opiskelija kerrallaan. Huoh! Alussa se muiden tuijottaminen hermostutti, mutta nyt ei tunnu enää missään jos joku siinä pällistelee kun otat vaikka verensokeria. Että tavallaan on ollut ihan hyväkin tuommoinen systeemi, kun on oppinut siihen että aina joku huomaa mitä teet.

3. Nyt lähiaikoina olemme ottaneet toisiltamme verenpaineita (se touhu oli muuten "hieman" hankalaa sillä oikealla hienolla elohopeamittarilla) ja pistäneet nukeille insuliinia (helppoa!). Tulossa olisi vielä ainakin ergonomiajuttuja, toistemme syöttämistä, virtsanäytteen tutkimista ja katetrointia. Aika mielenkiintoista siis ja kiva päästä oppimaan, mikäli vain oppii...

Piikitetty

Odotetut ja pelätyt nahkaan tökkimiset on nyt onnellisesti ohi. Minulla ei ainakaan ole diabetesta tai raudan puutetta mikä ilahdutti kyllä suuresti. :D Olin kyllä innolla odottanut noita piikityksiä, mutta kun tosipaikka tuli eteen niin alkoi siinä vähän puntti tutista. Tuli myös todettua, että ihoni on jotenkin outo kun laastarit ei tartu kunnolla siihen. :D Ainakaan ne laastarit joita me käytettiin.

Ensin otettiin kaikilta paastoverensokeri ja hemoglobiini. Olin ollut melkein 15h syömättä ja juomatta ja kun odottelin piikkivuoroani, alkoi hieman huimata ja olo oli tosi heikko. Kun itse otin toiselta näytteet niin käsikin aivan tärisi, mutta ahh sitä riemua kun arvot oli mitattu ja sain alkaa järsiä omenaa ja juoda vettä! :D Itseäni pistettiin sormenpäähän päivän aikana kaksi kertaa, ja toiseen sormeen tuli mustelma, toiseen ei. Mutta ei mustelmat kuulemma vaarallisia ole.

Kun oli sormeen tökkimisistä selvitty, alkoikin tositoimet ihonalaisen eli subkutaanisen injektion (s.c.) kanssa. Ensin pisteltiin nukkeja ja sitten toisiamme. Olipa vähän karmivaa alkaa tökkiä elävää ihmistä, mutta hyvin se sitten lopulta sujuikin. :D Pistettiin toistemme olkapäähän suolaliuosta vai mitä nyt olikaan, ja oli aika mielenkiintoisen tuntuista... Tarkoitus oli piikittää toisiamme myös lihakseen (vaikkei lähihoitajat saa valmistuttuaankaan pistää lihakseen muuta kuin erillisellä luvalla), mutta ei sitten ehdittykään muuta kuin nukkeja tökkiä.

Kuva

Nyt kun on ekat piikitykset ohi, olisin voinut jäädä sinne vaikka vähän jatkamaan ja tökkiä muita vähän enemmänkin. Kun sitten muistaa nuo kaikki jutut ensi syksynä top-jaksollakin niin hyvin menee. Sain muuten kuulla näyttäväni aivan lääkäriltä, pitäisköhän harkita sittenkin hakemista lääkikseen??!

Stressaa

Lääkelaskutentti tuli ja meni... ja kirkkaasti meni läpi heti ensi yrittämällä! Yksi stressauksen aihe vähemmän. Koe oli kyllä paljon vaikeampi kuin mitä ne harjoituskokeet joita olimme tunnilla tehneet. Harjoituskokeet vetäisin aina suunnilleen vartissa valmiiksi, mutta tuossa oikeassa kokeessa meni tunti.

Kaikki uutuudenviehätys opiskelusta on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen. Päivät on pitkiä, illalla väsyttää ihan älyttömästi ja silti pitäisi jaksaa vielä lukea ja kerrata ettei jää jälkeen ja ääh. En kestä edes ajatella jos nyt vaikka sairastuisin ja joutuisin olemaan koulusta pois, yksi luokkalainen testasi tätä ja oli parin päivän poissaolon jälkeen ihan ulalla kaikesta. Itse olen tämän tiukemman opiskelutahdin valinnut joten ei saisi valittaa, mutta oikeasti olisi paljon kivempaa jos pystyisi rauhassa opiskelemaan nuo kaikki jutut, tällä vauhdilla kun ei mitenkään pysty oppimaan kaikkea.

Kuva

En tajua mitään esim. anatomian tunneilla, mutta kun ei vain ole aikaa perehtyä niihin asioihin paremmin. Keskiviikkona on aseptiikan koe ja pitäisi opetella käyttämään Pharmaca Fennicaa ja kaikkia lääkkeiden jako systeemeitä, torstaina päästään piikittämään (=stressin paikka :D), ensi viikolla lääkehoidon koe ja pidemmälle en osaakaan sitten ajatella. Istun koulussa joka päivä vähintään 8-15:30, olen kotona joskus puoli viiden jälkeen ja sitten taistelen väsymystä vastaan ja yritän tehdä jotain muutakin kuin löhötä sohvalla. Kaikki luokkalaisetkin on jo tulleet niin tutuiksi, että osan naamataulu alkaa oikeasti jo ärsyttää! Onneksi suurin osa on kuitenkin oikein mukavia heppuja.

Saimme muuten tietää jo ensi jakson (=syksyn 1. jakso) top-paikat. Pääsen tuohon melko lähelle yksityiseen vanhusten/vammaisten palvelukotiin. Luin netistä hieman infoa tuosta paikasta, ja se on ilmeisesti hyvinkin kodinomainen paikka. Toivon kyllä, että potilaat siellä eivät ole mitenkään hirveän omatoimisia, vaan olisi niitä oikeita vuodepotilaitakin joukossa, että pääsisi oikeasti harjoittelemaan niitä juttuja joita on tullut opittua... Äh, olisin ehkä mieluummin halunnut mennä kunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta kun ei ole paikkoja tarpeeksi niin en sitten mene.

Kuva

Ja tosiaan torstaina päästäänkin sitten piikittelemään! Ei minua hirvitä ollenkaan, että joku minua pistää, mutta pelkään sen mun piikitettäväni puolesta, kun minä rupean sitä tökkimään tärisevillä käsilläni. Mutta aika siistiä päästä piikityshommiin! Viime viikolla harjoiteltiin käsien pesua, suojapukeutumista ja vuodepesuja. Pestiin nukkeja vaan, ei toisiamme. En kyllä tykkäis yhtään jos joutuisin vuodepotilaaksi. :(