* Ennen harjoittelua: Kuvittelin, että kaikki mummot ja papat ovat tylsiä ja kärttyisiä vanhuksia, jotka ovat aivan masentuneita ja makaavat vain päivät pitkät sängyssä kun ei ole muutakaan tekemistä. Ajattelin, etten missään nimessä jaksa sitten valmistuttuani työskennellä vanhustyössä. Jälkeen harjoittelun: Vanhukset ovat aivan hirvittävän mielenkiintoisia ihmisiä, koska he ovat kokeneet kaikkea jännää ja heidän juttujaan on todella hauska kuunnella! Ja suurin osa heistä on kyllä todella elämäniloista ja mukavaa porukkaa, eivätkä he todellakaan haluaisi omasta tahdostaan maata sängyssä koko päivää. Tietenkin myös yksinäisiä ja masentuneitakin vanhuksia löytyy, mikä on tosi kurja juttu. :/
* Ennen: Suhtautumiseni tiettyihin ihmisryhmiin, kuten romaneihin, oli vähän huononpuoleinen. Romanit muka aina vain tappelevat ja elävät ihan outoa elämäänsä. Ehkä jopa hieman pelkäsin heitä... Älkää nyt sentään ihan rasistina minua pitäkö. Jälkeen: Kadun kaikkia puheitani ärsyttävistä romaneista! Huomasin, että hekin ovat aivan tavallisia ihmisiä, ja kaikki romanit jotka minä tapasin, olivat todella mukavia. Aina tervehtivät käytävällä ja toisinaan jäivät juttelemaankin. Kertaakaan en kuullut heidän edes korottavan ääntään kenellekään.
* Ennen: Luonteeni oli vähän sellainen, että kaikki piti osata heti, en halunnut kysyä neuvoa keneltäkään vaan tehdä itse kaiken, pelkäsin ihan hirveästi mokaamista jne. Jälkeen: Olen alkanut ajatella, että mokaaminen on pelkästään positiivinen asia. Opin "mokien" kautta kaikenlaista mitä en olisi varmaan ikinä oppinutkaan ellen olisi mokannut. Oli myös kivaa, kun kukaan ei edes olettanut minun osaavan mitään, niin sain olla sitten ihan luvan kanssa "tyhmä". Eikä maailma suinkaan kaatunut kysyessäni apua joltain. Olen oppinut olemaan tyhmä jeijeijei.
* Olen tullut itsevarmemmaksi, rohkeammaksi, puheliaammaksi... Olen hieman ujo, mutta sairaalassa huomasin että ihmiset on ihmisiä eikä yhtään sen enempää. Elämää ei kannata tuhlata pohtimiseen, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat.
* Olen nyt paljon kiinnostuneempi terveysasioista, lehdistä luen innolla kaikki terveydenhuoltoa koskevat jutut jne. Kävinpä myös kerran äitini kanssa hyvinkin sivistävän keskustelun lääkkeistä!
* Olen oppinut arvostamaan terveyttä, sairaalassa olisi hirveää olla potilaana!! Varsinkin silloin, jos ei pystyisi vaikka kävelemään tai käymään itsenäisesti vessassa ja suihkussa. Olen myös kiinnittänyt enemmän huomiota ihmisten elintapoihin, kuten näihin:
- Alkoholi ajaa ihmiset rapakuntoon. Hirveästä kännäämisestä saa vain tolkuttoman määrän sairauksia, kunto ja ulkonäkö huononee, elämä menee päin prinkkalaa...Ja alkoholin kanssa läträtessä voi sattua tietenkin vaikka mitä.
- Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta on tosi tärkeää. Muuten lihoo ihan lylleröksi, saa n. miljoona eri sairautta ja muuttuu avuttomaksi vanhukseksi nopeammin. Minä olen muuten päättänyt olla tulematta koskaan vanhaksi.
- Varsinkin näin talviaikaan kannattaa todella olla varovainen tuolla liikenteessä. Liukkaiden aikaan kannattaa ehkä harkita lähteekö ajamaan pyörällä (tai jos lähtee niin ainakin pitää kypärän päässä!) ja kuinka kovaa sillä autolla kannattaa oikein huristaa.
Jos jotain mietityttää, kannattaako käyttää työkkärin työharjoittelumahdollisuus hyväksi ennen kuin lähtee opiskelemaan, vastaukseni on KYLLÄ! Tuolla sai kyllä todella hyvän kuvan siitä, minkälaista sairaanhoitajan työ voi olla. Riippuu tietenkin, mihin suuntautuu, mutta itse ainakin tykkäsin juuri tuosta osastosta hyvinkin paljon! En kuitenkaan voi varmaksi tietää, onko se minulle se paras vaihtoehto, kun en ole vielä mitään muuta kokeillut... Hyvät ihmiset, jos vähänkään epäröitte alavalintaanne, menkää työkkärin puheille ja yrittäkää järjestää itsellenne työpaikka harjoittelijana! (Onnistuu tosin vain silloin jos olet työtön alle 25v. eikä sinulla ole ammatillista koulutusta kyseiselle alalle...) Minä löysin työharjoittelun kautta unelma-alani, enkä enää epäröi ollenkaan etteikö hoitotyö olisi mun juttu.
Blogini hiljenee varmaan nyt tämän vuoden puolella aikalailla, kun puuhailen niin kiireellä joulujuttuja ja yritän rentoutua kunnolla, jotta sitten tammikuussa pääsen aloittamaan uudella energialla lähihoitajaopiskelut! 7.1. alkaa koulu, ja odotan oikeasti jo tosi paljon että pääsen sinne! En varmaan enää edes muista, kuinka koulussa opiskellaan... Jos mieleeni tulee jotain mukavaa kirjoiteltavaa tänne, niin sitten varmasti kirjoittelenkin jo ennen tammikuuta. Jos ei, niin... MUKAVAA JOULUA ja TERVETTÄ UUTTA VUOTTA 2010 kaikille blogini lukijoille!
