Opparin esitys meni hyyyvin, ja rehellisesti sanottuna tällä hetkellä ei kiinnosta ollenkaan tuleeko opparista ykkönen, kakkonen vai kolmonen. Itse olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen ja meidän opponentit antoi työstä arvosanaksi 3. ;) tällä hetkellä en kuitenkaan enää halua koskea koko työhön enkä todellakaan nähdä sitä silmissäni. :D Hihii oon niin onnellinen, nyt ei oo stressiä enää mistään (paitsi valmistujaismekosta ja joululahjoista)!
Pomo kotihoidosta soitteli pari päivää sitten ja kyseli miten pystyn joulukuussa töitä tekemään. Joulun pyhiä en luvannut olla töissä, mutta muuten lupasin mielelläni tulla tarvittaessa töihin. Eli enköhän sitä ainakin jonkin verran tule töitä tekemään joulukuussakin, vaikka olin kyllä salaa päättänyt vaan lomailla jouluun asti. :P Viimeinen työssäoppiminen sai mut kammoamaan osastotyötä (vaikka kaikki osastot on tietenkin erilaisia, eikä tietenkään voi yleistää. Esim. tykkäsin aikanaan tosi paljon olla työharjoittelussa keskussairaalassa), joten olen aika innoissani menossa takaisin kotihoitoon. :D Melkein on jo ikävä sinne.
Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tulevaisuuttani ja missä oikeasti haluaisin olla töissä. Lähihoitajana tykkäisin ehkä eniten olla jossain pienkodissa jossa olisi n. 10 asukasta ja pari hoitajaa aina vuorossa. Vois sopia mulle paremmin kuin joku jättiosasto, jossa on vuorossa 10 hoitajaa ja potilaita joku 40. Kunnalliselle puolelle haluaisin, mutta yksityisissä on usein parempi työilmapiiri, jota itse tosi paljon arvostan ja se on mulle erittäin tärkeä asia. Toisaalta mulla on käynyt mielessä myös, että osaston sihteerin työ vois olla niin mun juttu. :D Se kyllä edellyttäisi suuntautumista asiakaspalveluun ja tietojenhallintaan, mutta kukapa mua estäisi hakeutumasta vaikka aikuispuolella sit aikanaan siihen koulutusohjelmaan. :) Toki mulla pyörii vieläkin mielessä sairaanhoitajan ammatti, mutta sinne en aio hakea nyt ihan heti.
Muistan elävästi äitini sanat kun ilmoitin pari vuotta sitten hakevani lähihoitajaksi. "Katotaan vaan niin jumitut sitten siihen ammattiin, et enää jaksa lähteä opiskelemaan enempää kun töitä kuitenkin tuut saamaan." Vannoin että niin ei todellakaan tule käymään, ja taisin vannoa myös sen etten ikinä mene mihkään ihme kotihoitoon töihin (äitini on kotihoidossa töissä). Ja kuinkas nyt on sitten käynytkään, olen luonut työsuhteita juurikin kotihoitoon ja vieläpä melkein viereiselle alueelle jossa äitini on töissä. Oujea. Niin se elämä menee. Mutta tuosta jumittumisesta lähihoitajaksi en vielä sano mitään. :D
