Osastotyössä

Reilu viikko viimeistä harjoittelua takanapäin terveyskeskus-sairaalassa vuodeosastolla. Osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat saaneet jonkinmoisen aivotapahtuman, yleensä aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Osasto on aivan unelma harjoittelupaikkana, sillä opinnäytetyömme käsittelee aivohalvauspotilaan hoitoa. Paljon on jo oppinut juuri tällaisten potilaitten hoidosta, vaikka jotkin asiat kyllä sotivat kirjoista löytynyttä tietoa vastaan... Esimerkiksi aivohalvauspotilasta tulisi aina hoitaa halvaantuneelta puolelta, mutta kuinkas kävikään kun syötin tällaista hemiplegiapotilasta halvaantuneelta puolelta: Ohjaajani tuli ja sanoi, että: "Kannattaa varmaan toiselta puolelta syöttää, kun hän ei käännä päätään sun puolelle." Ahaa, no yritin vain aktivoida halvaantunutta puolta. Mutta noh, ohjaajia on erilaisia ja varmasti joku toinen hoitaja jaksaa paremmin toteuttaa tätä kuntouttavaa hoitotyötä.

Motivaationi on ollut vähän heikonlainen, johtunee ehkä aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että tuntuu kuin käytettäisiin ilmaisena työvoimana. Periaatteessa osaan jo lähes kaiken perushoidon, ja sitten kun joku tulee kysymään että: "Oletko koskaan ottanut verenpaineita?", niin näen punaista. Oikeesti, tämä on viimeinen jaksoni koulussa ja KYLLÄ, onhan niitä verenpaineita jokunen kerta tullut otettua. Myös aliarviointi ärsyttää, koska viime kesän tein kuitenkin aika itsenäistä työtä kotihoidossa ja nyt ei saa tehdä mitään yksin. Opiskelijan roolissa olo ärsyttää. :< Näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa tekemään, mikä myös ärsyttää, kuin myös se että oppari ei etene mihinkään suuntaan!

Huomenna!

Huomenna alkaa vihoviimeinen harjoittelujakso, 5 viikkoa ahkeraa työskentelyä tiedossa! Se tieto, että siellähän ollaan sitten melkeinpä jo valmiita lähihoitajia ei lohduta yhtään, vaan ennemminkin kauhistuttaa. Perjantaina oli viimeinen oikea koulupäivä, ihanaa. :D Jakso oli kokonaisuudessaan oikein kiinnostava, motivaatio vaan oli jossain ihan muualla: pitkitin töiden tekoa viimeiseen asti, varsinkin viimeisinä koulupäivinä olin tunneilla höyhensaarilla ja vietin pari sairaslomapäivää ihan vain flunssan takia, vaikka esim. puoli vuotta sitten olisin varmaan samaisessa tilanteessa vain jotenkin raahautunut kouluun. Jotenkin huomaa että viimeksi olen viettänyt yli 3 päivän loman joskus neljä kuukautta sitten. Helpotusta tiedossa kahden kuukauden päästä. (Pakko kuitenkin kehua, että laiskottelu ei ole näkynyt koenumeroissa: K3 ja H2 tulleet tähän mennessä. Ihme juttu, että ennen koetta tuntuu pään olevan aina ihan tyhjä, mutta pakon edessä sieltä sitten jotain löytyykin..)

Yhden viikonlopun olin töissä syyskuun alussa, kesätyöpaikassani. Ja seuraavalla viikolla tuli sitten keskellä päivää soitto, että tulenko iltavuoroon. No way. Sanoin pomolle, että marraskuussa saa taas kysyä töihin, mutta nyt keskityn täysillä opiskeluun. Tässä on kahdeksan viikon aikana tehtävänä kuitenkin yksi saakelin ärsyttävä näyttösuunnitelma sekä opinnäytetyö, joka krhm, ei ole kovin hyvässä vaiheessa.

Ensi viikolla lisää harkkapaikasta, kunhan pääsen vauhtiin siellä! :)