It's over

Tämän kesän työt on sitten tehty. Voihan itku. Eipä enää heru sijaisuuksia kotihoitoon. Ei mulle, eikä niille kuudelle kollegalle jotka myös tänään jäivät työttömiksi. Eikä muidenkaan kaupungin alueiden kotihoidon sijaisille. Edes talvilomien sijaisia ei oteta. Minne me kaikki muka nyt mennään?

Nopea vilkaus mol.fi: Lähihoitajan paikkoja auki kaupungissa huimat 5. Maakunnassa 8. Olen kyllä myös kaupungin rekrytoinnin sijaislistoilla, mutta tällä hetkellä on lähihoitajien sijaisuuksia avoinna huimat 0. Ja taas jaksan ihmetellä, että mikä ihmeen hoitajapula? :D Täällä on puute työpaikoista....Pitänee alkaa harkita opiskelujen jatkamista muutamaksi seuraavaksi vuodeksi....

Mulla oli aivan ihana kesä kotihoidossa <3 p="p">

Tulevaisuutta? :D

Kotihoitoo

Nyt jo puolet kesästä mennyt! 6 viikkoa takana kotihoidossa, 6 jäljellä. En halua tuon loppuvan! Nautin olostani siellä huippumummojen ja -työkavereitten kanssa ja alan varmaan alan itkemään, kun pitää elokuun lopussa sieltä lähteä :'D En elättele turhia toiveita, että työt jatkuisi siellä vielä elokuun jälkeenkin, koska KAUPUNKI SÄÄSTÄÄ ja jakelee typeriä ohjeitaan. Sijaisia ei saa syksyllä palkata enää ollenkaan, siis millekään kaupungin kotihoidon alueelle. En tajua miten ne aikoo pärjätä, kyllä siinä sitten vakkarit kärsii kun joutuvat tekemään tekemään tuplavuoroja jonkun sairastuessa jne.! On tää niin väärin, että heti kun löytää sellaisen paikan, johon voisi mielellään jäädä töihin vaikka loppuelämäkseen niin sitten tulee tuollaisia typeriä säädöksiä kaupungilta.. ja rahaa sitten kyllä riittää kaiken maailman parkkihallien rakentamiseen yms. Päättäjät ei ajattele sitä, mistä oikeasti on puute. Tulisivat pariksi viikoksi tutustumaan hoitotyöhön.

Tämä kesä on juuri noiden säästötoimien takia ollut tuplasti rankempi kuin viime kesä tuolla, koska välillä ollaan menty hurjan pienellä miehityksellä, kun on sairaslomia ollut niin paljon. Silti olen viihtynyt nyt vieläkin paremmin kuin vuosi sitten! Jotenkin tuntuu, että kiire on vaan parantanut työilmapiiriä tuolla, kun on pitänyt pelata yhteen ja jokaisen vuorollaan pitänyt joustaa ja tehdä töitä klo 7-21. Tietystihän siinä väsyy, mutta yhdessä sitten hervottomina nauretaan kun kaikkia väsyttää niin paljon että kaikki tuntuu hauskalta. Eikä mua harmita sekään ollenkaan, ettei ole kesälomaa, kun säät nyt on ollut ihan sitä sun tätä ja töissäkin on ollut niin kivaa! :)

Kivaa kesänjatkoa!

Legenda

LEGENDA HOITAJAN LUOMISESTA

Kun rakas jumala loi hoitajan, hän teki jo kuudetta päivää ylitöitä. Silloin ilmestyi enkeli ja sanoi: " Herra, tepä askartelette pitkään tämän hahmon parissa!"

Rakas jumala vastasi: " Oletteko nähnyt pitkän erikoistoiveiden listan tilauksessa? Sen täytyy olla toimitettavissa miehenä ja naisena, olla huoltovapaa ja helposti desinfioitavissa, mutta ei materiaaliltaan muovia. Sillä täytyy olla hermot kuin teräslangat ja selkä, jolle voidaan lastata kaikkea, mutta sen tulee samalla olla niin siro, että se voi tuntea olonsa hyväksi ihan liian pienissä työtiloissa. Sen tulee pystyä tekemään viittä asiaa yhdellä kertaa ja silloinkin vielä yksi käsi on oltava vapaa."

Silloi enkeli pudisti päätään ja sanoi: " Kuusi kättä, eihän se käy laatuun?"

"Eivät kädet aiheuta päänsärkyä", sanoi rakas Jumala, "vaan kolme paria silmiä, jotka täytyy olla jo vakiomallissa;
Yksi silmäpari, joka pystyy yöllä näkemään kaikkien seinien läpi, jotta yksi hoitaja pystyy huolehtimaan kahdesta osastosta, toinen silmäpari takaraivossa, joilla se näkee sen, mitä siltä haluttaisiin kätkeä, mutta mikä ehdottomasti täytyy nähdä ja tietysti yksi silmäpari edessä, joilla se voi katsoa potilasta ja viestittää tälle: Minä ymmärrän teitä ja olen teitä varten -ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan."

Enkeli nykäisi Jumalaa kevyesti hihasta ja sanoi: "Menkää nukkumaan Herra ja jatkakaa huomenna."

"En voi", sanoi rakas Jumala, "Olen jo saanut aikaan sen, ettei se juuri koskaan sairasta ja jos sairastaa, niin se parantaa itse itsensä. Se pystyy käsittämään, että 10 kahden hengenhuonetta voi tarkoittaa 40 potilasta, mutta 10 vakanssia tarkoittaa usein vain viittä hoitajaa. Se viihtyy ammatissa, joka vaatii kaiken ja on huonosti palkattu, se pystyy tekemään epäsäännöllisiä työvuoroja ja selviytymään siitä, että vapaita viikonloppuja on vähän."

Enkeli käveli hoitajamallin ympäri. " Materiaali on liian pehmeää!" hän huokasi.

"Mutta sitä vastoin sitkeää", sanoi rakas Jumala. " Et uskokaan, mitä kaikkea se kestää!"

"Osaako se ajatella?"

" Ei VAIN ajatella, vaan myös arvioida, suunnitella, ratkaista, päättää ja tehdä kompromisseja", sanoi rakas Jumala.

Lopuksi enkeli kumartui eteenpäin ja siveli mallin poskea. "Tässä on vuotokohta", hän sanoi, "Minähän olen sanonut, että yritätte mahduttaa malliin aivan liikaa!"

"Ei se ole vuotokohta, se on kyynel."

"Mitä varten?"

"Se vuotaa ilossa, surussa, pettymyksessä, kivussa ja yksinäisyydessä". sanoi rakas Jumala miettiväisenä.
"Kyynel, se on ylivirtausventtiili."

***

Awws. On sitä väsyneenä ja kiireisenä tullut turhauduttua ja toisaalta myös ilostuttua moneen mummoon ja kyyneleitä on välillä töittenkin takia tullut vuodatettua. Kerran sydämeni suli, kun eräs mummo kertoi vastasyntyneen lapsenlapsensa käyneen kylässä. Mummo oli niin onnellinen että itsekin ihan liikutuin :') Olen myös lähtenyt itku kurkussa pois, kun joku mummo on ollut ilkeä ja haukkunut minua päin naamaa. En sellaisesta yleensä välitä, mutta väsyneenä ei vaan aina jaksa olla positiivinen ja antaa haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vanhuspariskunnat

Katselin tänään tylsyyksissäni sivusilmällä eilisen päivän alueuutisia. Jossain päin Suomea oli sijoitettu vanha pariskunta eri palvelutaloihin asumaan. Uskon, että tätä tapahtuu monessakin paikassa. Minusta oli ihanaa, kun taannoisessa työpaikassani palvelutalossa oli kolme isompaa asuntoa pariskunnille, eivätkä ne tyhjinä olleet vaan tulijoita kyllä oli niihinkin. Vastaan ei onneksi tullut tilannetta, että jonkun asukkaan puoliso olisikin ollut hoidossa toisessa hoitolaitoksessa. Jos puoliso vielä oli elossa, oli hän vielä siinä kunnossa että pystyi asumaan kotona.

Minusta oli söpöä, miten puolisot vielä palvelutalossakin huolehtivat niin kovin toisistaan, vaikka hoitajatkin olivat paikalla. Kerran hain erästä miestä saunaan ja vaimo sitten kovasti varoitteli ettei mies ottaisi liian kovia löylyjä, kun sydän ei välttämättä kestä. He elivät periaatteessa "normaalia" elämää, eli toisinaan kinastelivat ja välillä sitten suukottelivat keskenään. Aws. Jos omalle kohdalleni luoja suo sellaisen elämän, että vielä eläkeiässäkin on tuo sama ihana mies rinnallani, niin totta mooses haluan asua hänen kanssaan samassa paikassa ne elämäni viimeisetkin vuodet! Kun ensin olet vuosikymmenet asunut miehesi kanssa yhdessä, niin minkä ihmeen takia siitä pitäisi luopua viimeisten vuosien ajaksi. Minä ainakin tykkäisin silloin kun ikää alkaa kertyä, voimat uupua, kovasti väsyttää ja olo on kurja, että oma rakas mussukkani olisi tukenani piristämässä päiviäni. Eihän se aina niin mene, että vanhennuttaisiin samaa tahtia jne., mutta jos molemmat joutuvat vanhainkotiin, niin kyllä sellainen hoitomahdollisuus on löydyttävä että molemmat hoidetaan samassa paikassa. Tosin sitten kun me ollaan vanhoja niin meitä hoitaa robotit, jotka tuskin ajattelee kovin tunteella näitä juttuja..

Olen myös monesti miettinyt, kuinka kamalaa voikaan olla haudata omaa elämänkumppaniaan. Tai no, ehkä sen sitten vanhempana paremmin käsittää että kuolema kuuluu elämään, mutta äh silti! Omassa lähipiirissäni sattui tällainen tapaus alkuvuodesta, että viisikymppinen vaimo joutuikin hieman yllättäen leskeksi. Viisikymppisenä on elämä vielä aivan kesken (tosin itse vielä jokunen vuosi sitten ajattelin ettei elämää ole kolmenkympin jälkeen ;D), eläkeikään kymmenen vuotta, lapsenlapset vasta tuloillaan ja yhdessähän tämänkin pariskunnan piti vanhentua! Aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. On pannut miettimään omaakin elämää, että ihan mitä vaan voi sattua eikä se aina ole itsestä kiinni kuinka vanhaksi elää.

Jenni Vartiainen- Minä ja hän

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin
Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
Vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Olkoon silloin lintu tai lapsi,
mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Minä ja hän, tiedän sen
Minä ja hän, tiedän sen

Lomalla

Oon ollut tosi laiska bloggaaja viimeaikoina, anteeks! Toisaalta ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaakaan. Tiivistettynä viimeisimmän kuukauden tapahtumat ja mietteet:

1. Palvelutalossa lopetin työt parisen viikkoa sitten. Tavallaan ärsytti lopettaa silloin, kun olin juuri ehtinyt tutustua kaikkiin asukkaisiin ja ehtinyt hoitaa jokaista ainakin kerran, mutta en kyllä ole haikaillut takaisin enää töiden loppumisen jälkeen. Oli se vaan liian kiireinen paikka huonolla palkalla, että ihan mielellään vaihdan työpaikkaa. Toisaalta sain sieltä tosi paljon kokemusta ja itseluottamusta, kun olihan siellä aika erilaisia asiakkaita verrattuna esim. kotihoitoon. Itse ainakin haluan kehittyä hoitajana ja nähdä erilaisia työpaikkoja nyt, kun olen vielä vastavalmistunut enkä ole sitoutunut mihinkään yhteen työpaikkaan.
2. Nyt lomailua tiedossa vielä viikon verran...
3. ...ja sitten kutsuukin taas tuttu ja turvallinen kotihoito! Jea, harvoin olen innolla odottanut loman loppumista, mutta kyllä se on taas kiva päästä näkemään tuttuja mummoja! Kotihoidossa ahertamista on tiedossa sitten ainakin elokuun loppuun. :)

Mukavaa kesää kaikille! :)

Vappuja!

Nytpä vapun aikaan nauti näistä: hyvistä juomista ja ystävistä. Mut muista vain, kun valmistuu shotti, niin laita lasin reunalle papiljotti. Ja kun tyhjä on lasi ja juoma juotu, laita paplari päähän, muistat juomien määrän. Aamulla tietää, montako otti, siitä muistuttaa papiljotti. Ja vaikka aamulla krapula ois syvin, niin onpahan ainakin tukka hyvin! Hauskaa vappua!

Itsehän vietän vappuni iltavuorossa sekä vappuaattona että -päivänä, joten juhlimiset  jää aika vähille. Mutta yllä teille kaikille juhlijoille mummoaiheinen vapputoivotus ;)

Jumalan jos näkisin

Eilen tuli laulettua mummojen ja pappojen kanssa virsiä. Oli ihana pysähdys arjen keskellä, monet lauloivat kyyneleet silmissä. Vaikka muuten muisti olisi mennyt, tutut laulut kyllä tunnistetaan ja muistetaan nuoruudesta. Huomasin monen myös hiljentyvän ruokarukoukseen virsien laulelujen jälkeen.Mielestäni tuollaisia hengellisiä tilaisuuksia pitäisi pitää vanhusten laitoksissa enemmänkin, uskonnollisuus on kuitenkin niin tärkeä asia monelle vanhukselle.

Ps. Menen kesäksi töihin kotihoitoon. :) Tiedossa parempi palkka, täydet tuntilistat, lyhyt työmatka, järkevät työajat ja kivat työkaverit. :)

Työkuulumisia!

Nyt on reilu kuukausi töitä takana palvelutalossa. Alku oli yhtä säheltämistä, mutta nyt kun tavat ovat tulleet tutuiksi, voin sanoa että ei yhtään hullumpi työpaikka. :) Dementikkoja on suurin osa asukkaista, mikä kyllä tuottaa ihan omat haasteensa. Eilen olin ihmeissäni, kun ilmoitin eräälle mummolle että nyt lähdettäisiin suihkuun ja hän pinkaisi heti innoissaan pesulle. Yleensä kun suihkuun suostuttelua saa harrastaa pahimmillaan monta päivää, ja rauhoittavasta lääkityksestäkään huolimatta on vaikea saada sinnikkäimpiä mummoja suihkuun. Fyysisesti työ on raskasta, paljon nosteluita, kyykkimisiä ja porraskävelyä. Hyvä syy jäädä iltaisin sohvanpohjalle makaamaan...:D


Vielä on paljon kyseltävää joka vuorossa, enkä kaikkia asukkaita ole päässyt vielä hoitamaan, mutta pääosin on hyvin sujunut! Jopa niinkin hyvin, että mulle tarjottiin työsopimusta kesän loppuun asti. En tiedä mitä teen, työmatkan takia haluaisin mieluummin tuttuun ja turvalliseen kotihoitoon (jonne olen kesätyöpaikkaa kysynyt, mutta kaupunki säästää ja ei välttämättä palkkaa sijaisia kesäksi?!), mutta ei tuo palvelutalokaan paha paikka olisi. Ainut vaan, että mun olisi melkein pakko sitten harkita oman auton ostamista että pääsen kulkemaan työmatkat. Olen nyt kulkenut poikaystävän autolla, mutta hänpä aloittaa kesätyönsä toukokuun alussa ja tarvitsee seuraavat 4kk autoa. :E Busseja kyllä kulkee ja niillä hätätapauksessa pääsen kulkemaan, mutta niiden aikataulujen takia ei houkuttele ajatus että olet iltavuorosta kotona vasta kymmenen jälkeen ja aamulla aamuvuoroon pitää lähteä ennen kuutta. Yyh. Olen kulkenut melkein koko peruskouluajan+lukion bussilla koulumatkat, enkä haluaisi palata niihin bussinvaihto-sähläämisiin... Nå kunhan saisi ensin varmuuden siihen missä sitä kesällä onkaan töissä.

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -

Rankkaa on

En ihmettele yhtään, miksi hoitajat palavat loppuun ja ovat paljon sairaslomilla. Tunti sitten tulin iltavuorosta (kotihoidosta) ja jalat huutaa hallelujaa. Kävelet päivästä valehtelematta vähintään 6 tuntia ympäriinsä, kuuntelet mummojen huolia ja yrität jaksaa muiden pakollisten toimien lisäksi hoitaa myös heidän henkistä puoltaan -vaikka kuinka olisi kiire etkä ehtisi muuta tehdä kuin riisua tukisukat ja antaa lääkkeet. Kamala väsymys päällä, ja tää oli vasta kolmas työpäivä putkeen. Vielä kaksi edessä ennen kahden päivän vapaita. Mä olen sentään vielä nuori, mutta entäs ne 40 vuotta alalla olleet joilla on huonot jalat eikä ne jaksa tarpoa tuolla ympäriinsä yhtä kovalla vauhdilla kuin minä? :D

Työ olisi niin paljon mukavampaa, jos saisi tehdä RAUHASSA. Viikonloppuna töitä oli juuri sopivasti suhteutettuna niiden haastavuuteen, aikaan ja työntekijöiden määrään. Olin tosi hyvällä tuulella iltaisin, kun oli ollut  niin mukava päivä. Nyt ei ole ihan sama fiilis, tuntuu että käyn ihan ylikierroksilla.... Kun olin lomalla, saatoin käydä erilaisissa jumpissa kolmekin kertaa viikossa, mutta nyt tuntuu että jo se yksi viikottainen bodypump-tunti tuottaa vaikeuksia, minkäänsortin lenkkeilystä puhumattakaan kun päivän aikana tulee lenkkeiltyä melko lailla... On melkein aina pakko mennä treenaamaan suoraan töistä, jos ei halua maata loppuiltaa vain sohvalla. :D

Olen tehnyt nyt muutaman vuoron tulevassa työpaikassani palvelutalossa. Onhan se hankalaa, kun et tunne asukkaita ja kaikki systeemit on ihan uutta. Kyllä se tietenkin helpottuu sitten kun tavat tulevat tutuiksi, mutta miten mulla on sellainen tunne etten kuulu sinne? Työporukka vaikuttaa kivalta, asukkaissa ei moitittavaa, mutta jotenkin se "tunnelma" ei nyt tunnu kotoisalta. Ehkä se on vaan sitä uuteen paikkaan totuttelemista. Oli miten oli, ajattelin vihjaista kotihoidon pomolle että mielelläni tulisin sinne kesäksi töihin. On paljon helpompi kulkea sinne työmatkat ja työkaverit on vaan käyneet niin ylimukaviksi, että jos noista kahdesta työpaikasta saisin valita, olisi se kyllä kotihoito. :) En kyllä pane pahakseni, jos ne sinne palvelutaloon mut haluaa, menen sinne missä töitä on!

Töitä !

Pian tää työttömyys loppuu, sillä sain ainakin 2 kuukautta kestävän työsopimuksen palvelutaloon. Sopimus jatkuu luultavasti jopa kesän loppuun asti, mikäli vain itse viihdyn ja haluan jatkaa. :) (Enkä tietenkään hutiloi siellä...) Palvelutalo on yksityinen, siellä on palveluasuntoja ja ryhmäkoteja. Vaikuttaa ihan viihtyisältä paikalta ainakin pomon kertoman mukaan. Vaihtelu varmasti virkistää! Tietty mua stressaa ja jännittää ihan hirveesti, kun kaikki on ihan uutta ja menee taas ikuisuus että tottuu paikan tapoihin, mutta missäpä paikassa sitä kaiken heti osaisi...:)
Parin viikon päästä menen viikoksi vielä kotihoitoon ja sitten en sinne ainakaan vähään aikaan suuntaa. Ärsyttää se pomo, ihan ku olisin joku sijainen jonka pitäis vaan päivystää sairaslomien varalta, pidempää sijaisuutta ei voi antaa! Pyysin siltä työtodistuksia, ja hirveen vihasesti tuli kysymys: "Ai ootko sä hakemassa jotain paikkaa?!" No kyllä, en aio olla teidän mikään hätäsijainen. Oisin kyllä tavallaan halunnu siellä kotihoidossa pitempäänkin olla, koska mun työmatka on sinne KÄVELLEN vaan 15min. Mutta minkäs teet kun töitten jatkumisesta ei oo ikinä varmuutta. Tuonne uuteen työpaikkaan ajaa AUTOLLA sen 15min. Ja luultavasti joudun toisinaan turvautumaan myös bussiin, jonka kanssa säätäminen on taas ihan oma asiansa. Ehkä oon vaan tottunu liian helppoon elämään. :D

Saako lähihoitaja olla työtön?

Usein saan kuulla kun kerron jollekin uudelle tuttavuudelle olevani lähihoitaja, että: "No sulla niitä töitä sitten varmasti tulee riittämään!" Mutta arvatkaas mitä, olen juuri valmistunut lähihoitaja ja tällä hetkellä TYÖTÖN. Voisi melkein sanoa että wtf. Siellä kotihoidossa, jossa olen nyt tässä viime aikoinakin ollut, ei tällä hetkellä ole tarvetta sijaiselle. Ja tän kaupungin varahenkilösysteemitkin muuttu parisen viikkoa sitten niin, että jos jollain kotihoidon alueella joku työntekijä sairastuu, niin sinne pyydetään varahenkilö vaikka kaupungin toiselta laidalta eri tiimistä, eikä niin vaan otetakaan ulkopuolisia sijaisia.

No okei, työttömyyteni on nyt kestänyt reilun viikon, eli mikään pitkäaikaistyötön en ole (vielä)... :-D Taloudellisesti tää tilanne ei mua haittaa, en oo nälkään kuolemassa ja rahaa riittää tällä hetkellä myös vähän ylimääräisiinkin shoppailuihin. :P Mutta henkisesti, argh, ahdistaa kun ei tiedä tulevasta yhtään mitään ja kauanko tää "lomailu" tulee kestämään. Eikä tätä oikein lomailuna osaa ottaa, kun koko ajan täytyy kuitenkin pitää silmät auki työpaikkoja varten.

Rekrystä ei todellakaan ole mitään apua, kun tuntuu että kaikki päivääkin pidemmät sijaisuudet menee kuin kuumille kiville. Nimim. Minä, joka soitti yhdestä sijaisuudesta 40 minuuttia sen jälkeen kun oli tullut sähköpostiin viesti ja paikka oli jo mennyt. Vaikka työtön olenkin, niin en todellakaan ala kyttäämään sähköpostiani viiden minuutin välein, josko olisi tullut joku sijaispyyntö. Kaipa niitä työttömiä lähihoitajia on täällä sitten enemmänkin kun paikat menee noin nopeasti?!

Huomenna mulla on onneksi työhaastattelu, toivottavasti tärppäisi! :) Olen laittanut nyt työhakemuksia vähän joka kolkkaan. Jospa nuo pakkaset nyt hellittäisi niin, että voisi autoakin käyttää työmatkoihin..Meillä kun ei ole lämpöpaikkaa, niin eipä oikeen viitsi ottaa sijaisuuksia kovin kaukaa, ennen kuin on selvittänyt bussireitit myös viikonlopulle. Buhuu.

Linkittäkäähän blogeja!

Kaikki te, jotka omaatte jonkun sosiaali- tai terveysalaan liittyvän blogin (esim. opiskelu, työ...), ja haluatte linkin siihen tämän blogin tuohon oikeaan reunaan, niin kertoilkaahan osoitteita kommenttiboxiin! Tuossa "aiheeseen liittyen"- listassa on tällä hetkellä surkean vähän blogeja, joten lisää kaivataan!

Opiskelijasta ohjaajaksi

Olen ollut valmis lähihoitaja kuukauden ajan, ja tänään pääsin jo opiskelijan ohjaajaksi. :D Okei, vain kahden asiakaskäynnin ajaksi mutta kuitenkin. Haha, oli aika hauskaa kun itse piti muka tietää enemmän kuin sen opiskelijan, joo-o.

Ja tänään selvisi (taas kerrran) kuinka erilainen elämänasenne mummoilla voi olla.
1. mummo: Voi sinä olet vielä niin nuori ja sinulla on koko ihana elämä edessäs! Kuule minä aavistan että kymmenisen vuotta ja sinulla on ihana perhe ja oot varmasti korkeammassa virassa vaikka osastonhoitajana!

Seuraava osoite ja 2. mummo: Kuule kitumista se sinunkin elämäs tulee olemaan, pelkkää kärsimistä vaan. Et muuten varmasti elä yhtä vanhaks kuin minä! Ja kaks vuottako ne teitä siellä koulussa opettaa laittamaan pillerin purkkiin?! Et varmasti olis enää edes elossa jos oisit niin vähän käyny kouluja kuin minä!

Toisinaan tekee mieli kostaa ilkeille mummoille samalla mitalla, mutta tähän asti olen tyytynyt vain nopeasti tekemään pakolliset hommat ja poistumaan paikalta.

Jatkosta

Blogini on tähän asti ollut lähinnä ns. opiskelublogi, eli kertonut opiskeluistani ja pyrkimyksistäni päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt en ainakaan ihan heti suunnittele hakevani sh:ksi, joten opiskelublogi tämä ei tule nyt lähiaikoina olemaan. Aion kyllä päivitellä tätä lähihoitajan näkökulmasta aina silloin tällöin ja kirjoittelen itseäni pohdituttavista asioista. :) Eli blogi ei kuole, mutta ehkä blogin nimi ei tällä hetkellä hirveästi kuvasta sen sisältöä.

Ylihuomenna loppuu työsopimus kotihoidossa, olen ollut siellä nyt joulun jälkeen kolmisen viikkoa. Nyt jo tuntuu jotenkin aivan vieraalta jos pitäisi mennä johonkin laitokseen, palvelutaloon tms. töihin. :D Raitis ulkoilma virkistää keskellä työpäivää ja käveltyä tulee niin paljon että olen jo nyt laihtunut parisen kiloa. :D Oon oppinut nauttimaan työnteosta (no en kylläkään aina ja kyllähän ne mummot välillä ottaa päähän..) ja siitä että on työpaikka, jonne sut halutaan töihin ja jossa on susta apua. Toivon, että ensi viikolla tulisi pomolta soitto, jossa pyytäisi taas sijaiseksi. Nyt on kuitenkin kaikenmaailman taudit liikkeellä ja talvilomatkin alkaa pyöriä joten ehkäpä ne tarttis mua vielä jatkossakin...:) Jos ei, niin töitä etsimään. Täällä on kuulemma huutava pula lähihoitajista.