Liekeissä

Oon ihan liekeissä lääkelaskujen kanssa! :D Eilen saatiin ekat lääkelaskut nenämme eteen ja ensi perjantaina on lääkelaskukoe. Lääkelaskut on jättekivoja, milloinkohan viimeksi matikka on ollut näin hauskaa? Olen jopa osannut suurimman osan laskuista aivan itse, mikä ansaitsee kyllä suuret aplodit.

Kuva

Hoidon jakso on alkanut hyvin, tuntuu että nyt ollaan päästy siihen itse asiaan! Kasvun jakso alkuvuodesta oli vähän sellaista löllymistä ja kun suurimmasta osasta kursseja tuli vain S-merkintä, ei lukumotivaatio ollut mitenkään huippukorkea..... Vaikka tästä jaksosta tulee varmasti miljoona kertaa raskaampi ja opittavaa tulee vaikka kuinka paljon enemmän, olen niin liekeissä että saan opiskella kaikkia mielenkiintoisia juttuja siihen "oikeaan" hoitotyöhön liittyen!

Nyt ollaan jo päästy petaamaan sänkyjä, leikkimään vuodepotilaita ja raahaamaan nukkeja. Tuo sänkyjen petaus oli kyllä tuttua hommaa viime syksyiseltä työjaksoltani sairaalasta, mutta siellä en ikinä ajatellut mitään mikrobeja ja aseptiikkaa kun niitä sänkyjä petasin. ;o Enkä ikinä tajunnut että hanskat ehkä kannattaa ottaa pois siinä vaiheessa, kun on ottanut ne likaiset lakanat sängystä pois ja alkaa laittaa puhtaita, ettei siirrä bakteereja hanskoista niihin puhtaisiin lakanoihin. Ja hanskojen riisumisessakin on kuulemma joku oikea tekniikkansa. Voi iiks jos joku potilas on joutunut nukkumaan bakteerisissa lakanoissa minun aseptiikan tietämättömyyteni takia, sorry!

Viisauksia

Nyt kerron hieman viisauksia.

1. Istuminen on rankkaa. Kun ensin on 2 kuukautta telminyt lasten kanssa päivät pitkät ja sen jälkeen laitetaan istumaan paikoilleen 8 tunniksi, niin takamus huutaa hallelujaa ja jalat voisi koulupäivän jälkeen lähteä juoksemaan maratoonin.

2. Ajattelu on rankkaa. Kun uutta infoa tulee koko ajan ja jatkuvasti pitäisi olla korvat höröllä, niin uni kyllä illalla maistuu. (Tuo koko ajan tunnilla kuunteleminen on muuten mahdottomuus. Vaikka olisi kuinka kiinnostava asia niin ei siihen jaksa kahdeksaa tuntia keskittyä.)

Sitten opettajan suusta kuultuja viisauksia...

1. Kun joku tilanne pelottaa (esim. työssäoppimisjaksolla), niin pitää vain mennä katsomaan ja opettelemaan tilanne. Sitten kun joku tilanne pelottaa tositosi paljon, pitää siihenkin vain uskaltautua menemään ja opettelemaan. Sitten ei pelotakaan enää mikään ja selviää kaikesta.

2. Usein ajatellaan, että opiskelijat oppii niiltä "oikeilta" työntekijöiltä eikä päinvastoin. Mutta voi se olla toisinkin päin. Tästä olemme kuulleet jo monta esimerkkiä, mutta tässä yksi: Saimme kuulla tarinan, jossa opiskelija meni top-jaksolle vanhusten pariin, ja erään vanhuksen piti muka olla todella huono syömään. Lopulta kyse olikin vain siitä, etteivät hoitajat olleet ehtineet syöttää vanhusta tarpeeksi kauan (vanhus söi melko hitaasti). Mutta kun opiskelija joka päivä syötti tätä potilasta n. 45 min. ajan, vanhus virkistyi huomattavasti, hänen yleisvointinsa parani jne. Hoitajat olivat aivan ihmeissään että kuinka se Martta nyt tuolla lailla on piristynyt. Eihän kiireelle aina mitään voi, mutta tuollainen on kyllä oikeasti aika kamalaa jos vanhukset kuihtuvat kiireen takia. :(

Hymyillään kun tavataan

Kuva

Nyt on selätetty ensimmäinen harjoittelu lähihoitajauralla ja olo on helpottunut ja huojentunut ja onnellinen ja mitä vielä. Koin kaikenmoisia iloisia ja ikimuistoisia hetkiä lasten parissa, mutta kyllä nyt olen onnellinen että harjoittelu jo loppui.

Sain kaikilta suloisilta hoitolapsiltani halit lähtiessäni ja läksiäislahjaksi myös mukin ja kortin. :) Olisin itsekin halunnut viedä lapsille jotain, mutta kun tietystikään en saa mitään hyvissä ajoin hommattua ja kun koko viikonlopun vietin keskellä korpea kouluttamassa itseäni leirinohjaajaksi, niin ei siellä hirveästi tullut pohdittua maanantain viimeistä työssäoppimispäivää. Sunnuntai-iltana tajusin, että: "Jaa, se olis sit huomenna viimenen päivä". No onneksi ne naperot eivät edes osanneet odottaa mitään lahjuksia. Lapset kyselivät kovasti, että: "Eikö niin, että me vielä nähdään?" Lupasin mennä niitä sinne vielä joskus moikkaamaan. :)

Mitäs päiväkodissa sitten oikein opinkaan? No ainakin sen, että kaikki lapset ovat erilaisia. Osa porukasta on niitä, jotka määräilevät muita ja osa sitten sellaisia, jotka alistuvat muiden tahtoon. Ja myös sen, että jos ollaan joka tapauksessa menossa esim. ulos, lapselta ei saa kysyä, että: "Lähdettäiskö ulos?" Jos siis lapsen on vastauksesta riippumatta mentävä sinne ulos. Kun yleensähän lapsi vastaa aina sen vanhemman kannalta ei-toivotun vaihtoehdon ja sitten seuraa hirveää parkuminen jos lapsi pakotetaan tekemään sitä mitä ei halua. Että kaipa sitä jotain opittua sitten tuli. :D

Huomenna sitten klo 8:15 kouluun ja aloittelemaan päivää aiheella hoitotyön toiminnot ja aseptiikka. Hoidon ja huolenpidon jakso siis starttaa huomenna! Kiva päästä kouluun!

Tuomio

Eilen oli päiväkotinäytön arviointitilaisuus. En jaksanut stressata siitä, koska jos kerran selvisin siitä näytöstäkin niin kai nyt yks arviointikin menee. Ei kyllä ollut kovin kiva tilaisuus (vaikka ope oli oikein lepposalla tuulella, tavoitekeskustelussa sillon muutama viikko sitten tuntu siltä että opella oli ollut vähän rankka viikonloppu takana), mutta asteikolla 1-3 sain päiväkotinäytöstäni 2! Jippii. :)

Vähän tuota kakkosta osasin odotellakin, koska en ole lasten kanssa työskennellessäni mitään huipputasoa, mutta osaan kuitenkin puuhastella heidän parissaan ilman jatkuvaa ohjaustakin. Kyllähän se opettaja kaikenlaista multa kyseli tuossa tenttaustilaisuudessa ja ite piti kaikkea epämääräistä selittää, mutta eipä sillä mun ohjaajallakaan kivaa ollut. Jos minä ja ohjaaja oltiin jostain eri mieltä, sai se ohjaaja kuulla kauheet kyselyt: "Voitko siis sanoa, että ***** toimii tässä tilanteessa näin ja näin?" "Tarvitseeko hän ohjausta kuinka paljon?" "Mitäs jos ei otetakaan *****:n kokemustaustaa huomioon?" Tuntui vähän se ohjaajakin tuskastuvan.

Nyt tuntuu ihanalta, kun ei ole mitään kouluasioita huolehdittavana, vaan voi henkäistä syvään ja nauttia ainakin öö...6 päivää koulujuttu-vapaata aikaa. Ensi tiistaina sitten palaan koulunpenkkiä kuluttamaan. Kiva kun ei nyt tuolla päiväkodissakaan tarvii ajatella, että: "Nyt tuo arvioi mua, apua, pitää tsempata." Voin siis ottaa vähän rennommin.....:D

100 Asiaa

1. Ajattelin tehdä tämän monessa blogissa pyörineen haasteen...
2. ...ammatinvalintaprosessistani!
3. Teen tän, koska haluan muistella eri elämänvaiheitteni toiveammatteja.
4. Ja tästä tää hurja urakka lähtee:
5. Joskus alle kouluikäisenä sain joululahjaksi muistipelin, jossa oli eri ammatteja...
6. ...ihastuin ihan kympillä balettitanssija-korttiin, koska sillä balleriinalla oli niin ihana pinkki hame.
7. Aivan ensimmäinen toiveammattini olikin siis balettitanssija.
8. Mutta kun tuo muistipeli unohtui jonnekin kaapin perälle, jossa varmaan vieläkin on, päätinkin haluta eläinlääkäriksi.
9. 2.luokalla piti piirtää oma toiveammatti, ja muistan vieläkin kuinka piirsin oikein tyylikkään kuvan eläinlääkäristä...
10. ...ja opettaja kysyi: "Mikä tuo valkoinen tuolla yläreunassa on?" Minä: "No se on katto!" Opettaja: "Katto voi olla muunkin värinen kuin valkoinen." Ok, miksi muistan tällaisen keskustelun?
11. Ala-asteen aikana elin jotenkin vähän sumussa, enkä tainnut oikein haluta miksikään...
12. ...tai sitten halusin edelleen eläinlääkäriksi, koska olin kovinkin eläinrakas ja heppahullu.
13. Vitsillä sanoin haluavani myös esim. roskakuskiksi...
14. ...tai poliisikoiraksi (???)
15. Yläasteen aikana aloin ihan aikuisten oikeesti pohtimaan tulevaa ammattiani.
16. Luulinkin sen liittyvän jotenkin taiteeseen.
17. Tykkäsin piirrellä ja taiteilla kaikkea ja kuviksen numeroni olikin välillä 10.
18. Päätin haluta arkkitehdiksi...
19. ...tai sisustussuunnittelijaksi.
20. Muuttelin huoneeni järjestystä innoissani ja usein...
21. ...ja ostelin kaikkia kivoja sisustusjuttuja...
22. ...sekä katselin telkkarista sisustusohjelmia aivan haltioituneena.
23. Saatoin myös aivan huvikseni piirtää koko talomme pohjapiirroksen.
24. Taisin myös suunnitella pohjapiirroksen ja sisustuksen mökkimme uuteen, suunnitteilla olleeseen ulkovessaan.
25. Sitä uutta vessaa ei ole muuten vieläkään tullut.
26. 9.luokalla meillä oli joku ammatinvalintapohdiskelupäivä, jossa koulullemme tuli esittelijöitä eri ammattikouluista ja lukioista.
27. Olin kuuntelemassa luentoa yhdestä lukiosta...
28. ...jostain kuviskoulusta
29. ...muistaakseni hotelli- ja ravintola-alasta...
30. ...ja ylläripylläri myös lähihoitajakoulusta.
31. Mitenköhän mä ^sinne päädyin? ;O
32. Ei kiinnostanut muuten yhtään se ala, ja jos joku olisi sanonut, että muutaman vuoden päästä sinä siellä olet, olisin varmasti tehnyt jotain kamalaa.
33. No ei oikeesti, mutta oikeesti olin silloin vielä liian epäsosiaalinen sinne kouluun.
34. Saimme myös käydä vierailulla joko yhdessä lukiossa tai amiksessa...
35. ...ja minä kävin lukiossa.
36. Luultavasti juuri ysillä ollessani kummitätini sanoi minulle: "Mä voisin kuvitella sut ihan sairaanhoitajana!"...
37. ...minä: "What? Never. Ällöä."
38. Päädyin laittamaan hakupaperit lukioon, koska olihan minusta tulossa oikea yliopistonero arkkitehti- tai sisustussuunnittelukouluun.
39. Ja lukioonhan minä pääsin, ekaan hakutoiveeseen jee!
40. Ysin ja lukion välisenä kesänä sain ensimmäisen kesätyöni: vahdin pari viikkoa äitini työkaverin lapsia...
41. ...he olivat kyllä sen verran vanhoja jo, ettei siellä tarvinnut muuta tehdä kuin olla heidän seuranaan.
42. Palkkaa sain 20e/päivä ja olin ihan fiiliksissä.
43. Lukiossa valitsin tulevan arkkitehtiurani takia pitkän matikan...
44. ...enkä tykännyt siitä yhtään.
45. En tykännyt enää myöskään kuviksesta.
46. Totesin luovuuteni kadonneen eikä koko aine kiinnostanut enää yhtään.
47. Sitä vastoin kiinnostuin terveystiedosta...
48. ...jota ei muuten ollut ollut yläasteella kuin pari hassua tuntia.
49. Sain ensimmäisestä terveystiedon kurssista 10...
50. ...kuin myös kaikista seuraavista terveystiedon kursseista.
51. Kirjoitin terveystiedon jo lukion kakkosen keväällä...
52. ...ja sain E:n.
53. Hylkäsin arkkitehtuuriurani...
54. ...ja halusinkin fysioterapeutiksi.
55. Tätini on muuten fysioterapeutti...
56. ...mummoni on perhepäivähoitaja...
57. ...äitini on lähihoitaja (paitsi sillä on joku vanha nimitys lähihoitajasta)...
58. ...ja toinen tätini on eläintenhoitaja. (Hah, liitty asiaan.)
59. Lukion aikana ehdin työskennellä ruohonleikkaajana...
60. ...siivoojana...
61. ...sekä mainostenjakajana.
62. En tykännyt niistä mistään (paitsi ruohonleikkaus oli silloin tällöin ihan muksaa!)
63. Lukiossa tykkäsin myös psykologiasta ja ihmisbiologiasta...
64. Psykan numeroni on 9 ja kirjoituksista kirjoitin M.
65. Ihmisbiologian kurssista sain 6........
66. ...vaikka oikeesti osasin ne asiat!!!
67. Halusin aika pitkään tulla fysioterapeutiksi.
68. Mutta jossain vaiheessa kiinnostus siihenkin loppui ja halusin kätilöksi...
69. ...ja terveydenhoitajaksi.
70. Vasta näiden jälkeen tajusin, että voisin harkita myös sairaanhoitajan uraa.
71. Aloin haaveilemaan kaikesta ihanasta piikkien pistämisistä ja tikkien poistosta.
72. Lukion jälkeiseksi kesäksi sain kuin ihmeen kaupalla kesätöitä ja pääsin hoitamaan 2- ja 5-vuotiasta lasta yhteen perheeseen.
73. Ensimmäisen työpäivän jälkeen olin aika stressaantunut...
74. ...mutta stressi kaikkosi kun sain lasten äidiltä viestin: "Lapset tykkäsi kovasti kun olit täällä, naapurin lapsetkin sanoivat että ***** on ihana!"
75. Kesä meni siis lasten parissa ja välillä oli huonompia ja välillä parempia päiviä.
76. Mulla ei ollut muuta kokemusta lapsista kuin yläasteen yksi TET-viikko ryhmäperhepäivähoidossa sekä 11 vuotta nuorempi pikkuveli.
77. Olin muuten TET:ssä myös apteekissa...
78. ...ja suklaatehtaalla!
79. Muistan kuin eilisen sen päivän, kun sain tietää etten päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. :((
80. Mutta en jaksanut kauaa synkistellä, vaan hommasin työharjoittelupaikan keskussairaalasta...
81. ...jossa tykkäsin olla!
82. Viivyinkin siellä 3 kuukautta.
83. Aiheesta voi lukea aiempia postauksia täältä blogistani.
84. Syksyllä hain uudestaan sairaanhoitajaksi...
85. ...ja hetken mielijohteesta myös lähihoitajaksi.
86. No, lähihoitajaksi pääsin...
87. ...se oli pienoinen pettymys, mutta nyt olen aivan fiiliksissä että saan opiskella tuolla koulussa!
88. Eka harjoittelu päiväkodissa on kohta ohi...
89. ...ja sitten alkaa koulussa hoidon ja huolenpidon jakso...
90. ...jota odotan tosi innolla!
91. Aion hakea joskus vielä sairaanhoitajaksi...
92. ...ja siellä koulussa haluan erikoistua lapsiin, koska tykkään lapsista ja lapset tykkää musta.
93. Ensi kesänä pääsen hoitamaan lapsia samaan perheeseen, jossa olin viime kesän.
94. Menen myös ohjaamaan lapsia leireille.
95. Ensi viikonloppuna menen leiriohjaajakurssille, hih!
96. Tässäpä oli kertomus siitä, kuinka uhrasin balettitanssijaurani siirtymällä hoitoalan hommiin.
97. Nyt voisin kuvitella itseni myös opiskelemassa leipuri-kondiittoriksi...
98. ... tai ravitsemusterapeutiksi.
99. Saa nähdä, kuinka kauan viivyn tällä hoitoalalla.......
100. Luulen, että vähintäänkin eläkkeelle asti, koska tykkään tästä niin paljon ja ihmisten parissa työskentelystä saa omaan elämään niin paljon uutta virtaa ja iloa. :))

"Me tykätään susta ihan hiiveesti"

Näyttöviikko tässä parhaillaan menossa, alkuviikosta olin aivan kauhuissani ja näin jotain kummallisia uniakin aiheeseen liittyen :D Mutta siitä se sitten lähti sujumaan, ja tänään vedin ilman suurempia stressauksia melkeinpä täydellisesti suunnitellun ja toteutetun askartelutuokion (siis mun mielestä se oli aika täydellinen verrattuna siihen kuinka monta kertaa olen lapsia tuollaisessa tilanteessa ohjeistanut). Lapset oli aivan innoissaan eikä ketään tarvinnut erikseen houkutella siihen askarteluun vaan oikeastaan juuri toisinpäin, piti välillä häätää osa lapsista kauemmas odottamaan vuoroaan.

Alkuviikosta olin hieman sillä tuulella, että mulle riittäis jo mainiosti tää päiväkotiharjoittelu... Laskin jo päiviä milloin pääsen taas kouluun ja sitä rataa. Tämä hirveä kurakelikin ärsyttää, on tosi hauskaa repiä lapsilta litimärkiä ja kuraisia vaatteita pois. Nyt on parina päivänä mennyt 45minuuttia että kaikki lapset on saatu puettua ulos. Ja ulkona on niin mukavaa, kun lapsilla menee hiekkaa tai mitälie kuraa saappaisiin ja siinä sitten yritän epätoivoisesti repiä niitä kenkiä pois samalla kun ne nojailee mun valkoiseen takkiin kuraisissa vaatteissaan niin voitte päätellä minkä värinen se takki nyt on... En aio kuitenkaan ostaa muun väristä takkia tän harjoittelun takia! :D

Kuva

Mutta kaikesta kurasta huolimatta nyt olen ollut erittäin iloisella mielellä harjoittelemassa! Voi tätä elämän ihanuutta. Otsikon teksti tuli tänään erään pojan suusta ja muutenkin on niin hauskaa kun olen ilmeisesti saavuttanut suuren suosion siellä lasten keskuudessa. Minusta melkeinpä taistellaan ruokapöydässäkin (leikitään, että nimeni on vaikka Paula): "Paula tuu istumaan mun viereen! Ei kun se tulee tänne! Eipä kun tänne, mua vastapäätä!" Sain myös yhden tytön äidiltä positiivista palautetta: "Sä taidat olla meidän Liisan uus suosikki, kun se koko ajan kotonakin puhuu kuinka Paula on ihana ja kiva jne." Kyllähän tuollainen mieltä lämmittää, vaikken ole ikinä oikein tajunnut mikä mussa on se juttu, josta lapset pitää. Enää 7 päivää jäljellä harjoittelua, a p u a.

Näyttöpaniikki

Ensi viikolla olisikin tiedossa sitten näyttöviikko. :S Jos nyt rehellisiä ollaan niin en ole vieläkään aivan varma miten se koko näyttöhomma toimii, mutta eiköhän se suju kun täysillä vetää koko viikon. :D Jos en saa tuosta työssäoppimisesta vähintään kakkosta (asteikko 1-3) niin teen jotain kamalaa. Hah no vitsi vitsi.

Mulla on jokaiselle neljälle näyttöpäivälle sovittuna jotakin ohjelmaa, joista se ohjaaja sitten mua arvioi. Tiedossa olis uloslähtötilanteessa ohjeistamista, satutuokiota, askarteluhetkeä ja kauppaleikin ohjeistusta. Eniten pelottaa se, ettei ne lapset tottele mua! Minulla kun ei aivan yhtä suurta auktoriteettia ole kuin niillä muilla hoitajilla..... Pienemmät lapset kyllä minua tottelevat, mutta joidenkin vanhempien tenavien kanssa on ollut hieman ongelmia sillä rintamalla.

Minua kauhistuttaa myös se, että tiedän sitten ensi viikolla ohjaajani koko ajan tarkkailevan ja analysoivan minua! En kestä. Miksi minulla ei ole sellaista ohjaajaa, jonka seurassa voisi olla ihan luonnollisesti eikä tulisi sellaista ahdistunutta oloa?

Tsempatkaa mua näyttöviikolle: Kuinka mun kannattaisi valmistautua ja miten saan mahdollisimman hyvät arvostelut? ;D Mitä asioita ohjaajat arvostaa opiskelijan toiminnassa?