It's over

Tämän kesän työt on sitten tehty. Voihan itku. Eipä enää heru sijaisuuksia kotihoitoon. Ei mulle, eikä niille kuudelle kollegalle jotka myös tänään jäivät työttömiksi. Eikä muidenkaan kaupungin alueiden kotihoidon sijaisille. Edes talvilomien sijaisia ei oteta. Minne me kaikki muka nyt mennään?

Nopea vilkaus mol.fi: Lähihoitajan paikkoja auki kaupungissa huimat 5. Maakunnassa 8. Olen kyllä myös kaupungin rekrytoinnin sijaislistoilla, mutta tällä hetkellä on lähihoitajien sijaisuuksia avoinna huimat 0. Ja taas jaksan ihmetellä, että mikä ihmeen hoitajapula? :D Täällä on puute työpaikoista....Pitänee alkaa harkita opiskelujen jatkamista muutamaksi seuraavaksi vuodeksi....

Mulla oli aivan ihana kesä kotihoidossa <3 p="p">

Tulevaisuutta? :D

Kotihoitoo

Nyt jo puolet kesästä mennyt! 6 viikkoa takana kotihoidossa, 6 jäljellä. En halua tuon loppuvan! Nautin olostani siellä huippumummojen ja -työkavereitten kanssa ja alan varmaan alan itkemään, kun pitää elokuun lopussa sieltä lähteä :'D En elättele turhia toiveita, että työt jatkuisi siellä vielä elokuun jälkeenkin, koska KAUPUNKI SÄÄSTÄÄ ja jakelee typeriä ohjeitaan. Sijaisia ei saa syksyllä palkata enää ollenkaan, siis millekään kaupungin kotihoidon alueelle. En tajua miten ne aikoo pärjätä, kyllä siinä sitten vakkarit kärsii kun joutuvat tekemään tekemään tuplavuoroja jonkun sairastuessa jne.! On tää niin väärin, että heti kun löytää sellaisen paikan, johon voisi mielellään jäädä töihin vaikka loppuelämäkseen niin sitten tulee tuollaisia typeriä säädöksiä kaupungilta.. ja rahaa sitten kyllä riittää kaiken maailman parkkihallien rakentamiseen yms. Päättäjät ei ajattele sitä, mistä oikeasti on puute. Tulisivat pariksi viikoksi tutustumaan hoitotyöhön.

Tämä kesä on juuri noiden säästötoimien takia ollut tuplasti rankempi kuin viime kesä tuolla, koska välillä ollaan menty hurjan pienellä miehityksellä, kun on sairaslomia ollut niin paljon. Silti olen viihtynyt nyt vieläkin paremmin kuin vuosi sitten! Jotenkin tuntuu, että kiire on vaan parantanut työilmapiiriä tuolla, kun on pitänyt pelata yhteen ja jokaisen vuorollaan pitänyt joustaa ja tehdä töitä klo 7-21. Tietystihän siinä väsyy, mutta yhdessä sitten hervottomina nauretaan kun kaikkia väsyttää niin paljon että kaikki tuntuu hauskalta. Eikä mua harmita sekään ollenkaan, ettei ole kesälomaa, kun säät nyt on ollut ihan sitä sun tätä ja töissäkin on ollut niin kivaa! :)

Kivaa kesänjatkoa!

Legenda

LEGENDA HOITAJAN LUOMISESTA

Kun rakas jumala loi hoitajan, hän teki jo kuudetta päivää ylitöitä. Silloin ilmestyi enkeli ja sanoi: " Herra, tepä askartelette pitkään tämän hahmon parissa!"

Rakas jumala vastasi: " Oletteko nähnyt pitkän erikoistoiveiden listan tilauksessa? Sen täytyy olla toimitettavissa miehenä ja naisena, olla huoltovapaa ja helposti desinfioitavissa, mutta ei materiaaliltaan muovia. Sillä täytyy olla hermot kuin teräslangat ja selkä, jolle voidaan lastata kaikkea, mutta sen tulee samalla olla niin siro, että se voi tuntea olonsa hyväksi ihan liian pienissä työtiloissa. Sen tulee pystyä tekemään viittä asiaa yhdellä kertaa ja silloinkin vielä yksi käsi on oltava vapaa."

Silloi enkeli pudisti päätään ja sanoi: " Kuusi kättä, eihän se käy laatuun?"

"Eivät kädet aiheuta päänsärkyä", sanoi rakas Jumala, "vaan kolme paria silmiä, jotka täytyy olla jo vakiomallissa;
Yksi silmäpari, joka pystyy yöllä näkemään kaikkien seinien läpi, jotta yksi hoitaja pystyy huolehtimaan kahdesta osastosta, toinen silmäpari takaraivossa, joilla se näkee sen, mitä siltä haluttaisiin kätkeä, mutta mikä ehdottomasti täytyy nähdä ja tietysti yksi silmäpari edessä, joilla se voi katsoa potilasta ja viestittää tälle: Minä ymmärrän teitä ja olen teitä varten -ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan."

Enkeli nykäisi Jumalaa kevyesti hihasta ja sanoi: "Menkää nukkumaan Herra ja jatkakaa huomenna."

"En voi", sanoi rakas Jumala, "Olen jo saanut aikaan sen, ettei se juuri koskaan sairasta ja jos sairastaa, niin se parantaa itse itsensä. Se pystyy käsittämään, että 10 kahden hengenhuonetta voi tarkoittaa 40 potilasta, mutta 10 vakanssia tarkoittaa usein vain viittä hoitajaa. Se viihtyy ammatissa, joka vaatii kaiken ja on huonosti palkattu, se pystyy tekemään epäsäännöllisiä työvuoroja ja selviytymään siitä, että vapaita viikonloppuja on vähän."

Enkeli käveli hoitajamallin ympäri. " Materiaali on liian pehmeää!" hän huokasi.

"Mutta sitä vastoin sitkeää", sanoi rakas Jumala. " Et uskokaan, mitä kaikkea se kestää!"

"Osaako se ajatella?"

" Ei VAIN ajatella, vaan myös arvioida, suunnitella, ratkaista, päättää ja tehdä kompromisseja", sanoi rakas Jumala.

Lopuksi enkeli kumartui eteenpäin ja siveli mallin poskea. "Tässä on vuotokohta", hän sanoi, "Minähän olen sanonut, että yritätte mahduttaa malliin aivan liikaa!"

"Ei se ole vuotokohta, se on kyynel."

"Mitä varten?"

"Se vuotaa ilossa, surussa, pettymyksessä, kivussa ja yksinäisyydessä". sanoi rakas Jumala miettiväisenä.
"Kyynel, se on ylivirtausventtiili."

***

Awws. On sitä väsyneenä ja kiireisenä tullut turhauduttua ja toisaalta myös ilostuttua moneen mummoon ja kyyneleitä on välillä töittenkin takia tullut vuodatettua. Kerran sydämeni suli, kun eräs mummo kertoi vastasyntyneen lapsenlapsensa käyneen kylässä. Mummo oli niin onnellinen että itsekin ihan liikutuin :') Olen myös lähtenyt itku kurkussa pois, kun joku mummo on ollut ilkeä ja haukkunut minua päin naamaa. En sellaisesta yleensä välitä, mutta väsyneenä ei vaan aina jaksa olla positiivinen ja antaa haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vanhuspariskunnat

Katselin tänään tylsyyksissäni sivusilmällä eilisen päivän alueuutisia. Jossain päin Suomea oli sijoitettu vanha pariskunta eri palvelutaloihin asumaan. Uskon, että tätä tapahtuu monessakin paikassa. Minusta oli ihanaa, kun taannoisessa työpaikassani palvelutalossa oli kolme isompaa asuntoa pariskunnille, eivätkä ne tyhjinä olleet vaan tulijoita kyllä oli niihinkin. Vastaan ei onneksi tullut tilannetta, että jonkun asukkaan puoliso olisikin ollut hoidossa toisessa hoitolaitoksessa. Jos puoliso vielä oli elossa, oli hän vielä siinä kunnossa että pystyi asumaan kotona.

Minusta oli söpöä, miten puolisot vielä palvelutalossakin huolehtivat niin kovin toisistaan, vaikka hoitajatkin olivat paikalla. Kerran hain erästä miestä saunaan ja vaimo sitten kovasti varoitteli ettei mies ottaisi liian kovia löylyjä, kun sydän ei välttämättä kestä. He elivät periaatteessa "normaalia" elämää, eli toisinaan kinastelivat ja välillä sitten suukottelivat keskenään. Aws. Jos omalle kohdalleni luoja suo sellaisen elämän, että vielä eläkeiässäkin on tuo sama ihana mies rinnallani, niin totta mooses haluan asua hänen kanssaan samassa paikassa ne elämäni viimeisetkin vuodet! Kun ensin olet vuosikymmenet asunut miehesi kanssa yhdessä, niin minkä ihmeen takia siitä pitäisi luopua viimeisten vuosien ajaksi. Minä ainakin tykkäisin silloin kun ikää alkaa kertyä, voimat uupua, kovasti väsyttää ja olo on kurja, että oma rakas mussukkani olisi tukenani piristämässä päiviäni. Eihän se aina niin mene, että vanhennuttaisiin samaa tahtia jne., mutta jos molemmat joutuvat vanhainkotiin, niin kyllä sellainen hoitomahdollisuus on löydyttävä että molemmat hoidetaan samassa paikassa. Tosin sitten kun me ollaan vanhoja niin meitä hoitaa robotit, jotka tuskin ajattelee kovin tunteella näitä juttuja..

Olen myös monesti miettinyt, kuinka kamalaa voikaan olla haudata omaa elämänkumppaniaan. Tai no, ehkä sen sitten vanhempana paremmin käsittää että kuolema kuuluu elämään, mutta äh silti! Omassa lähipiirissäni sattui tällainen tapaus alkuvuodesta, että viisikymppinen vaimo joutuikin hieman yllättäen leskeksi. Viisikymppisenä on elämä vielä aivan kesken (tosin itse vielä jokunen vuosi sitten ajattelin ettei elämää ole kolmenkympin jälkeen ;D), eläkeikään kymmenen vuotta, lapsenlapset vasta tuloillaan ja yhdessähän tämänkin pariskunnan piti vanhentua! Aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. On pannut miettimään omaakin elämää, että ihan mitä vaan voi sattua eikä se aina ole itsestä kiinni kuinka vanhaksi elää.

Jenni Vartiainen- Minä ja hän

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin
Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
Vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Olkoon silloin lintu tai lapsi,
mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Minä ja hän, tiedän sen
Minä ja hän, tiedän sen

Lomalla

Oon ollut tosi laiska bloggaaja viimeaikoina, anteeks! Toisaalta ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaakaan. Tiivistettynä viimeisimmän kuukauden tapahtumat ja mietteet:

1. Palvelutalossa lopetin työt parisen viikkoa sitten. Tavallaan ärsytti lopettaa silloin, kun olin juuri ehtinyt tutustua kaikkiin asukkaisiin ja ehtinyt hoitaa jokaista ainakin kerran, mutta en kyllä ole haikaillut takaisin enää töiden loppumisen jälkeen. Oli se vaan liian kiireinen paikka huonolla palkalla, että ihan mielellään vaihdan työpaikkaa. Toisaalta sain sieltä tosi paljon kokemusta ja itseluottamusta, kun olihan siellä aika erilaisia asiakkaita verrattuna esim. kotihoitoon. Itse ainakin haluan kehittyä hoitajana ja nähdä erilaisia työpaikkoja nyt, kun olen vielä vastavalmistunut enkä ole sitoutunut mihinkään yhteen työpaikkaan.
2. Nyt lomailua tiedossa vielä viikon verran...
3. ...ja sitten kutsuukin taas tuttu ja turvallinen kotihoito! Jea, harvoin olen innolla odottanut loman loppumista, mutta kyllä se on taas kiva päästä näkemään tuttuja mummoja! Kotihoidossa ahertamista on tiedossa sitten ainakin elokuun loppuun. :)

Mukavaa kesää kaikille! :)

Vappuja!

Nytpä vapun aikaan nauti näistä: hyvistä juomista ja ystävistä. Mut muista vain, kun valmistuu shotti, niin laita lasin reunalle papiljotti. Ja kun tyhjä on lasi ja juoma juotu, laita paplari päähän, muistat juomien määrän. Aamulla tietää, montako otti, siitä muistuttaa papiljotti. Ja vaikka aamulla krapula ois syvin, niin onpahan ainakin tukka hyvin! Hauskaa vappua!

Itsehän vietän vappuni iltavuorossa sekä vappuaattona että -päivänä, joten juhlimiset  jää aika vähille. Mutta yllä teille kaikille juhlijoille mummoaiheinen vapputoivotus ;)

Jumalan jos näkisin

Eilen tuli laulettua mummojen ja pappojen kanssa virsiä. Oli ihana pysähdys arjen keskellä, monet lauloivat kyyneleet silmissä. Vaikka muuten muisti olisi mennyt, tutut laulut kyllä tunnistetaan ja muistetaan nuoruudesta. Huomasin monen myös hiljentyvän ruokarukoukseen virsien laulelujen jälkeen.Mielestäni tuollaisia hengellisiä tilaisuuksia pitäisi pitää vanhusten laitoksissa enemmänkin, uskonnollisuus on kuitenkin niin tärkeä asia monelle vanhukselle.

Ps. Menen kesäksi töihin kotihoitoon. :) Tiedossa parempi palkka, täydet tuntilistat, lyhyt työmatka, järkevät työajat ja kivat työkaverit. :)

Työkuulumisia!

Nyt on reilu kuukausi töitä takana palvelutalossa. Alku oli yhtä säheltämistä, mutta nyt kun tavat ovat tulleet tutuiksi, voin sanoa että ei yhtään hullumpi työpaikka. :) Dementikkoja on suurin osa asukkaista, mikä kyllä tuottaa ihan omat haasteensa. Eilen olin ihmeissäni, kun ilmoitin eräälle mummolle että nyt lähdettäisiin suihkuun ja hän pinkaisi heti innoissaan pesulle. Yleensä kun suihkuun suostuttelua saa harrastaa pahimmillaan monta päivää, ja rauhoittavasta lääkityksestäkään huolimatta on vaikea saada sinnikkäimpiä mummoja suihkuun. Fyysisesti työ on raskasta, paljon nosteluita, kyykkimisiä ja porraskävelyä. Hyvä syy jäädä iltaisin sohvanpohjalle makaamaan...:D


Vielä on paljon kyseltävää joka vuorossa, enkä kaikkia asukkaita ole päässyt vielä hoitamaan, mutta pääosin on hyvin sujunut! Jopa niinkin hyvin, että mulle tarjottiin työsopimusta kesän loppuun asti. En tiedä mitä teen, työmatkan takia haluaisin mieluummin tuttuun ja turvalliseen kotihoitoon (jonne olen kesätyöpaikkaa kysynyt, mutta kaupunki säästää ja ei välttämättä palkkaa sijaisia kesäksi?!), mutta ei tuo palvelutalokaan paha paikka olisi. Ainut vaan, että mun olisi melkein pakko sitten harkita oman auton ostamista että pääsen kulkemaan työmatkat. Olen nyt kulkenut poikaystävän autolla, mutta hänpä aloittaa kesätyönsä toukokuun alussa ja tarvitsee seuraavat 4kk autoa. :E Busseja kyllä kulkee ja niillä hätätapauksessa pääsen kulkemaan, mutta niiden aikataulujen takia ei houkuttele ajatus että olet iltavuorosta kotona vasta kymmenen jälkeen ja aamulla aamuvuoroon pitää lähteä ennen kuutta. Yyh. Olen kulkenut melkein koko peruskouluajan+lukion bussilla koulumatkat, enkä haluaisi palata niihin bussinvaihto-sähläämisiin... Nå kunhan saisi ensin varmuuden siihen missä sitä kesällä onkaan töissä.

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -