Tässä jaksossa ollaan käyty luokan kanssa vierailulla päiväkirurgisella osastolla sekä spr:n veripalvelussa. Päiväkirurgiassa oli hullun mielenkiintoista, mulle heräsi taas joku ihme kutsumuksen tunne sairaalamaailmaan. :D Ne ihanat sairaalan tuoksut ja valkoiset hoitsuasut, aah. :D Vierailtiin heräämössä sekä leikkaussalissa ja olin jo jäämässä heräämöön töihin. Siellä voisi olla aika mukavaa työskennellä, potilaat vaan nukkuu ja sitten kun heräävät niin osastolle mars. Olisihan se aika tarkkaa seurailuhommaa, mutta itse olen niin rauhallinen että tykkäisin varmaan eniten nukkuvista potilasta. :D No vitsi. Olen kyllä rauhallinen, mutta liian rauhallinen meininki ahdistaa. Leikkaussaliin en ehkä pystyisi mennä töihin, jotenkin ällöttävää vaikka kaikki instrumenttihommat kiinnostaakin.
Spr:n veripalvelussa toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja luovutin verta! :) Jännitti kyllä ja vaikka olin valmistautunut siihen tapahtumaan about 3 viikkoa, niin viime hetkellä meinasin jänistää. :D Onneksi monet muutkin jäivät luovuttamaan, joten oli paljon henkistä tukea. Voisi melkein sanoa, että RAKASTAN piikkejä, ja oli ihanaa seurata kuinka sairaanhoitaja pisti sen neulan kyynärtaipeeseen. Aikaa koko luovutushommaan meni max 10min + 10 min. makoilua siinä tuolilla + 1h ruokailu. :D Pari "humahdusvaihetta" tuli ihan siinä itse luovutustapahtumassa, kun sitä verta lähti pois. Muuta oiretta ei sitten tullutkaan, vaikka en lopulta sitten uskaltanutkaan kävellä 2km matkaa kotiin vaan piti hälyyttää mies ja auto paikalle. :D Suosittelen lämpimästi verenluovutusta, tuli hyvä mieli. :)
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Oppariviikonloppu
Tämä viikonloppu on omistettu opinnäytetyölle. Tosin nyt on jo lauantai klo 15:50 eikä word ole auennut vielä kertaakaan. Kävin kuitenkin kirjastossa löytämässä yhden neurologisen potilaan hoitotyötä käsittelevän kirjan, joten eiköhän tämän postauksen jälkeen ala tekstiä aivoinfarktista syntymään! Meillä oli opettajan kanssa keskustelu opinnäytetyöstämme pari päivää sitten, ja sisältörunko vaikuttaa kuulemma erittäin hyvältä. Aihe on ajankohtainen ja tietoa siitä varmasti löytyy. Nyt kun vielä saisi sen kirjoittamisen kunnolla käyntiin niin jea.
Ja arvatkaas minne päästiin parini kanssa ensi jakson harjoitteluun! Sairaalan osastolle, jossa hoidetaan... *tittidii*... aivohalvauspotilaita! Oon niin innoissani! Osasto oli kuulemma todella kiinnostunut, kun kuuli että meitä tulisi sinne harjoitteluun kaksi tyttöstä, jotka tekevät opinnäytetyötä aivohalvauspotilaan hoidosta. :) Olivat olleet myös oikein mielissään kun kuulivat, että oppariimme sisältyy myös toiminnallinen osio, jonka mielellämme toteuttaisimme osastolla. Ja kuulemma ovat innokkaita meitä opinnäytetyössämme auttamaan :) Voi ei, miten jaksan vielä 3 viikkoa koulussa, iiiiih haluan jo harjoitteluun! Keskussairaalan neurokirurginen osasto olisi myös ollut aika unelma, mutta sinne ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä kahdestaan, joten tyytykäämme tuohon. :) Se on kuitenkin ihan sairaalamainen paikka, joka kelpaa mulle!
Ja arvatkaas minne päästiin parini kanssa ensi jakson harjoitteluun! Sairaalan osastolle, jossa hoidetaan... *tittidii*... aivohalvauspotilaita! Oon niin innoissani! Osasto oli kuulemma todella kiinnostunut, kun kuuli että meitä tulisi sinne harjoitteluun kaksi tyttöstä, jotka tekevät opinnäytetyötä aivohalvauspotilaan hoidosta. :) Olivat olleet myös oikein mielissään kun kuulivat, että oppariimme sisältyy myös toiminnallinen osio, jonka mielellämme toteuttaisimme osastolla. Ja kuulemma ovat innokkaita meitä opinnäytetyössämme auttamaan :) Voi ei, miten jaksan vielä 3 viikkoa koulussa, iiiiih haluan jo harjoitteluun! Keskussairaalan neurokirurginen osasto olisi myös ollut aika unelma, mutta sinne ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä kahdestaan, joten tyytykäämme tuohon. :) Se on kuitenkin ihan sairaalamainen paikka, joka kelpaa mulle!
perjantai 12. elokuuta 2011
Tj 50
Loppu lähenee, edessä on enää 50 koulupäivää ja sitten on opiskelut opiskeltu! Noihin päiviin sisältyy sekä tämä teoriajakso että ensi jakson harjoittelukin. Tietenkin tuon jälkeen pitää vielä väsätä opinnäytetyö valmiiksi (jeejee en ole vielä saanut kirjoitettua koneelle mitään, enkä oikeastaan minnekään muuallekaan....).
Nyt on meneillään sairaanhoitojakso, opiskellaan mm. kirurgista hoitotyötä, sisätauteja ja kuntoutumista. Ensi jaksossa sitten sairaalaharjoittelu, mutta eihän kaikille tietenkään riitä sairaalapaikkoja, joten katsotaan vaan niin minä joudun jonnekin perähikiälle terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolle. Akuuttia välillä, kiitos. :)
Nyt on meneillään sairaanhoitojakso, opiskellaan mm. kirurgista hoitotyötä, sisätauteja ja kuntoutumista. Ensi jaksossa sitten sairaalaharjoittelu, mutta eihän kaikille tietenkään riitä sairaalapaikkoja, joten katsotaan vaan niin minä joudun jonnekin perähikiälle terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolle. Akuuttia välillä, kiitos. :)
perjantai 5. elokuuta 2011
Kesä on ohi
Niin se vain vierähti ohi, kesä kotihoidossa. Nopeasti se aika meni, ensin olin 6 viikkoa opiskelijana tuolla ja sitten oikeissa hommissa 8 viikkoa. Tulihan se paikka ja mummot aika tutuiksi, mutta paljon olisi vielä voinut oppiakin. Luulin ennen kevään harjoittelujaksoa, ettei kotihoidossa nyt mitään erikoisia hoidollisia juttuja opi, mutta kappas vain, opin siellä paljon enemmän esim. lääkkeistä kuin missään muualla tähän asti. Minua kysyttiin kyllä jo heti täksi viikonlopuksi töihin, mutta nyt on jo muita suunnitelmia kun on kuitenkin kesän viimeinen viikonloppu, ensi viikolla alkaa koulu. Oli ihan mieltä ylentävää, kun monet työkaverit sanoivat, että "Ai etkö sä oo vielä valmistunut?? Mä kun luulin."
Kotihoito on mielestäni ihan arvokasta työtä, koska se mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen eikä mummoja tarvitse laittaa laitoksiin, jossa kaikki eivät todellakaan tahdo olla. Monet eivät todellakaan selviäisi kotonaan ilman meidän apuamme. Ja olihan minullakin ne lempparimummot, joiden luona mieluiten kävi. :) Mutta kyllä ne on omat vikansa myös kotihoidossa.
Ensinnäkin, mielestäni ihmisen pitää omassa kodissaan saada päättää itseään koskevista asioista. Ymmärrän, että laitoksissa on pakko alkaa laittaa mummoja nukkumaan kello neljä illalla, koska iltavuorot on kiireisiä ja työntekijöitä on vähemmän jne. Mutta kotona, eieiei. Kyllä omassa kodissa pitäisi saada mennä nukkumaan siihen aikaan kun itsestä hyvältä tuntuu, ja monet onneksi niin pystyvät tekemäänkin. Mutta sitten on näitä, joita omassa kodissa aletaan laittaa ennen viittä nukkumaan. Sama juttu aamulla, itseäni mummona varmasti ottaisi päähän, jos minut tultaisiin herättämään silloin kun olisin vielä syvässä unessa ja alettaisiin heti kiskomaan tukisukkia jalkaan ja tungettaisiin lääkkeitä suuhun. Vaikka monet heräävätkin jopa jo aamuyöstä, löytyy myös näitä jotka nukkuvat mielellään pitkään. On nämä asiakkaat onneksi huomioitu niin että mennään sinne sitten vaikka viimeisenä aamupaikkana, mutta ei sitä aina pysty toteuttamaan.
Sitten, lääkehoito. Kaikista lääkehoitoon liittyvistä mokista pitää tehdä haipro. Ymmärrän, että se pitää tehdä silloin, kun joku on mokannut lääkkeenjaon. Sitä en ymmärrä, että se pitää tehdä myös silloin jos asiakas on itse unohtanut ottaa lääkkeensä dosetista. Vaikka se tapahtuisi muistavaiselle mummolle tasan yhden kerran, niin heti pitää tehdä haipro. Melkein sama kuin se, että minä, terve ihminen, unohtaisin yhtenä iltana ottaa e-pillerini. Kun tuolla elää kuitenkin vanhuksia, jotka eivät ole kotihoidon piirissä ja syövät lääkkeitään ihan miten sattuu, niin meidän pitää kuitenkin tehdä kotihoidon mummoista haipro heti kun yhden kerran sattuu pillerit unohtumaan. Huoh.
(HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenettely ja tietotekninen työkalu. HaiPro-työkalu on käytössä yli sadassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kautta maan, kokonaiskäyttäjämäärän ollessa yli 75 000. Käyttäjäyksiköiden koko vaihtelee terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin. HaiPro-raportointijärjestelmä on tarkoitettu toiminnan kehittämiseen yksiköiden sisäisessä käytössä.
Järjestelmällisen ja helppokäyttöisen raportointimenettelyn avulla käyttäjät voivat hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja terveydenhuollon johto saa tietoa varautumisen riittävyydestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn. http://www.haipro.fi/fin/default.aspx
Eli lyhyesti sanottuna: Tietokoneella tehdään nimettönä Haipro-ilmoitus, joka ei ole vaikea tehdä kunhan sen oppii. Siinä ei syytellä ketään, vaan yritetään saada tietoon kaikki läheltä piti-tilanteet ja mahdollisesti jo tapahtuneetkin mokat potilasturvallisuudessa esim. lääkehoito. Ilmoitus menee ainakin yksikön pomolle ja myös jonnekin ylemmälle taholle. Näin ollen voidaan yksikön toimintaa parantaa, järjestää lisäkoulutuksia tms. jos erheitä sattuu usein.)
Sitten on nämä mummot, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia, ja me käymme esim. vain tarkistamassa että he ovat muistaneet ottaa lääkkeensä. Jälkeenpäin saa sitten kuulla, kuinka mummo on haukkunut meitä päiväkeskuksessa siitä, kuinka kotihoidon työntekijät eivät tee mitään. Olisi onnellinen kun käymme häntä päivittäin katsomassa, ettei tarvitse ihan yksin olla. Myös siitä kannattaisi olla iloinen, että pystyy vielä tekemään asiat itse niin hyvin, ettei meidän tarvitse auttaa. Ymmärrän kyllä myös mummon mielipiteen; hän muistaa ottaa lääkkeensä hyvin usein ja siten me käymme vain hetkisen juttelemassa hänen kanssaan. Ja käynnithän maksaa, eikä kukaan halua "turhasta" maksaa. Itse olisin vanhana kuitenkin tyytyväinen siitäkin, että joku tulisi katsomaan että olen vielä hengissä. Asiat on joskus vähän vaikeita, kun kaikki maksaa.
Viimeisen työpäiväni kulutin antamalla asiakkaille vähän enemmän aikaani, viipymällä kauemmin ja sulatinpa myös yhden asiakkaan pakastimen. :) Mukava oli viimeinen päivä, jäi hyvä mieli mummoista ja työkavereista. :)
Kotihoito on mielestäni ihan arvokasta työtä, koska se mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen eikä mummoja tarvitse laittaa laitoksiin, jossa kaikki eivät todellakaan tahdo olla. Monet eivät todellakaan selviäisi kotonaan ilman meidän apuamme. Ja olihan minullakin ne lempparimummot, joiden luona mieluiten kävi. :) Mutta kyllä ne on omat vikansa myös kotihoidossa.
Ensinnäkin, mielestäni ihmisen pitää omassa kodissaan saada päättää itseään koskevista asioista. Ymmärrän, että laitoksissa on pakko alkaa laittaa mummoja nukkumaan kello neljä illalla, koska iltavuorot on kiireisiä ja työntekijöitä on vähemmän jne. Mutta kotona, eieiei. Kyllä omassa kodissa pitäisi saada mennä nukkumaan siihen aikaan kun itsestä hyvältä tuntuu, ja monet onneksi niin pystyvät tekemäänkin. Mutta sitten on näitä, joita omassa kodissa aletaan laittaa ennen viittä nukkumaan. Sama juttu aamulla, itseäni mummona varmasti ottaisi päähän, jos minut tultaisiin herättämään silloin kun olisin vielä syvässä unessa ja alettaisiin heti kiskomaan tukisukkia jalkaan ja tungettaisiin lääkkeitä suuhun. Vaikka monet heräävätkin jopa jo aamuyöstä, löytyy myös näitä jotka nukkuvat mielellään pitkään. On nämä asiakkaat onneksi huomioitu niin että mennään sinne sitten vaikka viimeisenä aamupaikkana, mutta ei sitä aina pysty toteuttamaan.
Sitten, lääkehoito. Kaikista lääkehoitoon liittyvistä mokista pitää tehdä haipro. Ymmärrän, että se pitää tehdä silloin, kun joku on mokannut lääkkeenjaon. Sitä en ymmärrä, että se pitää tehdä myös silloin jos asiakas on itse unohtanut ottaa lääkkeensä dosetista. Vaikka se tapahtuisi muistavaiselle mummolle tasan yhden kerran, niin heti pitää tehdä haipro. Melkein sama kuin se, että minä, terve ihminen, unohtaisin yhtenä iltana ottaa e-pillerini. Kun tuolla elää kuitenkin vanhuksia, jotka eivät ole kotihoidon piirissä ja syövät lääkkeitään ihan miten sattuu, niin meidän pitää kuitenkin tehdä kotihoidon mummoista haipro heti kun yhden kerran sattuu pillerit unohtumaan. Huoh.
(HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenettely ja tietotekninen työkalu. HaiPro-työkalu on käytössä yli sadassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kautta maan, kokonaiskäyttäjämäärän ollessa yli 75 000. Käyttäjäyksiköiden koko vaihtelee terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin. HaiPro-raportointijärjestelmä on tarkoitettu toiminnan kehittämiseen yksiköiden sisäisessä käytössä.
Järjestelmällisen ja helppokäyttöisen raportointimenettelyn avulla käyttäjät voivat hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja terveydenhuollon johto saa tietoa varautumisen riittävyydestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn. http://www.haipro.fi/fin/default.aspx
Eli lyhyesti sanottuna: Tietokoneella tehdään nimettönä Haipro-ilmoitus, joka ei ole vaikea tehdä kunhan sen oppii. Siinä ei syytellä ketään, vaan yritetään saada tietoon kaikki läheltä piti-tilanteet ja mahdollisesti jo tapahtuneetkin mokat potilasturvallisuudessa esim. lääkehoito. Ilmoitus menee ainakin yksikön pomolle ja myös jonnekin ylemmälle taholle. Näin ollen voidaan yksikön toimintaa parantaa, järjestää lisäkoulutuksia tms. jos erheitä sattuu usein.)
Sitten on nämä mummot, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia, ja me käymme esim. vain tarkistamassa että he ovat muistaneet ottaa lääkkeensä. Jälkeenpäin saa sitten kuulla, kuinka mummo on haukkunut meitä päiväkeskuksessa siitä, kuinka kotihoidon työntekijät eivät tee mitään. Olisi onnellinen kun käymme häntä päivittäin katsomassa, ettei tarvitse ihan yksin olla. Myös siitä kannattaisi olla iloinen, että pystyy vielä tekemään asiat itse niin hyvin, ettei meidän tarvitse auttaa. Ymmärrän kyllä myös mummon mielipiteen; hän muistaa ottaa lääkkeensä hyvin usein ja siten me käymme vain hetkisen juttelemassa hänen kanssaan. Ja käynnithän maksaa, eikä kukaan halua "turhasta" maksaa. Itse olisin vanhana kuitenkin tyytyväinen siitäkin, että joku tulisi katsomaan että olen vielä hengissä. Asiat on joskus vähän vaikeita, kun kaikki maksaa.
Viimeisen työpäiväni kulutin antamalla asiakkaille vähän enemmän aikaani, viipymällä kauemmin ja sulatinpa myös yhden asiakkaan pakastimen. :) Mukava oli viimeinen päivä, jäi hyvä mieli mummoista ja työkavereista. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)