keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kesätöitä!

Hohohoo, minullapa on kolme kesätyöpaikkaa! Viikko takaperin oli vain yksi, mutta olen ollut niin haluttua kamaa, että olen saanut haalittua itselleni kaksi kesätyöpaikkaa lisää, jee.

Lupasin mennä kesäksi hoitamaan kahta lasta erääseen perheeseen, joka jo viime kesänä kävi tutuksi. Nyt lapset ovat kasvaneet vuoden ja ovat 3- ja 6- vuotiaita. Siellä olen siis kokopäiväisesti luultavasti ainakin kesäkuun, heinäkuussa saattaa olla viikko tai pari hieman lomaa. Eilen olin työhaastattelussa lasten leireille, ja haastattelun lopuksi haastattelijani sanoi: "Joo kyllä mä tän nyt jo voin sanoa: onneksi olkoon, sait töitä." Olin ihan hääääh, noinko nopeasti se päätöksenteko kävi?? Pääsen siis varmaan muutamalle viikonloppuleirille lapsia ohjaamaan, kivaa. Kolmas työpaikkani ei liity hoitoalaan mitenkään, joten enpä siitä jaksa kertoilla sen enempää.

Soittelin joskus ehkä kuukausi sitten kaupungin sos. ja terv.alan rekrytoimistoon ja kyselin, että kuinka paljon pitää olla käytynä lähärikoulua jotta pääsisi tekemään alan hommia vaikkapa vanhainkotiin. Kuulemma pitää olla kaksi harjoittelua takanapäin, ja minulla on se toinen vasta kesän jälkeen. Uskon kyllä, että joissain paikoissa voidaan ottaa töihin vähemmälläkin kokemuksella (ystäväni työskenteli viime kesänä vanhusten kotihoidossa vailla minkäänlaista kokemusta hoitotyöstä eikä ole edes suuntautumassa tälle alalle), jos vain jaksaisi soitella ympäriinsä ja kysellä paikoista. Onneksi sain sitten suhteellisen helposti töitä ja vielä lasten parista, ahh!

(Luin jotain viime syksyisiä postauksiani, joissa olin kirjoittanut ettei minua kiinnosta mennä harjoitteluun päiväkotiin. Mitäköhän olen oikein ajatellut?? Lapset on ihania ja päiväkodissa on kiwaa!)

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pk-ruokailut

Syöminen on niin mukavaa puuhaa, että olen kiinnittänyt siihen erityistä huomiota tuolla harjoittelussa. :-D Tästä postauksesta voi lukea, millaista ruokaa lapset päiväkodissa syövät.

Aamupala Puuroa puuroa puuroa, vielä vähän puuroa ja sitten hieman puuroa. Minulla alkaa tulla puuro ihan korvista ulos, kun joka aamu pitää sitä hotkia. Joskus keittiön tädit yllättävät ja aamiaiseksi onkin esim. mannavelliä, muroja tai pelkkää leipää!! Silloin lapsetkin ovat ihan: "Eikö meillä oo puuroo??" Mutta kyllä se niin on, että puuro täyttää mahan todella hyvin.

Lounas Jos olet joskus kouluruokaa syönyt, niin eipä päiväkotilounas siitä kovin paljon eroa. Ainut ero, jonka olen havainnut on se, ettei päiväkodissa ole tarjolla näkkileipää, vaan yleensä ruis- tai täysjyväleipää. Pari kertaa on ollut myös tuoreita sämpylöitä, mumms. Ruoka on melko suolatonta, minkä huomasin oikeastaan vasta silloin, kun kotona syödessäni kotiruoka maistuikin parin viikon päiväkotiruokailujen jälkeen todella suolaiselta.

Välipala Rahkoja, marjamoussea, karjalanpiirakoita, kiisseliä... Välipalat ovat yllättävän hyviä! Syksyiseen keskussairaalan työjaksooni verrattuna päiväkodissa syödään terveellisemmin. Sairaalassa välipalana oli aina joko pullaa tai pirtelöä. Kai niille sairaille piti jotain iloa tähän elämään tuoda. :D

Jokaisella aterialla on tarjolla jotain hedelmiä tai kasviksia. Varsinkin pojat ovat toisinaan melko nirsoja rehujen suhteen, mutta löytyy niitäkin, jotka hamstraavat vatsansa täyteen porkkanaa, kyssäkaalia jne. Tarjolla on todella usein porkkanaa, ja itseäni hieman pelottaa, milloin ihonvärini alkaa muuttua oranssin suuntaan.... :D

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Nykylapset

Olen viime aikoina niin aktiivisesti seurannut nykylasten tilaa tuolla päiväkodissa, että täytyyhän siitä ihan postauskin tehdä!

Aloitettakoon siitä, että kaikkien tyttöjen fanituksen kohde number 1 on Hello Kitty. Uskomatonta, miten paljon Hello Kitty -kuvioisia vaatteitakin on olemassa! Olen ehtinyt bongata varmaan jokaiselle ruumiinosalle tarkoitetun Kitty-vaatteen. Siis ihan sävy sävyyn olevia Hello Kitty -toppahanskoja ja pipoja ja alushousuja ja aurinkolaseja jne. Uskomatonta.


Lasten pukeutuminen on toki yhä tänäkin päivänä tosi lämpöistä, sillä jokaiselta tenavalta löytyy mm. itsetehdyt villasukat ja samanlaiset Kuomat joita myös minä lapsuusvuosinani käytin. Vaatteissa seikkailevat tämän hetken kuumat nimet Salama McQueen, Puuha Pete ja Muumit, Hello Kittyn lisäksi siis. Näiden hellyyttävien piirroshahmojen lisäksi olen havainnut 3-vuotiaiden käyttävän hälyyttävän paljon farkkuleggingsejä ja minihameita. Siis KOLMEVUOTIAILLA.

Välillä järkytyn suuresti varsinkin poikien leikeistä ja puheista. Pojat rakentelevat legoista pyssyjä ja sohivat ja ampuvat niillä toisiaan. Kolmevuotiaat osaavat myös yllättävän paljon kirosanoja. V-alkuisen sanan olen kuullut erään pojan suusta monen monta kertaa ja yksi poika kuiskasi kerran korvaani: "Meidän isi sano kerran voi paska." Ei kiroilu tietenkään ole sallittua tuolla päiväkodissa, mutta täytyyhän lasten nyt päästä hieman esittelemään kiroilutaitojaan ja testaamaan tätien ja MINUN ärsytyskynnystä.

Kännyköitä ei onneksi vielä kenelläkään kolmevuotiaalla ole, mutta eräälle hoitolapselleni, jota käyn välillä vahtimassa (ei liity pk-harjoitteluun), ollaan ostamassa kännykkää, ja hän menee ensi syksynä eskariin. Hmmph! Välillä kuulen, kuinka joku lapsi on pelikiellossa, eli ei saa pelata esim. tietokoneella syystä tai toisesta. Itse en kyllä antaisi 3v.:n pelata mitään muuta kuin lautapelejä. Monet tenavat fanittavat Hauskoja kotivideoita, mutta kertoipa yksi poika minulle katsoneensa telkkarista Tuutsoneita. Minun tietääkseni Duudsonit ovat kyllä K13 eikä K3.... Lapset ovat perillä ajankohtaisista tv-sarjoista, yksi poitsu huusi kerran: "Ime palsaaaa!!!"

Nyt nykyajan lapset kuulostivat varmaan ihan hirveiltä kersoilta, mutta kyllä he ovat tosi suloisia pyssyleikeistään ja kiroilustaan huolimatta. :)) Lapset rakastavat kaikkia luovia juttuja, esim. askartelua, piirtämistä, laulamista, kirjojen lukemista jne. Ulkonakin heillä on runsaasti tekemistä koti-leikkiensä, kuorma-auto ajeluiden ja mäenlaskun parissa, eikä kukaan ole valittanut ettei haluaisi mennä ulos. Kokonaisuutena voin sanoa, ettei tuo sukupolvi ole ihan heitteille kuitenkaan menossa! :D

lauantai 20. maaliskuuta 2010

8-15

Työpäiväni ovat olleet päiväkodissa tähän asti aina 8-15, mutta ensi viikolla tulee tuohonkin muutos, kun työpäiväni alkavat klo 6-10. Tuohon aikavälille 8-15 sijoittuvat melkeinpä kaikki päivähoidon perustilanteet, joten kerronpa täällä nyt miten päiväjärjestys päiväkodissa menee ja mitä minä siellä puuhaan.

Klo 8 Aamupala. Vahdin lasten käsienpesua sekä autan jakamaan astioita tai ruokaa pöytiin. Saan itsekin syödä kaikki tarjolla olevat ateriat ja samalla kun siinä lasten parissa syön, niin ojentelen heille leipää, kaadan lisää maitoa, yritän saada nirsoilevat lapset syömään jne. Ennen aamupalaa on yleensä aamuhetki, jossa luetaan kirjaa, leikitään laululeikkejä tai jutellaan.

N. 8:30-9 Vapaata leikkiä. Yleensä menen lasten kanssa leikkimään, esim. kokoamaan palapeliä, piirtämään, lukemaan.....mitä he nyt keksivätkään.

N. 9 Toimintatuokio. Kolmevuotiailla toimintatuokioita on ärsyttävän vähän, mutta tuokioiden aikana useimmiten luetaan satua, lauletaan, tehdään kuvisjuttuja tai jumpataan. Olen yleensä ihan vain seuraamassa näitä hetkiä, mutta esim. askarreltaessa olen saanut olla ihan apunakin ja yksi päivä askartelinkin yhden tenavan kanssa oikein hienon kissan! Ja musiikki- ja jumppatuokion aikana teen itsekin ne jutut mitä vain kykenen tekemään (tai jaksan tehdä, ei esim. huvita mönkiä missään lattialla :D).

9:45 Ulos. Autan pukemisessa, hoputan lapsia pukemaan jne. Yleensä menen itsekin aina ulos, jossa seison ja vahdin lapsia. Jos olen sisällä, yleensä valmistelen jotain askartelujuttuja, petaan sänkyjä tai pyyhin lasten lokeroita. Sisälle tultaessa autan lapsia riisumaan.

11:15 Ruokailu. Katso kohta aamupala. :D

N. 12 Päiväunet. Minulle on määrätty "oma" lapsi, joka minun on tarkoitus aina rauhoittaa nukkumaan. Yleensä siis istun tämän lapsen vieressä ja silittelen ja rauhoittelen häntä. Yksi päivä sain lukea kaikille lapsosille päiväunisadun. Kai se sitten ihan hyvin meni, kun kaikki lopulta nukahtivat eikä kukaan valittanut. :D Lapset nukkuvat väh. tunnin, jonka jälkeen pari lasta herätetään ja muut heräilevät omia aikojaan viim. klo 14. Päiväunien aikaan olen lueskellut esim. päiväkodin turvallisuussuunnitelmaa ja perehdytyskansiota, valmistellut askartelujuttuja, tehnyt omaa näyttösuunnitelmaa... Kerran viikossa on myös ryhmän hoitajien palaveri, jossa olen luonnollisesti mukana.

N. 14 Välipala. Sujuu samalla lailla kuin muutkin ateriat...

N. 14:15-15 Vapaata leikkiä. Touhuilen lasten kanssa kaikenlaista.

N. 15:15 Ulos. Tästä en vielä tiedäkään mitään, kun en ole ikinä vielä iltapäivällä ulkona ollut. Ne lapset, joita ei tähän mennessä ole vielä haettu kotiin, haetaan siis ulkoa klo 17 mennessä, jolloin päiväkoti menee kiinni.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ilmoituksia

Tulin vähän vaan ilmoittamaan, ettei ainakaan tavoitekeskusteluista kannata hirveästi stressata etukäteen :-D Eilen mulla oli tavoitekeskustelu opettajan ja ohjaajan kanssa, ja aika mukavastihan se meni. Olin kuulemma laatinut hyvät tavoitteet ja sitten vain joristiin yleisiä juttuja, käytiin näyttösuunnitelmalomaketta läpi jne. Pitäis sitä näyttösuunnitelmaakin alkaa väsäämään, ei vaan jaksa! Kyllähän se ope kyseli kaikenmoisia ihme juttuja, mutta enköhän ihan kunnialla selvinnyt niistäkin tenttauksista. :P

Voin myös kertoa, että edellisen postaukseni valitukset ohjaajastani voi ehkä unohtaa... Tuo keskustelutilanne jotenkin "lämmitti" välejä, ja nyt olenkin aika tyytyväinen, että ohjaajani on noin aktiivinen ihminen. Ainakin on tullut sellainen olo, että apua saa ihan kaikessa ja ohjaajani kyselee säännöllisesti että miltä tuntuu, onko hyvin lähtenyt sujumaan jne.
Kuva: Photobucket
Jeii tänään aloitettiin pääsiäisaskartelut!
...ja tänään tuli muuten ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että "Voi ei, enää kuukausi jäljellä tätä harjoittelua!"

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ahdistaa

Koen vakavia jännitysoireita tällä hetkellä, koska huomenna heti aamulla pamahtaa ohjaava opettajani päiväkotiin minun ja ohjaajani kanssa tavoitekeskusteluun! Voi hitsin hitsi, en kestä. Enkä tykkää yhtään sellaisista tilanteista, joissa minua jotenkin arvioidaan ja kykyjäni ja puutteitani analysoidaan. Tavoitteeni olen kuin olenkin saanut jo mietittyä, eikä niissä mitään erityistä ole, mutta silti ahdistaa syvästi koko se keskustelutilanne. Voin jo kuvitella, kuinka ope ja ohjaaja tuijottavat minua pöydän toiselta puolelta silmä kovana ja vaativat minulta kunnon selitystä jokaisen tavoitteeni kohdalla ja hyrrrrr........

Tässä työssä arvostelua ja muuta sellaista joutuu varmasti aika paljon kokemaan ihan sitten opiskelujen päätyttyäkin. Työntekijöillä on kehityskeskusteluja, asiakkaat ovat vaativia ja valittavia jne. : D Eikä minua tuo keskustelutilanne muuten varmaan yhtä paljon jännittäisi, mutta kun en oikein pidä ohjaajastani... Ei hän mitenkään julma tai kamala ole, meillä ei vaan jotenkin synkkaa. Tunnen oloni paljon luonnollisemmaksi silloin kun hän ei ole paikalla ja tuntuu, että saan enemmän aikaan silloin kun hän ei ole siinä kyyläämässä (kyyläämiseltä se ainakin tuntuu). Sehän on erittäin huono asia arviointiani ajatellen, mutta minkäs sille voi. Mieluummin olisin ottanut jonkun muun hoitotädin sieltä osastoltani ohjaajakseni...

Nythän on muuten AMK-haut käynnissä, ja olenkin päättänyt olla hakematta sairaanhoitajaksi. Syksyllä ajattelin, että jos en pääse sairaanhoitajaksi, haen nyt keväällä uudestaan. Lähärikoulussa on kuitenkin sen verran kivaa ollut (opiskeltavat asiat on kiinnostavia ja meidän luokka on paras!), että olen nyt päättänyt käydä lh-koulun loppuun ja sen jälkeen hakea sitten taas sairaanhoitajaksi. Jos jollain nyt meni maku blogini lukemiseen, kun ainakin kahden vuoden ajan tulenkin kirjoittamaan lähihoitajaopiskelusta enkä pyrkimisestä sh:ksi, niin heippa vaan sitten. :D Toivottavasti joku vielä jää seuraamaan matkaani lähihoitajaksi... :)

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ärsyttävät tavoitteet

Inhoan sitä, kun pitää asettaa omalle opiskelulleen jotain hemmetin tavoitteita. Joo, kyllähän ne auttavat kohdistamaan sitä harjoittelua ja opiskelua oikeisiin asioihin, koska yleensähän tavoitteet ovat sellaisia, joissa toivoisi kehittyvänsä. Kyllä minulla joskus ihan oikeita tavoitteita onkin, mutta yleensä ne ovat vain esim. opettajan mieliksi pakolla väkerrettyjä juttuja, joissa voisin ehkä haluta olla parempi. Nyt pitäisi laatia jotain kurjia tavoitteita tuolle päiväkotiharjoittelulle, eikä mieleeni juolahda mitään!

Ainut tavoite, joka mieleeni koko ajan tupsahtaa, on selvitä harjoittelusta ja erityisesti näyttöviikosta hengissä. Haha, voitteko uskoa. Tämä on ensimmäinen työssäoppimiseni ever, joten ei kai mua nirhata jos en heti keksi mitään järkeviä tavoitteita. Tavoitteet pitäisi olla ylihuomiseksi mietittynä, kun ohjaajani haluaa ne silloin tietää. Opettaja tuleekin sitten ensi maanantaina päiväkotiin tavoitekeskusteluun ja voi kurjuus, koko viikko menee siinä sitten heti pilalle kun saa tietää laatineensa ihan tyhmiä tavoitteita, olevansa täysin sopeutumaton töihin päiväkotiin jne.!!

Tavoitteiden pitäisi olla varmaan sellaisia kuten omatoimisuuden lisääminen, ohjaustaitojen parantaminen yms. No ainakin omatoimisuutta haluaisin itselleni lisää, joten olkoon se yksi tavoitteeni. Entä miltä kuulostaisi: "Haluan oppia kaatamaan lapsille sopivan määrän maitoa mukiin.", "Haluan oppia kiskomaan lasten kengät pois heidän jaloistaan niin, etten sotke käsiäni kuraan." tai "Haluan oppia opettamaan lapset aivastamaan silloin kun minä en ole paikalla."? Minusta tuo viimeinen oli ainakin tosi hyvä, sillä lasten aivastelun ansiosta vietin puolet hiihtolomastani flunssassa.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Minnehän sitä suuntautuisi

Viettelen parhaillani hiihtolomaa, mutta silti mielessäni pyörivät suuntautumisvaihtoehdot. Jo ensi syksynä pitäisi tietää mihin lähihoitotyön osa-alueeseen haluaa perehtyä enemmän. Tuolla harkkapäiväkodissanikin jo kysyttiin, että aionko suuntautua lapsiin ja nuoriin, kun nyt kerran olen päiväkodissa harjoittelemassa. No ööööö, en varmastikaan aio (oikeasti vastasin tuohon kysymykseen etten tiedä vielä yhtään mihin suuntaudun =D), vaikka lapset on kivoja ja söpöjä ja ihania, mutten silti jaksaisi viettää päiväkodissa loppuelämääni. Ja minkäs sille voi kun nyt vain piti mennä päiväkotiin harjoitteluun, ei siinä hirveästi ollut valinnanvaraa minne sai mennä!

Yhdeksästä suuntautumisvaihtoehdosta on helpompaa sanoa, mihin EN aio suuntautua:
*No ne lapset ja nuoret, vaikka aihe toisaalta kyllä kiinnostaa paljonkin. Sitten KUN olen sairaanhoitaja, haluan perehtyä enemmän lapsiin.
*Ensihoito
*Vammaistyö
*Vanhustyö. Jos olisin järkevä niin suuntautuisin tähän, mutta kun en ole.
*Suu- ja hammashoito
*Asiakaspalvelu

Jäljelle jää:
*Sairaanhoito ja huolenpito
*Mielenterveys- ja päihdetyö
*Kuntoutus

Kyllä se sitten on varmaan tuo sairaanhoito ja huolenpito, vaikka kovasti nuo kaksi muutakin kiinnostaisivat. Toisaalta sehän ei ole mitenkään varmaa pääsenkö suuntautumaan siihen mihin haluan, mutta toivon että joihinkin noista kolmesta sentään pääsisin.