Surkuttaa se, että en päässyt sh-kouluun ja pääsin lh-kouluun enkä tiedä haluanko sinne. Tavallaan haluan kyllä kovastikin, odotan oikeastaan jo että pääsen sinne opiskelemaan kaikkia kivoja juttuja! Silti jokin mättää. Välillä aina iskee tajuntaan, että en vieläkään päässyt sairaanhoitajaksi ja voi sitä ahdistusta. Onneksi nyt parin päivän aikana olen tajunnut jopa sen, että oli sekin saavutus päästä lähihoitajaksi. Olen saanut niin paljon onnitteluja että jee.
Surkuttaa myös se, että kohta loppuu harjoittelu sairaalassa. Enää 3 työpäivää jäljellä. Yyh, en kestä. Olisinhan voinut jatkaa siellä vielä joulukuunkin, mutta tarvitsen kyllä myös lomaa. En ole ollut ikinä missään töissä noin kauaa putkeen, 3kk. En varmana aio jatkossakaan olla noinkaan kauaa missään, jos niihin paikkoihin kiintyy noin pahasti että on oikeasti tippa linssissä lähdössä sieltä pois. Musta tulee pätkätyöläinen, joka tekee parin viikon sijaisuuksia. ;( Kurjaa.
Surkuttaa myös työkkärin ja Kelan touhut, voi elämänkevät haluan työmarkkinatukeni!!! Kai minun on nyt palkkani saatava vaikka yhden päivän olinkin jossain kuusessa lomamatkalla?!
Surkuttaa niin paljon etten jaksa tyrkätä tähän sellaista söpöä masentuneen pandan kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti