Valmistunut

22.12. koitti vihdoin se päivä, kun tämä tyttönen valmistui lähihoitajaksi. :) Valmistujaisjuhlan ohjelmistossa oli puheita ja musiikkiesityksiä, todistustenjako sekä lähihoitajan lupauksen vannominen. Me ammattilakin ostaneet painoimme lakit päähämme. :) Valmistuneita oli alle 50, joten juhla ei onneksi ollut kovin pitkä ja juhlatilaisuudessa olleista tuskin monikaan ehti pahasti tylsistyä. Sitten halattiinkin kaikki kaverit ja opet läpi ja syötiin kakkua! Illalla pidin pienet juhlat vanhempieni luona ihan vain lähistöllä asuville tutuille/sukulaisille. :)

Ihan uskomatonta, mitä kaikkea olen kahdessa vuodessa oppinut ja kuinka paljon olen saanut lisää itsevarmuutta, kavereita ja tuttuja. Jopa muutaman todellisen ystävän. Yhdessä on tullut vietettyä monet stressit tenteistä, helpotuksen hetket kun kamalat esitelmät on sujuneetkin hyvin, hulvattomat ruokatunnit, juorutuokiot opettajien mieselämästä sekä vapaa-ajan pippalot. Kiitos kaikki luokkalaiset ja opet ja kaikki ääää!

Huomenna sitten työelämään........ olisin ehkä voinut jatkaa tätä jouluilua vielä tämän viikon. Mutta enää en olekaan köyhä opiskelija vaan ihan oikea työssäkäyvä ihminen! :D Kaipa tässä on viisaaksi tullut, kun viisaudenhampaatkin ilmoittelivat tulostaan koko joulun...

Kuulumisia

Jes jes jes löysin valmistujaismekon tänään. :D Ja samoin kengät ja koruja jajaja...

Ihan hyvä tehdä töitä välillä joo, ettei ihan köyhdy. Oon muutaman vuoron tehnyt nyt kotihoidossa. Kivaa on ollut, aamuisin ei ole edes ihan hirveästi ärsyttänyt nousta aikaisin..:D Se kaikki masennus ja väsymys katoaa lähes poikkeuksetta heti kun töihin pääsee. Ihmettelin suuresti, kun muutama mummo vieläkin muisti mut ihan nimeltä ja kyselivät kun en ole pitkään aikaan käynyt.

Kyllä sen huomaa, että kun kerran suostuu töitä tekemään niin sitten niitä soittoja alkaa tulla vähän väliä. Tänäänkin vapaapäivältä oltais haluttu iltavuoroon, mutta olin jo sopinut muuta. Kaikilla ei ole näin, joten olen ihan tyytyväinen työllisyystilanteeseeni. :)

Lisää hoitsuja!

"Hoitoalalla muhii raju eläkepommi, joka näyttäytyy jo nyt hoitajapulana koko maassa.

Laskelmien mukaan Suomeen tarvitaan seuraavan viidentoista vuoden aikana lähes 250 000 uutta hoitoalan ammattilaista, kun eläköityminen käynnistyy toden teolla.

Koulutus kattaa vain murto-osan tarpeesta, eikä selvää suunnitelmaa ongelman hoitamiseksi ole tehty.


Eläköitymistahti on koko maan mittakaavassa huimaava. Liki 160 000 hoiva-alan työntekijää eläköityy seuraavan neljäntoista vuoden aikana.


Samaan aikaan väestö ikääntyy ja siitä johtuen tarvitaan vielä lähes 80 000 hoitajaa lisää. Vaikka asiasta on puhuttu, teot ovat vähissä.


Hoitajapulaa pahentaa se, että alalta on kadonnut 10 000 sairaanhoitajaa ja 30 000 lähihoitajaa muihin töihin.


Joulukuussa hallitus saa pöydälleen esityksen, jossa ehdotetaan vajaan kahdentuhannen koulutuspaikan lisäystä sosiaali- ja terveysalalle."


Lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1453736/hoitoalan-elakepommi-tikittaa-jo---235-000-uutta-tekijaa-tarvitaan




Opiskelujen aikana on monta kertaa sanottu, että hoitotyö on kutsumustyö. Sitä ei jaksa tehdä vain sen takia, että "kunhan nyt jostain rahaa saa". Sitä rahaa saa varmasti jostain helpommastakin työstä enemmän. Kuinkas näitä kutsumustyö-hoitajia sitten löytyisi? Miten olisi 1. palkan nostaminen ja samalla 2. työn arvostuksen lisääminen?

En toisinaan ihmettele yhtään että 40 000 hoitajaa on vaihtanut toisen alan hommiin, on käynyt omassakin mielessä jo opiskelujen aikana. Niin haasteellista, yksikin virhe voi aiheuttaa pahoja haittoja hoidokille. Ajatukset pitää olla koko ajan mukana huononakin päivänä. Kaiken muun hyvän lisäksi median otsikot hoitoalasta ovat viimeaikoina olleet tyyliä: "Äitini kuoli vanhainkodissa nälkään", "Taas yksi insuliinimurhaaja lisää", "Hoitajien päihteiden käyttö lisääntynyt", "Kiire lisää potilasvahinkojen riskiä" yms. muuta lätinää kuinka karmeaa hoitoalalla voi olla. Ei ihme ettei uusia hoitajia löydy mistään. :D Lukekaa vaikkapa tämä artikkeli Iltalehden sivuilta: kauhutarinat vanhustenhoidosta. Hei haloo, jos tekijöitä halutaan, kannattaisiko tuollaiset artikkelit jättää pois? :D Iltapäivälehdiltä sellaista on ehkä turha toivoa, mutta miten ihan perus sanomalehdet? Toisaalta itselleni tuollaiset kauhutarinat antavat lisäpuhtia tehdä työ kunnolla ja lisäävät halua olla ns. "hyvä hoitaja". :) Mutta en usko että kauhutarinoilla varsinaisesti ketään houkutellaan hoitoalalle, tietämättömät luulevat että joka paikassa on kiire ja kamalaa yms., enkä itsekään menisi sellaiseen paikkaan töihin.

Töistä puheen ollen sain töitä tutusta kotihoidosta. :) Tällä viikolla teen yhden päivän, samoin olen siellä koko ensi viikon ja 27.12. alkaen seuraavat kolme viikkoa. :) Jee, menen kyllä innoissani sinne. Siellä on tuttua ja turvallista ja ilmapiiri on suht hyvä, kollegoissa ei ole pahemmin valittamista. Kesällä ja jo kotihoidon harjoittelujaksolla mua arvostettiin ja annettiin tosi paljon vastuuta, vaikka kaikki varsin hyvin tiesivät että olen vielä opiskelija. Viime osastoharjoittelussa olin "opiskelija joka ei osaa tehdä mitään". Innolla siis töitä tekemään! :)

PS. Miksi on niin hirveää kieltäytyä töistä?!? Kieltäydyin mahdollisimman nätisti tarjolla olleista joulun töistä, koska haluan välillä mennä tapaamaan omiakin mummojani enkä aina vain hoitaa toisten omia. Kylläpä kuuli pomon äänestä ettei tykännyt. :D Mutta ei se sitten onneksi pahemmin suuttunut, vaan soitti parin tunnin päästä uudelleen ja tarjosi lisää töitä toisena ajankohtana. :P

PPS. Minkä takia kaupat on täynnä vain pikkujouluvaatteita, kun kaipaisin jotain kivaa jota voisi pitää valmistujaisissa?! Joku musta kimalletoppi, no jeejee ei kiitos.

PPPS. Opinnäytetyöstä arvosanaksi kolmonen ;)

Sitä oltais nyt hoitajia

Tänäänpä oli viimeiset opinnäytetöiden esitykset ja sehän tarkottaa että KAIKKI kouluhommat on pulkassa! Ei enää ikinä kamalia iltapäivän teoriatunteja, ei ärsyttäviä ohjaajia harjoittelujaksoilla ja ennen kaikkea ei-enää-ikinä opinnäytetyötä! Jes! Voin siis sanoa, että olen jo hoitaja, vaikkei sitä lakkia vielä päässä olekaan. :)

Opparin esitys meni hyyyvin, ja rehellisesti sanottuna tällä hetkellä ei kiinnosta ollenkaan tuleeko opparista ykkönen, kakkonen vai kolmonen. Itse olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen ja meidän opponentit antoi työstä arvosanaksi 3. ;) tällä hetkellä en kuitenkaan enää halua koskea koko työhön enkä todellakaan nähdä sitä silmissäni.  :D Hihii oon niin onnellinen, nyt ei oo stressiä enää mistään (paitsi valmistujaismekosta ja joululahjoista)!

Pomo kotihoidosta soitteli pari päivää sitten ja kyseli miten pystyn joulukuussa töitä tekemään. Joulun pyhiä en luvannut olla töissä, mutta muuten lupasin mielelläni tulla tarvittaessa töihin. Eli enköhän sitä ainakin jonkin verran tule töitä tekemään joulukuussakin, vaikka olin kyllä salaa päättänyt vaan lomailla jouluun asti. :P Viimeinen työssäoppiminen sai mut kammoamaan osastotyötä (vaikka kaikki osastot on tietenkin erilaisia, eikä tietenkään voi yleistää. Esim. tykkäsin aikanaan tosi paljon olla työharjoittelussa keskussairaalassa), joten olen aika innoissani menossa takaisin kotihoitoon. :D Melkein on jo ikävä sinne.

Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tulevaisuuttani ja missä oikeasti haluaisin olla töissä. Lähihoitajana tykkäisin ehkä eniten olla jossain pienkodissa jossa olisi n. 10 asukasta ja pari hoitajaa aina vuorossa. Vois sopia mulle paremmin kuin joku jättiosasto, jossa on vuorossa 10 hoitajaa ja potilaita joku 40. Kunnalliselle puolelle haluaisin, mutta yksityisissä on usein parempi työilmapiiri, jota itse tosi paljon arvostan ja se on mulle erittäin tärkeä asia. Toisaalta mulla on käynyt mielessä myös, että osaston sihteerin työ vois olla niin mun juttu. :D Se kyllä edellyttäisi suuntautumista asiakaspalveluun ja tietojenhallintaan, mutta kukapa mua estäisi hakeutumasta vaikka aikuispuolella sit aikanaan siihen koulutusohjelmaan. :) Toki mulla pyörii vieläkin mielessä sairaanhoitajan ammatti, mutta sinne en aio hakea nyt ihan heti.

Muistan elävästi äitini sanat kun ilmoitin pari vuotta sitten hakevani lähihoitajaksi. "Katotaan vaan niin jumitut sitten siihen ammattiin, et enää jaksa lähteä opiskelemaan enempää kun töitä kuitenkin tuut saamaan." Vannoin että niin ei todellakaan tule käymään, ja taisin vannoa myös sen etten ikinä mene mihkään ihme kotihoitoon töihin (äitini on kotihoidossa töissä). Ja kuinkas nyt on sitten käynytkään, olen luonut työsuhteita juurikin kotihoitoon ja vieläpä melkein viereiselle alueelle jossa äitini on töissä. Oujea. Niin se elämä menee. Mutta tuosta jumittumisesta lähihoitajaksi en vielä sano mitään. :D

Palautettu! :)

Eilen klo 15 tulostimesta tulostui 53 sivua, ja se oli meidän oppari. :) Olen kyllä tosi tyytyväinen, vaikka kyllähän siitä heti huomasi pari pilkkuvirhettä yms. Mutta kokonaisuudessaan hieno ja pitkä työ. Helpottunut olo on, voi vitsit en varmaan osaa enää elää kun ei ole mitään koulujuttuja tekemättä. Parin viikon päästä opparin esitys ja sitten olisi lopullisesti koulu käyty.

12 hyvää syytä hakeutua hoitoalalle

1. Opit järjestelmällisyyttä. Opit myös tekemään monia asioita yhtäaikaisesti; ei ole mikään ongelma puhua puhelimessa, syödä leipää ja tehdä lääkemuutoksia, kaikkea samaan aikaan siis.

2. Opit itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Et jaksa pitkän päälle enää välittää siitä, kun omaiset soittelevat päivän mittaan kahdeksatta kertaa ja kyselevät täsmälleen sam...oja asioita. Tässä täytyy muistaa, että ei ole olemassa typeriä kysymyksiä, on olemassa vain helvetin typeriä kysyjiä.

3. Opit olemaan loukkaantumatta ihan pienistä. Tyypillisimmät lempinimet kuten "huora" ja "vittumainen akka" eivät tunnu muutaman kuukauden jälkeen enää missään. Et myöskään jaksa välittää siitä, jos potilas lyö sinua nyrkillä naamaan tai ilahduttaa jollain muulla vastaavalla keinolla. Ja sitäpaitsi uudet silmälasit saa työnantajan kustannuksella, jos vahinko on sattunut työaikana.

4. Opit nauttimaan askeettisen elämän iloista. Näillä palkoilla se on hyvä taito.

5. Opit myös nauttimaan elämän pienistä asioista, jotka monien muiden mielestä ovat itsestäänselvyyksiä. Näihin kuuluu mm. keskeytyksetön ruokatauko.

6. Saat alituisesti todistaa kuinka ahkera ja työllesi omistautunut työntekijä olet tekemällä kahden ihmisen työt - yhden ihmisen palkalla.

7. Et kyllästy työkavereihisi, koska et ehdi jutella heidän kanssaan montaakaan työasioiden ulkopuolista asiaa vuoron aikana. Lisäbonuksena tulevat myös alati vaihtuvat sijaiset.

8. Saat nauttia kaikista vuorokaudenajoista, koska rytmisi on jatkuvasti sekaisin. Erityisesti tämä ajatus lämmittää mieltä aamuneljän kierrolla vaippaa vaihtaessasi; muut ihmiset ovat nukkumassa ja menettävät tämänkin kullanarvoisen aamuhetken!

9. Alkoholinkäyttösi vähenee varmasti. Kun monen peräkkäisen työviikonlopun ja rankan työviikon jälkeen pääset viikonloppuvapaalle, olet valmista kauraa sänkyyn. Siinä ne lauantai ja sunnuntai sitten vierähtävätkin mukavasti eikä rahaa kulu baareihin ollenkaan!

10. Jos kuitenkin koet, ettei työsi anna sinulle tarpeeksi ja aiot nautiskella olostasi alkoholin avulla, suosittelen, että teet sen yövuorojen jälkeisenä nukkumapäivänä. Tällöin elimistösi käy muutenkin ylikierroksilla ja alkoholi menee päähän kuin kirves. Tulee siis erittäin halvaksi, kun pääset baarista kantokyydillä kotiin jo kahdeltatoista!

11. Kehität työtä tehdessäsi itsellesi ns. teräsmahan. Voit täysin sujuvasti puhua ruokapöydässä ulosteista ja oksennuksista eikä tunnu missään.

12. Tuot töistä mukanasi niin paljon bakteereita, että luultavasti naapurisikin tulevat vastustuskykyisiksi liikkeellä oleville kulkutaudeille


Positiivista :D

"LOMA"!

Perjantaina päättyi aherrus sairaalaharjoittelussa! Voi että miten ihana tunne! Viime yönä näin painajaista, jossa mulla oli vielä 7 päivää jäljellä siellä osastolla, voi mikä helpotus olikaan kun heräsin ja tajusin että jippii, mulla on "loma"! :D Mulle loma on sitä ettei tarvii mennä kouluun tai töihin. Opparia pitäisi kyllä alkaa tosissaan tekemään, mutta jotenkin senkään tekeminen ei enää niin paljon ahdista. Varmasti kyllä menen koululle jonain päivinä sitä tekemään, mutta ei se haittaa koska mitään opetusta ei ole. Nyt on niin paljon käytännön tietoa aivohalvauspotilaan hoidosta että kirjoittaminenkin on varmasti helpompaa. :)

Harjoittelusta sain numeroksi H2, ja olen tyytyväinen. K3 tuntui ihan utopistiselta ajatukselta omiin taitoihini nähden, vaikka kotihoidon harjoittelusta sainkin epäviralliseksi numeroksi 2,5. Näytön mulla otti vastaan mukavampi ohjaajani, ja tuntuu että "ilkeältä" ohjaajalta olisi varmaan tullut ykkönen. :D Menin jotenkin ihan kädettömäksi aina hänen seurassaan, ja tuntui että hän luuli etten osaa mitään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kymmenen syytä rakastaa hoitsua

1.Yksikään ruuminosa ei minua pelota
2.Defibrillointi -kosketukseni on suorastaan sähköä
3.Olen tottunut painamaan töitä läpi yön
4.Kuka muu nainen rohkaisee partneriaan olla pidättämättä kaasuja?
5.Sängyssä olen käännellyt enemmän ihmisiä, kuin sinä.
6.Voin keskustella ruokapöydässä IHAN mistä tahansa
7.Lääkkeet -tiedän niistä kaiken.
8.Kun nukut vieressäni, voit tuntea olosi turvalliseksi -omaan erinomaiset ensiaputaidot
9.Tiedän, miten sitoa sinut sänkyyn oikeaoppisesti
10.Oikeaa nappia painamalla tulen nopeasti ;)

Ja tässä siis VAIN ensimmäiset kymmenen syytä :D

Toisinaan ei jaksa

En ole hirveästi kirjoitellut osastoharjoittelustani, mutta nytpä kirjoitan ja valitettavasti mulla ei ole hirveän hyvää sanottavaa. Odotin että tuolla olisi tosi kivaa ja jännää, ja hihkuin innosta kun sain tietää pääseväni harjoitteluun aivohalvausosastolle. Karu totuus on se, etten ole viihtynyt ollenkaan, välillä on vapaapäivät menneet siihen että mietin vaan "eieieiei, huomenna taas sinne".

No kerrotaanpa ensin positiiviset asiat. Potilaat on tosi kivoja :) Ja on ollut mielenkiintoista seurata heidän kuntoutumistaan ja paranemistaan, kuulla heidän kokemuksistaan ja miltä sairastuminen heistä on tuntunut. Kaikki eivät kylläkään parane, ja kerran pääsinkin seuraamaan vainajan laittoa. Ei tuntunut oikein miltään, mutta kokemuksena oli hyvä, eikä jäänyt traumoja. :) Hieman kyllä jännitti koskettaa kuollutta ihmistä, iik. :D Yhtenä päivänä oli myös elvytystouhut käynnissä, itse en kyllä sitä ollut seuraamassa. Mummo saatiin elvytettyä, mutta teho-osastolle vietiin sitten lopulta. Eli kaikkea tuollaista "uutta jännää" on saanut kokea jo harjoittelun alkuvaiheessa tutuksi tulleiden katetrointien, Ekg:n ottamisten ja pistämisten lisäksi.

Sitten negatiiviset asiat. Työilmapiiri on suoraan hanurista, eikä opiskelijoita kyllä oteta huomioon yhtään niin hyvin kuin aiemmissa harjoittelupaikoissa. Jos ei opiskelijalla ole jonakin päivänä omaa ohjaajaa paikalla, niin eipä ole hirveästi innokkaita hoitsuja ottamassa tätä opiskelijaa työparikseen. Tänään minut ajettiin pois jostain palaverista, koska "Ei tästä oo sulle oikeestaan mitään hyötyä, mee auttamaan kahvin jaossa". Ja tosiaankin aiemmin oli yksi MUKAVA hoitaja sanonut, että joo tottakai saat mennä sinne kuuntelemaan, että hän ottaa aina opiskelijat kaikkeen tuommoiseen mukaan, vaikkei siitä olisi opiskelijalle varsinaista hyötyäkään. Mutta nämä ilkeät hoitajat ajavat pois, varmaan juoruavat opiskelijoista. ::) Ottaa päähän. Hirveä akkalauma juoruamassa milloin mistäkin ja kahvilla istutaan ties kuinka monta tuntia päivästä. Jotain myös kertoo se, että potilaat pelkäävät painaa kutsunappia, sillä "hoitajat voivat suuttua". Ei tsiisus. Ihan oma lukunsa on ilkeä ohjaajani, josta sanon vain että hän latistaa opiskelijan innokkuuden ja kaiken halun jatkaa tällä alalla. Pari kertaa on käynyt mielessä, etten ole sopiva ihminen tälle alalle, kun en vissiin osaa tehdä mitään vaikka olen kohta valmistumassa. Yhdessä vaiheessa mietin jo, että millehän alalle sitä vaihtaisi, mutten ole toistaiseksi keksinyt mitään kovin hurjasti kiinnostavaa vaihtoehtoa.

Enää 5 päivää jäljellä, luojan kiitos. Nyt viikonlopun viettoon ja suuntana ainakin Amarillo, adios!

(ps. en pysty vastaamaan kommentteihin, ei mitään tietoa mistä johtuu)

Osastotyössä

Reilu viikko viimeistä harjoittelua takanapäin terveyskeskus-sairaalassa vuodeosastolla. Osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat saaneet jonkinmoisen aivotapahtuman, yleensä aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Osasto on aivan unelma harjoittelupaikkana, sillä opinnäytetyömme käsittelee aivohalvauspotilaan hoitoa. Paljon on jo oppinut juuri tällaisten potilaitten hoidosta, vaikka jotkin asiat kyllä sotivat kirjoista löytynyttä tietoa vastaan... Esimerkiksi aivohalvauspotilasta tulisi aina hoitaa halvaantuneelta puolelta, mutta kuinkas kävikään kun syötin tällaista hemiplegiapotilasta halvaantuneelta puolelta: Ohjaajani tuli ja sanoi, että: "Kannattaa varmaan toiselta puolelta syöttää, kun hän ei käännä päätään sun puolelle." Ahaa, no yritin vain aktivoida halvaantunutta puolta. Mutta noh, ohjaajia on erilaisia ja varmasti joku toinen hoitaja jaksaa paremmin toteuttaa tätä kuntouttavaa hoitotyötä.

Motivaationi on ollut vähän heikonlainen, johtunee ehkä aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että tuntuu kuin käytettäisiin ilmaisena työvoimana. Periaatteessa osaan jo lähes kaiken perushoidon, ja sitten kun joku tulee kysymään että: "Oletko koskaan ottanut verenpaineita?", niin näen punaista. Oikeesti, tämä on viimeinen jaksoni koulussa ja KYLLÄ, onhan niitä verenpaineita jokunen kerta tullut otettua. Myös aliarviointi ärsyttää, koska viime kesän tein kuitenkin aika itsenäistä työtä kotihoidossa ja nyt ei saa tehdä mitään yksin. Opiskelijan roolissa olo ärsyttää. :< Näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa tekemään, mikä myös ärsyttää, kuin myös se että oppari ei etene mihinkään suuntaan!

Huomenna!

Huomenna alkaa vihoviimeinen harjoittelujakso, 5 viikkoa ahkeraa työskentelyä tiedossa! Se tieto, että siellähän ollaan sitten melkeinpä jo valmiita lähihoitajia ei lohduta yhtään, vaan ennemminkin kauhistuttaa. Perjantaina oli viimeinen oikea koulupäivä, ihanaa. :D Jakso oli kokonaisuudessaan oikein kiinnostava, motivaatio vaan oli jossain ihan muualla: pitkitin töiden tekoa viimeiseen asti, varsinkin viimeisinä koulupäivinä olin tunneilla höyhensaarilla ja vietin pari sairaslomapäivää ihan vain flunssan takia, vaikka esim. puoli vuotta sitten olisin varmaan samaisessa tilanteessa vain jotenkin raahautunut kouluun. Jotenkin huomaa että viimeksi olen viettänyt yli 3 päivän loman joskus neljä kuukautta sitten. Helpotusta tiedossa kahden kuukauden päästä. (Pakko kuitenkin kehua, että laiskottelu ei ole näkynyt koenumeroissa: K3 ja H2 tulleet tähän mennessä. Ihme juttu, että ennen koetta tuntuu pään olevan aina ihan tyhjä, mutta pakon edessä sieltä sitten jotain löytyykin..)

Yhden viikonlopun olin töissä syyskuun alussa, kesätyöpaikassani. Ja seuraavalla viikolla tuli sitten keskellä päivää soitto, että tulenko iltavuoroon. No way. Sanoin pomolle, että marraskuussa saa taas kysyä töihin, mutta nyt keskityn täysillä opiskeluun. Tässä on kahdeksan viikon aikana tehtävänä kuitenkin yksi saakelin ärsyttävä näyttösuunnitelma sekä opinnäytetyö, joka krhm, ei ole kovin hyvässä vaiheessa.

Ensi viikolla lisää harkkapaikasta, kunhan pääsen vauhtiin siellä! :)

PäiKi ja Spr

Tässä jaksossa ollaan käyty luokan kanssa vierailulla päiväkirurgisella osastolla sekä spr:n veripalvelussa. Päiväkirurgiassa oli hullun mielenkiintoista, mulle heräsi taas joku ihme kutsumuksen tunne sairaalamaailmaan. :D Ne ihanat sairaalan tuoksut ja valkoiset hoitsuasut, aah. :D Vierailtiin heräämössä sekä leikkaussalissa ja olin jo jäämässä heräämöön töihin. Siellä voisi olla aika mukavaa työskennellä, potilaat vaan nukkuu ja sitten kun heräävät niin osastolle mars. Olisihan se aika tarkkaa seurailuhommaa, mutta itse olen niin rauhallinen että tykkäisin varmaan eniten nukkuvista potilasta. :D No vitsi. Olen kyllä rauhallinen, mutta liian rauhallinen meininki ahdistaa. Leikkaussaliin en ehkä pystyisi mennä töihin, jotenkin ällöttävää vaikka kaikki instrumenttihommat kiinnostaakin.

Spr:n veripalvelussa toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja luovutin verta! :) Jännitti kyllä ja vaikka olin valmistautunut siihen tapahtumaan about 3 viikkoa, niin viime hetkellä meinasin jänistää. :D Onneksi monet muutkin jäivät luovuttamaan, joten oli paljon henkistä tukea. Voisi melkein sanoa, että RAKASTAN piikkejä, ja oli ihanaa seurata kuinka sairaanhoitaja pisti sen neulan kyynärtaipeeseen. Aikaa koko luovutushommaan meni max 10min + 10 min. makoilua siinä tuolilla + 1h ruokailu. :D Pari "humahdusvaihetta" tuli ihan siinä itse luovutustapahtumassa, kun sitä verta lähti pois. Muuta oiretta ei sitten tullutkaan, vaikka en lopulta sitten uskaltanutkaan kävellä 2km matkaa kotiin vaan piti hälyyttää mies ja auto paikalle. :D Suosittelen lämpimästi verenluovutusta, tuli hyvä mieli. :)

Oppariviikonloppu

Tämä viikonloppu on omistettu opinnäytetyölle. Tosin nyt on jo lauantai klo 15:50 eikä word ole auennut vielä kertaakaan. Kävin kuitenkin kirjastossa löytämässä yhden neurologisen potilaan hoitotyötä käsittelevän kirjan, joten eiköhän tämän postauksen jälkeen ala tekstiä aivoinfarktista syntymään! Meillä oli opettajan kanssa keskustelu opinnäytetyöstämme pari päivää sitten, ja sisältörunko vaikuttaa kuulemma erittäin hyvältä. Aihe on ajankohtainen ja tietoa siitä varmasti löytyy.  Nyt kun vielä saisi sen kirjoittamisen kunnolla käyntiin niin jea.

Ja arvatkaas minne päästiin parini kanssa ensi jakson harjoitteluun! Sairaalan osastolle, jossa hoidetaan... *tittidii*... aivohalvauspotilaita! Oon niin innoissani! Osasto oli kuulemma todella kiinnostunut, kun kuuli että meitä tulisi sinne harjoitteluun kaksi tyttöstä, jotka tekevät opinnäytetyötä aivohalvauspotilaan hoidosta. :) Olivat olleet myös oikein mielissään kun kuulivat, että oppariimme sisältyy myös toiminnallinen osio, jonka mielellämme toteuttaisimme osastolla. Ja kuulemma ovat innokkaita meitä opinnäytetyössämme auttamaan :) Voi ei, miten jaksan vielä 3 viikkoa koulussa, iiiiih haluan jo harjoitteluun! Keskussairaalan neurokirurginen osasto olisi myös ollut aika unelma, mutta sinne ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä kahdestaan, joten tyytykäämme tuohon. :) Se on kuitenkin ihan sairaalamainen paikka, joka kelpaa mulle!

Tj 50

Loppu lähenee, edessä on enää 50 koulupäivää ja sitten on opiskelut opiskeltu! Noihin päiviin sisältyy sekä tämä teoriajakso että ensi jakson harjoittelukin. Tietenkin tuon jälkeen pitää vielä väsätä opinnäytetyö valmiiksi (jeejee en ole vielä saanut kirjoitettua koneelle mitään, enkä oikeastaan minnekään muuallekaan....).

Nyt on meneillään sairaanhoitojakso, opiskellaan mm. kirurgista hoitotyötä, sisätauteja ja kuntoutumista. Ensi jaksossa sitten sairaalaharjoittelu, mutta eihän kaikille tietenkään riitä sairaalapaikkoja, joten katsotaan vaan niin minä joudun jonnekin perähikiälle terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolle. Akuuttia välillä, kiitos. :)

Kesä on ohi

Niin se vain vierähti ohi, kesä kotihoidossa. Nopeasti se aika meni, ensin olin 6 viikkoa opiskelijana tuolla ja sitten oikeissa hommissa 8 viikkoa. Tulihan se paikka ja mummot aika tutuiksi, mutta paljon olisi vielä voinut oppiakin. Luulin ennen kevään harjoittelujaksoa, ettei kotihoidossa nyt mitään erikoisia hoidollisia juttuja opi, mutta kappas vain, opin siellä paljon enemmän esim. lääkkeistä kuin missään muualla tähän asti. Minua kysyttiin kyllä jo heti täksi viikonlopuksi töihin, mutta nyt on jo muita suunnitelmia kun on kuitenkin kesän viimeinen viikonloppu, ensi viikolla alkaa koulu. Oli ihan mieltä ylentävää, kun monet työkaverit sanoivat, että "Ai etkö sä oo vielä valmistunut?? Mä kun luulin."


Kotihoito on mielestäni ihan arvokasta työtä, koska se mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen eikä mummoja tarvitse laittaa laitoksiin, jossa kaikki eivät todellakaan tahdo olla. Monet eivät todellakaan selviäisi kotonaan ilman meidän apuamme. Ja olihan minullakin ne lempparimummot, joiden luona mieluiten kävi. :) Mutta kyllä ne on omat vikansa myös kotihoidossa.

Ensinnäkin, mielestäni ihmisen pitää omassa kodissaan saada päättää itseään koskevista asioista. Ymmärrän, että laitoksissa on pakko alkaa laittaa mummoja nukkumaan kello neljä illalla, koska iltavuorot on kiireisiä ja työntekijöitä on vähemmän jne. Mutta kotona, eieiei. Kyllä omassa kodissa pitäisi saada mennä nukkumaan siihen aikaan kun itsestä hyvältä tuntuu, ja monet onneksi niin pystyvät tekemäänkin. Mutta sitten on näitä, joita omassa kodissa aletaan laittaa ennen viittä nukkumaan. Sama juttu aamulla, itseäni mummona varmasti ottaisi päähän, jos minut tultaisiin herättämään silloin kun olisin vielä syvässä unessa ja alettaisiin heti kiskomaan tukisukkia jalkaan ja tungettaisiin lääkkeitä suuhun. Vaikka monet heräävätkin jopa jo aamuyöstä, löytyy myös näitä jotka nukkuvat mielellään pitkään. On nämä asiakkaat onneksi huomioitu niin että mennään sinne sitten vaikka viimeisenä aamupaikkana, mutta ei sitä aina pysty toteuttamaan.

Sitten, lääkehoito. Kaikista lääkehoitoon liittyvistä mokista pitää tehdä haipro. Ymmärrän, että se pitää tehdä silloin, kun joku on mokannut lääkkeenjaon. Sitä en ymmärrä, että se pitää tehdä myös silloin jos asiakas on itse unohtanut ottaa lääkkeensä dosetista. Vaikka se tapahtuisi muistavaiselle mummolle tasan yhden kerran, niin heti pitää tehdä haipro. Melkein sama kuin se, että minä, terve ihminen, unohtaisin yhtenä iltana ottaa e-pillerini. Kun tuolla elää kuitenkin vanhuksia, jotka eivät ole kotihoidon piirissä ja syövät lääkkeitään ihan miten sattuu, niin meidän pitää kuitenkin tehdä kotihoidon mummoista haipro heti kun yhden kerran sattuu pillerit unohtumaan. Huoh.

(HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenettely ja tietotekninen työkalu. HaiPro-työkalu on käytössä yli sadassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kautta maan, kokonaiskäyttäjämäärän ollessa yli 75 000. Käyttäjäyksiköiden koko vaihtelee terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin. HaiPro-raportointijärjestelmä on tarkoitettu toiminnan kehittämiseen yksiköiden sisäisessä käytössä.
Järjestelmällisen ja helppokäyttöisen raportointimenettelyn avulla käyttäjät voivat hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja terveydenhuollon johto saa tietoa varautumisen riittävyydestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn.  http://www.haipro.fi/fin/default.aspx

Eli lyhyesti sanottuna: Tietokoneella tehdään nimettönä Haipro-ilmoitus, joka ei ole vaikea tehdä kunhan sen oppii. Siinä ei syytellä ketään, vaan yritetään saada tietoon kaikki läheltä piti-tilanteet ja mahdollisesti jo tapahtuneetkin mokat potilasturvallisuudessa esim. lääkehoito. Ilmoitus menee ainakin yksikön pomolle ja myös jonnekin ylemmälle taholle. Näin ollen voidaan yksikön toimintaa parantaa, järjestää lisäkoulutuksia tms. jos erheitä sattuu usein.)

Sitten on nämä mummot, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia, ja me käymme esim. vain tarkistamassa että he ovat muistaneet ottaa lääkkeensä. Jälkeenpäin saa sitten kuulla, kuinka mummo on haukkunut meitä päiväkeskuksessa siitä, kuinka kotihoidon työntekijät eivät tee mitään. Olisi onnellinen kun käymme häntä päivittäin katsomassa, ettei tarvitse ihan yksin olla. Myös siitä kannattaisi olla iloinen, että pystyy vielä tekemään asiat itse niin hyvin, ettei meidän tarvitse auttaa. Ymmärrän kyllä myös mummon mielipiteen; hän muistaa ottaa lääkkeensä hyvin usein ja siten me käymme vain hetkisen juttelemassa hänen kanssaan. Ja käynnithän maksaa, eikä kukaan halua "turhasta" maksaa. Itse olisin vanhana kuitenkin tyytyväinen siitäkin, että joku tulisi katsomaan että olen vielä hengissä. Asiat on joskus vähän vaikeita, kun kaikki maksaa.

Viimeisen työpäiväni kulutin antamalla asiakkaille vähän enemmän aikaani, viipymällä kauemmin ja sulatinpa myös yhden asiakkaan pakastimen. :) Mukava oli viimeinen päivä, jäi hyvä mieli mummoista ja työkavereista. :)

Kotiapulainen

Yksi päivä koin valaistavan keskustelun erään mummon kanssa. Hän kysyi, että mikseivät kotiapulaiset tule häntä aina päivälläkin avustamaan, vain aamulla ja illalla. En jaksanut kiinnittää huomiota tuohon sanaan vaan sanoin, että hän pärjää varsin hyvin vielä kahdella kotikäynnillä päivässä. Tämän jälkeen aloimme keskustelemaan niitä näitä.

Mummo: "Oletkos sinä vakituinen kotihoitaja täällä?"
Minä: "En, olen täällä vain tämän kesän, sitten jatkan opiskeluja"
Mummo: "Aijjaa, mitäs sinä opiskelet?"
Minä: "Lähihoitajaksi opiskelen"
Mummo: "Aijjaa, mitäs ne lähihoitajat tekee?"
Minä: "??? Esimerkiksi ihan sitä työtä mitä kaikki täällä sinunkin luonasi tekee... Niin suurin osahan täällä sinun luona käyvistä hoitajista on lähihoitajia."
Mummo: "AIJJAA! Minä sanon niitä kotiapulaisiksi."

Argh. Kodinhoitajat olivat ennen niitä, jotka auttivat arjen pyörittämisessä esim. lapsiperheissä, eikä heillä ollut välttämättä mitään koulutusta vaikkapa sairauksiin tai lääkehoitoon. En tiedä, mutta itseäni ärsyttää kotiapulais-nimitys ihan suunnattomasti, tuntuu että mummot luulevat ettei meillä ole mitään koulutusta vaan tulemme vain ihmisten koteihin pitämään kodin kunnossa (suursiivoukset eivät kuulu toimenkuvaamme) ja siinä sivussa hoidamme asiakkaan vaivoja. Tuo mummo ei suinkaan ollut ainut, joka on sanonut meitä kotiavuksi, kotihoitajiksi jne.

Kesän aikana on myös asiakkaiden omaisilta saanut kuulla kaikennäköistä: "Menepäs sinä pesemään vessa, kun et ole akateemisesti kouluttautunut." No joo. Myös piiaksi on sanottu. Se on kiva kun työtämme arvostetaan. =) Onneksi nuo ovat poikkeustapauksia, ja suurin osa asiakkaista ja omaisista muistaa kyllä kiittää saamastaan avusta. Ehkä se on pääasia, että itse arvostaa työtään.

Postia

Löysihän se valintakoekirje vihdoin perille tänne lämpöiseen syliini. Harmi etten muista enää tarkkaa pistemäärää viime valintakokeista, mutta varmaan aikalailla samat oli silloin kuin nytkin. Toisaalta valintakokeet olivat sisällöltään erilaiset, joten hmm ei voi tavallaan verrata luotettavasti tuloksia. 1.hakutoiveeseen ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä, puuttui joku 15p. ja olen jollain varasijalla 100 tms.

Yllättävää oli se, että toiseen hakutoiveeseen (joo, toisella paikkakunnalla mistä en olisi ottanut paikkaa vastaan vaikka olisinkin päässyt, ehkä lykännyt vain muutaman vuoden...:D) olenkin jo varasijalla 19. Tuohon kun olisi vielä saanut ne 5p lisää ensimmäisestä hakutoiveesta, tilanne olisi vaikuttanut jo vähän valoisammalta. :D Ehkä sitä jotain mahdollisuuksia jonnekin päin on joskus päästä opiskelemaan. Totuus on vain se, että kyllä täältä pois pitää muuttaa jos joskus sairaanhoitajaksi haluaa päästä. Ellei sitten harkitse aikuispuolta muutaman vuoden päästä.

Miks kaikki muut...

...pääsee opiskelemaan paitsi minä???! Kertokaahan. No jotenkin en edes odottanut että pääsisin, mutta tottakai jossain sisimmässäni toivoin että olisin päässyt. Oon ehkä kuitenkin vähän pidätellyt itkua tänään, vaikka enhän mä koko koulua edes olisi aloittanut kuin vasta vuoden päästä..

En saanut mistään mitään kirjettä pisteistäni tms., koska mulla on osoite muuttunut tässä kuukauden sisällä ja siellä jossain on väärät osoitetiedot! Toivottavasti kirje löytää joskus perille. Tai no sama se vaikkei löytäskään, katoin netistä nimet enkä päässy. :( Blah. Tietty on olemassa pieni toive varasijalla olemisesta, mutta en nyt jaksa uskoa siihenkään.

Vitsi mä ootan sitä päivää, kun pääsen tänne kirjottamaan että musta tulee sairaanhoitaja. Saa nähdä tapahtuuko se yhden vai kymmenen vuoden päästä.

(Okej, ei nyt kaikki muut sentään päässeet opiskelemaan, 75% samoissa pääsykokeissa olleista joutuivat pettymään. )

Palkkapäivä

Kummasti se motivaatio töitä kohtaan vaan kasvaa kun palkka ropsahtaa tilille. :D Olen nyt vietellyt kolmen päivän vapaita ja huomenna kutsuisi iltavuoro. On tää lomailu sen verran vaan kivaa, että meinasi jo ahdistus iskeä töihin paluusta. MUTTA tänään huomatessani sen hauskuuden kun sain pitkästä aikaa kunnon palkkaa, niin innolla menen huomiseksi ja ensi viikonlopuksi ja koko loppukesäksi töihin! :D Juhannus oli kyllä erittäin kannattavaa olla töissä, eikä yhtään edes harmittanut.

Töissä ei sinänsä ole mitään valittamista, koska asiakkaista niin moni sai keväällä palvelutalopaikan ja toisinaan on mummot vuorollaan viettämässä kesälomaansa synnyinseudullaan maalla, niin ei ole hirveää kiirettä ollut. Välillä on kyllä myös kiireisiä päiviä, mutta no mieluummin ehkä kulutan päiväni mummojen kanssa hengaten kuin istuen toimistolla tekemättä mitään.

Sori, tylsä postaus. :D Jos on jotain postaustoiveita niin kertokaahan.

Töissä

Nyt 3 työpäivää takana kotihoidossa. Aika hyvin on kyllä sujunut, mikä johtuu tietenkin siitä että paikka on varsin tuttu. Nyt on kyllä mukavampaa kuin harjoittelujaksolla, sillä saan 1) palkkaa 2) vastuuta. Ja siitä tulee tunne että on ihan oikeasti hyödyllinen, kun mummojen elämä rullaa minunkin käyntieni jälkeen samaa rataa kuin aiemmin :D Toki päivän jälkeen on aina semmoinen olo, että olenko nyt varmasti muistanut kaiken, kun ei ole ketään varmistamassa asiaa. Effica-tunnukset sain eilen, joten kirjaamaankin olen päässyt ihan itse, aah.

Päivien kiireellisyys on nyt vähän vaihdellut, päivän aikana olen käynyt 4-6 asiakkaan luona, ja jos tuohon kuuteen sisältyy lääkkeenjakoja, kauppatilausten tekoa, ylimääräisiä vessan siivoiluja, hitaita mummoja yms. niin kyllä siinä kiirettä piisaa. Mutta tykkään kyllä! :)

Työkaverit on suurimmalta osin tosi mukavia, myös muut kesätyöläiset. :) Kyllä se kummasti päivää piristää kun arbetskamraterna ovat ystävällisiä. On kyllä pari hoitajaa, jotka meinaavat lykätä kesätyöläisille esim. kaikki ylimääräiset asiakaskäynnit, koska vakkarit sentään ovat raataneet työpaikalla jo monta vuotta ja joutuvat hoitamaan omien hoidokkiensa asioita muka päivät pitkät. Ja kesätytöt saavat muka aina olla kaikki viikonloput vapaalla. Just joo, minulla on 3 viikon aikana 2 viikonloppua töitä. Kolmen päivän vapaita minulla on kyllä ehkä enemmän mitä normaalisti, ja iltavuoroja vähemmän kuin vakkareilla, mutta no enpä ole itse työvuorolistoja laatinut. :D

Tuntematon potilas

Mun kotiin murtaudutaan joka yö,
mä oon varma et ne on yläkerran jätkät
Kuivamuonatkin ne kaapista syö
ja tuhkakuppiin jättää Boston-sätkät
Olen kyllästynyt pelkäämään,
siks nukun pistooli mun tyynyn alla
Sitä tottunut oon käyttämään,
se mua palveli jo rintamalla
Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin
Ja maastoidun sänkyni alle, tietenkin
Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin
Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

 Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas

 Viime kerralla kun vaarin näin, ei se enää mua tuntenut
Kunto romahtanut alaspäin, Raatteentielle takas kadonnut
Sain eilen soiton hoitokodista, vaari pois on päässyt sodista
Vaikka itken, mä uskon, että vielä me tavataan
Kun sinun arkkua me kannetaan, poikki kävelemme kirkkomaan
Nyt ymmärrän pyynnön, joka sai minut suuttumaan

 Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas.



Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Pääsykokeissa

Tänään aamulla käväisin oman kotikaupunkini AMK:ssa pääsykokeissa, alana tietenkin hoitotyö ja sairaanhoitaja. Pisterajat on tuonne kyllä hirmu korkeat, yhtä aloituspaikkaa kohti oli ensisijaisten hakijoiden osalta 10 hakijaa. :))) Pääsykokeisiin ei tietenkään kaikkia kutsuttu, mutta kuitenkin tuntuu olevan hirmu hankala tuonne(kin) päästä. :(

Kokeeseen kuului pieni matemaattinen osa, laskuja ehkä 10kpl ja aikaa 8minuuttia. Itse ehdin, ihmeellistä kyllä, laskea kaikki ja vielä tarkistaakin, mielestäni ne menivät kaikki oikein...;O Tiedä sitten. Tämän jälkeen suuntasin ryhmätilanteeseen, meitä oli 6 hengen ryhmä ja onneksi kaikki oli tosi mukavia eikä ollut ketään päällepäsmäriä tms.! Piti jakaa positiivisia ja negatiivisia ajatuksia koskien väitettä: "Raskaana oleva nainen saa odotusaikana käyttää vapaasti alkoholia ja huumeita." Näistä piti lopulta kirjoittaa runo, laulu, mielipidekirjoitus tai joku muu vastaava esitelmä. Me teimme runon. Lopuksi piti vielä arvioida ryhmän toimintaa sekä omaa toimintaa ryhmän jäsenenä. Ryhmäosuutta jännitin eniten, mutta ehkä se ihan hyvin meni? :S

Opettajan haastattelu meni niin ja näin, jälkikäteen ajateltuna tuli mieleen about 1000 asiaa, jotka olisin ehkä voinut vielä kertoa, mutta tehty mikä tehty. Kysyttiin kaikkia perusjuttuja että miksi haet, mitä ajattelet sairaanhoitajan työn olevan, mitä tiedät sos. ja terv. alan palveluista, mitä toivot tulevalta työltäsi, mitkä asiat aiheuttaa stressiä, millainen olet vuorovaikutustilanteissa jne. Tuntuu että haastattelu meni huonoiten kaikista osioista, äääh! :D Enkä tiedä mitä opettaja tykkäsi siitä, kun sanoin etten ottaisi mahdollista opiskelupaikkaa nyt vastaan, vaan lykkäisin paikkaa ensi kevääseen... No eipä ole maailmanloppu vaikken nyt pääsisikään, mulla on kuitenkin ensi syksy tekemisen suhteen turvattu ja samoin ensi keväänähän voin mennä vaikkapa töihin, joten eipä tässä hätää. :)

Ps. Osasin aika taidokkaasti valita lomaviikkoni ajankohdan säiden suhteen. ;) Maanantaina alkaa työt, silloin on luvattu jotain vesisadetta ja +14 eli innolla voi aloittaa työt!

Painajainen

Viettelen nyt kesälomaani, mutta näin jo painajaisen tulevasta kesätyöstäni kotihoidossa!

Olin aamuvuorossa ja aamupäivä menikin muuten ihan rattoisasti, mutta olin liian hidas ja täten vasta klo 12 viimeisen aamupäivämummon luona. Lisäksi tajusin, että tälle mummolle pitää pistää insuliinia ja hänen luokseen olisi siis pitänyt mennä aamulla ensimmäisenä! Tajusin myös että olin unohtanut mummon lääkkeet toimistolle, ja lupasin mummolle että tulen antamaan lääkkeet iltapäivän aikana. Kirjoitin mummon viestivihkoon, että: "Tunnelma täällä on kireä." :D Kun lopulta selvisin pois mummon luota, muistin että olin unohtanut pistää insuliinin ja kello näytti jo klo 14! Minulla oli kaksi iltapäiväpaikkaa tekemättä ja lisäksi lääkkeet viemättä äskeiselle mummolle+insuliini pistämättä. Menin silti syömään lounaani kirjastolle..?! Heräsin lopulta paniikkiin, kun tajusin etten millään ehdi tekemään kaikkia hommia klo 15 mennessä kun tekemättä oli vielä yhden mummon kauppatilauskin! Hirveää.

Harjoittelut harjoiteltu

Tänään voisi kai sanoa kotihoidon harjoittelun loppuneen. Huomenna lauantaina piti alunperin mennä sinne vielä vähäksi aikaa että saan tunnit täyteen, mutta kysyivätkin viikonlopuksi töihin joten ihan itsenäisesti pitäisi osata kiertää monen monta paikkaa. Viikonloppuaamut on vielä melkoisen kiireisiä, mutta noh ehkä sitä selviää... Mummot on sentään kaikki jo tosi tuttuja. Toivottavasti ei sitten tule työpyyntöjä enää vaan saan lomailla kokonaiset 2 viikkoa ennen kuin työt oikeasti alkavat.

Eilen oli arviointikeskustelu, ei tule varsinaisesti mitään numeroa mihinkään, mutta itse sain tietää missä suunnilleen mennään taitojen suhteen. Ohjaaja oli antamassa mulle H2,5 joten hieman jopa yli odotusten meni :) Syksyllä olevan sairaalajakson näyttö sitten määrittää sen että pyöristyykö tuo kakkoseen vai kolmoseen...

Ja ainiin, sainpa kutsun hoitotyön valintakokeeseen (AMK), jebajee, siellä sitten 8.6. nähdään! ;)

8 päivää...

...harjoittelua jäljellä, ah thank God. Mielipiteeni kotihoitoa kohtaan vaihtelee joka päivä, välillä tykkään siitä tosi paljon ja välillä ei sitten jaksaisi millään. Ärsyttää se ravaaminen paikasta toiseen ja samat mummotkin tympii. Lempparimummot on kyllä löytyneet jo. :) Mitenköhän sitä ensi kesän selviää tuolla... Uskon kyllä selviäväni taidollisesti, mutta en vain tiedä kuinka jaksan! Ääää ehkä se osastotyö on enemmän mua varten. Huomenna ajattelen varmasti erilailla. :P

Työni alkavat tuolla 13.6. ja sain jo ensimmäisten kolmen viikon työvuorot. Sinä aikana vain 2 iltavuoroa, jebajee kelpaa mulle. Iltavuorot tuntuu hirveän rankoilta, vuoron alussa syödään ja sitten juostaan mummolta toisen luo yhtä kyytiä n. klo 15-20:30. Jos hyvin käy niin saattaa ehtiä käydä kaupassa hakemassa jotain ruokaa ja syödä sen sitten samalla kun kävelee taas jonkun mummon luo. Plaaaah. Juhannus töitä mutta eipä se haittaa, ihan turha juhla mun mielestä. :> Ihmiset on vaan keksineet hyvän tekosyyn juoda ja juhlia keskellä kesää.

Olen tehnyt jo paaaaaaljon käyntejä yksin ja hyvin on sujunut ja yksin se on jostain syystä kivempaa kun saa oikeasti käyttää aivojaankin. Eikä mummot ota heti ensimmäisenä kontaktia siihen tuttuun hoitajaan vaan minuun. ;)

Kesätöitä!!

Vihdoinkin! Sain harjoittelupaikasta tulevalle kesälle töitä! Lähes 2kk töitä kotihoidossa :) Alkukesästä saan hieman lomailla, mutta sitten onkin koko loppukesä töitä. Samalla se tarkoittaa sitä, että saan tarvittavat projektiopinnot kasaan jo kesän jälkeen ja kouluni loppuu syksyllä luultavasti jo marraskuun puolivälissä. :) Varsin mukavaa.

Tänään tein ensimmäisen itsenäisen kotikäynnin, kävin suihkuttamassa yhden mummon. :) Oli ihan huippufiilis kun tajusi että yksinkin pärjää. :D Vaikka olinkin kuntoutuksen harjoittelussa jo tehnyt kotikäyntejä ihan yksin, tämä oli kuitenkin vähän erilaista kun asiakas oli huonokuntoisempi ja juuri kotiutunut sairaalasta. Ja oli paljon kivempaa rupatella sen mummon kanssa kahdestaan eikä aina niin että siinä on joku ohjaaja pällistelemässä.

Kirous

Ehdin olla kotihoidon harjoittelussa kolme päivää ennen kuin jäin neljän päivän pääsiäislomalle. Nuo kolme päivää sinnittelin hirmuisessa flunssassa, ei ehkä ollut eettisesti oikein hääriä siellä mummojen seassa nenä niiskuen, mutta ei viitsinyt heti olla sairaslomalla. :/ Seuraavalla viikolla ehdin olla pari päivää suht terveenä, kunnes iski taas joku nuha! Nyt epäilen sen muuttuneen allergiseksi nuhaksi koska nenää kutittaa koko ajan. Olen kyllä jo reilut kaksi viikkoa syönyt lääkkeitä, mutta ne taas aiheuttaa sen, että olen koko ajan ihan väsynyt ja jotenkin tokkurassa. Ei oikein jaksa kiinnostaa mikään, ei etenkään se että lähden ihan näillä näppäimillä iltavuoroon, voi huoh.

Kotihoitoa

Kaksi päivää kotihoidossa ohi! Ihan hirveän rankkaa, pitää niin paljon kävellä paikasta toiseen ja koko ajan riisua ja pukea ulkovaatteita ja etsiä kengänsuojia ja käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja jajaja. Väsyttää aivan hulluna, mutta ehkä se johtuu vaan siitä että paikka on uusi ja joka päivä aivot rasittuu niin paljon valtavasta tiedon määrästä. Mutta muuten on ollut ihan kivaa, en ole vielä mokaillut oikeastaan mitenkään ja mummot on varsin kivoja :) Kotihoito on kyllä tosi haastava työkenttä, kun pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä mummojen hyvinvoinnin hyväksi.

Tähän mennessä hurjat saavukseni:
-Lääkkeidenjakoa enemmän kuin ikinä missään milloinkaan, tykkään :)
-Jalkojen rasvaus
-Verensokerin mittaus
-Verenpaineen mittaus
-Syöttäminen
-Silmätippojen laitto
-Ulkoilutus

Siinä varmaan oleellisimmat..Joo nyt menen siivoamaan kämppääni ja varmaan heti siivouksen jälkeen kaadun onnellisena sänkyyn! Öitä! :D

Oppinut

Nyt viime aikoina olen oikeasti huomannut kuinka paljon on tarttunut päähän tietoa monista eri asioista. Osaan jo tosi usein kertoa kavereille ja poikaystävälle eri terveysjutuista. Viime aikoina on tullut keskusteltua mm. lihaksista ja diabeetikon jaloista. :D Nyt kun ei ole meneillään varsinaisesti mikään tietty jakso koulussa, vaan opiskellaan kaikkia juttuja ihan sekaisin, kuten lääkehoitoa ja ruotsia, on ehtinyt kivasti keskittyä oppimiseen kun aineet vaihtelevat kivasti! Joooo en tajua itsekään mitä selitän :D Olen huomannut että oikeasti osaan jo perustella aika hyvin kertomiani juttuja, mikä on erityisen tärkeää koska toimintamalleja saattaa olla erilaisia eri ihmisillä. Ennen mun perustelutaidot on olleet vähän huonommanlaiset, mutta nyt on alkanut päähän iskostua se, kuinka tärkeää on osata perustella kertomansa asiat. :)

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä projektiopintoihin kuuluvaa ensiapukurssia 16v. amiksille. Oli ihan huippukivaa! Oppilaat oli innolla mukana ja yllätyin ihan itsekin opettajantaidoistani :D Tuli itsellekin tosi hyvin kerrattua kaikki elvytysjutut sun muut, ja omalla vastuullani ollut yleisimpien sairaskohtausten ensiapu on kyllä nyt niin selvää pässinlihaa että huh! Kysyttiin oppilailta palautetta kurssin jälkeen, ja tuli sen tyylistä palautetta että "en ole koskaan oppinut ensiapua näin hyvin" ja parasta kurssissa olivat monen mielestä "opettajat" ;) kerrankin näin.

Hain muuten AMK:iin.. sairaanhoitajaksi kahdelle eri paikkakunnalle. Nyt olen kyllä alkanut vähän miettimään jos tämän koulun jälkeen olisin kuitenkin vähän aikaa ensin töissä ennen kuin alkaisin taas opiskella. On tämä opiskelu sen verran rankkaa kuitenkin, että vähän aikaa olisi ihanaa vain olla töissä ja saada rahaaa!

Ensi viikolla kotihoidon harjoitteluun! Jes, ihanaa päästä koulusta pois. :)

Otsikko

Jostain syystä hirveän vaikeaa tää kirjoittaminen tänne nykyään, tuntuu etten keksi mitään kirjoittamista :D Koulu sujuu hyvin, olen ehkä vielä osittain kärryillä elimistön sokeriaineenvaihdunnoista ja nefronien toiminnasta sekä metformiinista ja astmapiipuista. Ammattiruotsi on jotain niin turhaa, lukion ruotsiin verrattuna ihan täyttä kuraa. Okei, kyllä siellä sanavarasto kehittyy tätä alaa kohtaan, mutta muuten tuntuu kyllä menevän ihan hukkaan ne tunnit, kaikki kieliopit yms. tulee ihan ainakin minulta ihan selkärangasta. Ja kuuntelutkin olen osannut jättebra, lukiossa olin ihan surkea niissä. Ainoa parantelun paikka on suullisissa tehtävissä, olen aika surkea puhumaan ruotsia.. Meillä tulee olemaan suullinen koe, iiiiik. On kerrankin vähän rennompi jakso, hirveästi tunteja peruttu aina ja muutenkin aika leppoista kun ei ole vielä kertaakaan tullut sellaista oloa että hukkuu kouluhommiin. :)

Opinnäytetyötä alettiin kunnolla tekemään toissapäivänä, alkaa jo pikkuhiljaa selkiytymään työn merkitys :D Aiheena siis aivohalvauspotilaan hoito. Projektiopintoja ollaan menossa tekemään ensi viikolla 5 tytön voimin, pidämme joillekin 16v. amiksille ensiapua parin päivän ajan. Ensin teoriaa ja sitten käytäntöä ja vielä koekin pitäisi niille järjestää! Huihui, vähän meinaa jännittää.... Mutta jos ei suju niin syön hattuni :))

Kevättä rinnassa

Elämä on paljon ihanampaa, kun aamulla herää auringon paisteeseen ja ulkona tarkenee kävellä ilman viittä vaatekerrosta! Koulussakin jaksaa paljon paremmin, kun kevät selvästikin ilmoittelee saapumisestaan. Hiihtoloma meni ylläripylläri sängyn pohjalla, 7 päivää yli 38asteen kuumeessa ja sen jälkeen pari päivää lääketokkurassa antibioottien takia. Joten voisin haluta uuden loman nyt, jotta pääsisin tuonne ulos peuhaamaan. :))

Aion hakea nyt jo kevään haussa taas sairaanhoitajaksi. En todellakaan ole nyt jättämässä amista kesken, vaan haen ihan vain sen takia, jotta tiedän missä main pisterajat tällä hetkellä huitelevat omalla kohdallani. Jos jotenkin oudosti sattuisin pääsemäänkin sisään, niin lykkäisin sitä paikkaa sitten ja aloittaisin vasta tammikuussa 2012. Luultavasti haen vain tähän kotikaupunkini AMKiin, koska viime hakukerran jälkeen on kuvioihin astunut yksi henkilö, jonka takia en nyt ehkä haluakaan muuttaa täältä minnekään kauas. :D

Eilen alkoi uusi jakso, joka vaikuttaa toisaalta ihan kivalta, koska saa opiskella kaikkea jännää anatomiaa, syventävää lääkehoitoa ja ruotsia (joo-o, se on musta kivaa :D). Toisaalta sitten joutuu opiskelemaan myös jotain ylitylsää työelämätietoutta, tiimityötä ja yrittäjyyttä, huoh. Onhan se kuitenkin tavallaan kivaa vaihtelua siihen sepelvaltimotauti-diabetes-verenpaine-skeidaan jota sai kuunnella mm. koko viime jakson :D

Loma starttaa!

Jeppis jepulis, se olis nyt niinku LOMA! Huhu, nyt sitä on kyllä enemmän loman tarpeessa kuin pitkiin aikoihin! Kulunut viikko on ollut niin stressaava, että verenpaineet on varmasti hiponeet taivaita. Joo, stressaan näin paljon, amiksessa. Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja lihassärkyyn, eli kuumetta odotellessa. Näin siinä kävi viime vuonnakin, että hiihtolomalla sairasteltiin.

Kyllä oli taas koettelua viimeiseen asti, tänään oli tentti x2 ja ravitsemusesitelmä. Huoh kokeita en halua edes muistella, kaipa ne nyt läpi menivät. Ongelmia tuottivat voimavaralähtöinen ohjaaminen, diabeteksen liitännäissairaudet, peritoneaalidialyysi ja hieman myös haavan paranemisprosessi :( Johtui sitten tuosta kipeilystä tai huonosta valmistautumisesta, niin ei meinannut oikein järkevää tekstiä syntyä.

Positiivista on kuitenkin se, että niistä kahdesta kokeesta jotka olemme tästä jaksosta takaisin saaneet, tuli aikamoisen hyvät numerot: jalkahoidosta 2½ ja kotihoidosta 3! Jeiii! Tämän viikon kokeet varmaan sitten munasin pahasti, mutta sitä ei saa miettiä nyt, koska pitää ottaa rennosti ja parantua että pääsee maanantaina lähtemään reissuun!

S-ASAT=Aspartaattiaminotransferaasi

Ahh, seuraavina kolmena koulupäivänä tulee olemaan yhteensä 3 koetta. Ei tule kyllä mitään, pikku paniikki meinaa iskeä kun pitäisi opetella 70 laboratoriolyhennettä ja miljoonan eri tutkimuksen toteutus kuten rtg, tt, mri, uä, onb jne. ja lähihoitajan rooli niissä. HUOMISEKSI. Lisäksi olisi kokeet terveyden edistämisestä ja sairauksista, aamen. Enpä ole kumpaakaan ehtinyt lukea, kun on tässä elämässä muutakin elämää kuin koulu :<

Eräänä päivänä tunsin itseni jopa ihan sairaanhoitajaksi, kun harjoiteltiin i.v nesteiden letkutusta. Ahh. Ja kanyloinnissa avustamista. Voi pojat, semmoista kun pääsisi joskus ihan oikeasti tekemään (siis kanylointia, ei pelkästään avustamista) niin voi että oisin onnellinen.

Stressi kuitenkin helpotti vähän, sillä tittidii: Opinnäytetyön aihe on päätetty ja opettajakin on sen hyväksynyt! Teemme kaverini kanssa aivohalvauksen hoidosta. Kiinnostaa, oi kyllä. :) Tekisi mieli alkaa heti tekemään ja sivuuttaa kaikki typerät kokeet.

Uutta

Kuluneelta kouluviikolta mieleen jäi:

-EKG:n eli sydänsähkökäyrän ottaminen. Kerrankin jotain uutta!! Oli niin siistiä. Käyrät eivät kyllä menneet ihan yleisen mallin mukaan, koska potilaat eivät halunneet heilua luokassa ilman rihman kiertämää ja tulokset olivat tosiaan hieman vääriä. :D Esim. omalla kohdallani käyrä muuttui loppua kohden pelkäksi viivaksi, eli olin sitten vissiin elävä kuollut. Lätkien laittaminen oikeille paikoilleen vaatii vielä kyllä lisätreeniä.

- Saattohoito. Siitä olisi tosi mielenkiintoista tehdä vaikka opinnäytetyö. Tavallaan olivat aika rankkoja ne tunnit joilla saattohoidosta puhuttiin, mutta paljon jäi kyllä mieleen!

- Jalkahoidon kokeesta 2½, aah jee ihanaa.

Huomenna voi sanoa, että "Ensi viikolla alkaa loma!" 

Vali vali

Ensimmäisestä koulutusohjelmajaksosta on jo yli puolet ohi, ja hmm rehellisesti sanottuna en tiedä olenko kovinkaan paljon uutta oppinut. :D No okei, olen kyllä, mutta tosi paljon on ollut kertausta perusopinnoistakin, kuten kaikkia sairauksia ja ruokavaliojuttuja jne. Ollaan kerrattu myös kaikki verenpaineen mittaukset, piikitykset (toisten takapuoliakin päästiin piikittämään), verensokerit, ylähengitysteiden imemiset, hampaiden harjaukset sun muut. Haluaisin jotain uuttakin, kiitos. Tai ehkä tää kotihoito ei vaan ole mun juttu, koska haluan jo ensi syksyn ja sairaalajakson ja kirurgisen hoitotyön ja kaikki ne jännät jutut joita sitten saa opiskella! Ensi jaksossa tulee kyllä mielenkiintoista syventävää lääkehoitoa, ja vaikka se onkin kuulemma vaikeaa niin ahh odotan kyllä innolla.

Meinaa iskeä pieni kriisi, kun opinnäytetyön aihetta pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pohtia...tai siis on jo pitänyt alkaa, mutta en ole saanut aivoja töihin vielä! En tiedä yhtään mikä kiinnostaisi, ehkä joku sairaus tai jotain sinne päin. Plaah. Kesätöiden haku on vähän huonossa vaiheessa, tai no sain kaupungin rekryyn haastatteluajan 1.6., että odottelenko sitten sinne asti tietoa kesätyöpaikasta? Töitä kuulemma varmasti saa, niin eihän siinä sitten, mutta kyllä mielelläni sen paikan haluaisin tietää hieman aiemminkin. Jospa sinne kotihoidon top-paikkaani pääsisin niin olisi tosi jees.

Uuden luokan ryhmähenki paranee koko ajan, ja tykkään nyt olla tuolla paljon enemmän kuin alussa! Edellisessä luokassa oli se sama jengi jonka kanssa kulki joka ikinen päivä, mutta tuolla siihen jengiin kuuluu paljon enemmän ihmisiä, mikä on tosi muksaa. :) Väkisinkin on tutustunut uusiin ihmisiin, kun tähän mennessä on pitänyt jo hoidella ainakin toisten jalat, hampaat ja takapuolet. Ehkä tää vuosi nopsasti menee. Ja pian oon jo lähihoitsu, jeii. :)

Lääkelaskuja.....

&¤#3"¤&57&#/(%/()(%&/(¤%&/

Nyt tuli kova kolaus itsetunnolle. Minä, lukion pitkän matikan käynyt, en päässyt lääkelaskutenttiä ekalla läpi. En kestä. Voi itku ja parku. Kaikki harjoituskokeet tein tuosta noin vain ja kaikki tehtävät oikein, ja oikeassa kokeessa sitten munaan jossain perkeleen kertolaskussa. Tehtävän vastauskin oli oikein, mutta en sitten osannut laskea paljonko on 15x40. Olis ollut niin ihanaa jos sen kokeen olisi saanut heti alta pois, mutta EIH. Voiiiiiiihan jumpe. Ei sitten, ens viikolla uusiks. Ehkä kertaan ne kertolaskut vielä.

Sairaanhoito ja huolenpito

Nyt onkin sitten viikko jo aherrettu koulutusohjelmissa. Kyllä tämä varmasti on kaikista koulutusohjelmista se, joka eniten kiinnostaa :) Kotihoitojakso menossa, ja opiskelemmekin nyt seuraavanlaisia juttuja:

• Perus kotihoitolätinää
• Sairauksia ja lääkehoitoa
• Mielenterveyspotilaat kotihoidossa
• Toimenpidejuttuja, eli kaikki pistokset, verenpaineet, katetroinnit jne.
• Terveyden edistämistä
• Suunhoitoa
• Jalkahoitoa
• Ravintojuttuja

Kevään viimeinen jakso onkin sitten työssäoppimista, harjoittelupaikatkin jaettiin ja olen tosi tyytyväinen omaan paikkaani. Kaupungin kotihoitoon menen, ja haluankin nähdä juuri tuon kunnallisen kotihoidon puolen enkä yksityistä. Opinnäytetyön aihekin pitäisi jo tämän jakson aikana valita :S Ei mitään tietoa mistä haluaisin tehdä. Nyt tuntuu siltä, että valmistuminen häämöttää jo ihan lähellä, 11kk:n päässä... Ja kesätöitäkin pitäisi alkaa miettiä, yyh. Lastenhoitoa en kyllä halua ensi kesänä tehdä..blaaaah.

Kouluuuun

Viimeinen lomaviikonloppu käynnistymässä, voi pojat kun kolme viikkoa lomaillessa on hurahtanut nopeasti. Tällä hetkellä jo ihan pikkuisen kaipaan kouluun...erityisesti sitä, kun tulee taas jonkinlainen rytmi elämään. "Saa" taas herätä seitsemältä eikä tarvitse nukkua puolille päivin ja mennä yömyöhällä nukkumaan. Ei vaan, oikeasti vähän pelottaa miten tuo unirytmin kääntäminen onnistuu. :P Koulun alussa ärsyttää se, että meillä on ihan uusi luokka enkä oikeastaan kyllä jaksaisi taas tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta sitten taas kiinnostaa hirveästi mennä kouluun kun alkaa sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma, ja tunne on vähän samanlainen kuin vuosi sitten kun tuossa koulussa aloitin. Mikäli löysin oikean lukujärjestyksen netistä, niin meillä alkaa ilmeisesti kotihoito-jakso. Ihan kivaa, toivottavasti sieltä harjoittelupaikasta saisi sitten vaikka kesätöitä.......:DD