Lähtö tuli

Niin siinä sitten kävi. Kiitos sikainfluenssan, osastomme suljettiin tänään pandemiakäyttöön. Potilaat siirrettiin toiselle osastolle, ja sinne minäkin sitten maanantaina suuntaan. Ei ei en tykkää. Saattoi nimittäin olla tänään sitten viimeinen kerta kun tuolla rakkaalla "alkuperäisellä" osastollani olin. En tiedä kauanko toisella osastolla (okei, paljastan nyt että ortopedian osastolla tulen häärimään) olemme, joten joudunko oikeasti viettämään viimeiset viikkoni jollain ihan tuntemattomalla osastolla?? :( Minullahan on harjoittelua tiedossa näillä näkymin marraskuun loppuun, ja olen ajatellut että jos pääsen opiskelemaan niin lopetan myös silloin.

Tänään vasta huomasin, kuinka kiintynyt tuohon "kotiosastooni" ja niihin ihmisiin olenkaan. En tiedä tulenko kaikkia työkavereitanikaan enää näkemään, osa kun joutuu lähtemään infektio-osastolle töihin. Tänään juotiin munkkikahvit porukalla (vaikka minä en kahvia juo) osaston sulun takia, ja joku totesi että kun takaisin tullaan niin sitten pidetään kunnon juhlat. Mutta mutta mutta mitäs jos minä en enää silloin ole siellä?! Nyyh. Kaikki ovat ottaneet minut niin ihanan hyvin siellä menoon mukaan, vaikka olenkin pelkkä harjoittelija joka ei osaa mitään. Siellä on niin ihana ryhmähenki.

Kotiosastollani koin kuitenkin ensimmäistä kertaa sairaalamaailman ihmeet, ja se on oikeasti ihan hirveän kurjaa jos en enää sinne pääse. Onhan osastonvaihdossa tietenkin myös hyviä puolia: tulee vähän vaihtelua työpäiviin ja pääsee tutustumaan myös toisen osaston toimintaan. Enpä olisi harjoittelua aloittaessani arvannut, että pääsisin jopa kahteen osastoon tutustumaan ja että tulisin niin hirveästi kaipaamaan ainakin toista niistä. Yhyhyy.

Tänään ja eilen sain kunnian vierailla POS:ssa viemässä ja hakemassa tavaraa. Eilen en edes tiennyt mikä lyhenne tuo on, mutta tänään selvitin että se tarkoittaa Päivystys- ja infektio-osastoa. TODELLA pitkien etsintöjen ja kyselyjen jälkeen kuitenkin selvitin tieni sairaalan mutkikkaiden käytävien seasta oikeaan paikkaan. :D Vilkuilin pelokkaana ympärilleni, ettei kukaan possunuhapotilas vain pääsisi yskimään päälleni, mutta onneksi en törmännyt yhteenkään. :P

Kuva täältä. Varokaa liukkaita jäitä! Joudutte pian ortopediaan korjauttamaan luitanne.