Nyt on reilu kuukausi töitä takana palvelutalossa. Alku oli yhtä säheltämistä, mutta nyt kun tavat ovat tulleet tutuiksi, voin sanoa että ei yhtään hullumpi työpaikka. :) Dementikkoja on suurin osa asukkaista, mikä kyllä tuottaa ihan omat haasteensa. Eilen olin ihmeissäni, kun ilmoitin eräälle mummolle että nyt lähdettäisiin suihkuun ja hän pinkaisi heti innoissaan pesulle. Yleensä kun suihkuun suostuttelua saa harrastaa pahimmillaan monta päivää, ja rauhoittavasta lääkityksestäkään huolimatta on vaikea saada sinnikkäimpiä mummoja suihkuun. Fyysisesti työ on raskasta, paljon nosteluita, kyykkimisiä ja porraskävelyä. Hyvä syy jäädä iltaisin sohvanpohjalle makaamaan...:D
Vielä on paljon kyseltävää joka vuorossa, enkä kaikkia asukkaita ole päässyt vielä hoitamaan, mutta pääosin on hyvin sujunut! Jopa niinkin hyvin, että mulle tarjottiin työsopimusta kesän loppuun asti. En tiedä mitä teen, työmatkan takia haluaisin mieluummin tuttuun ja turvalliseen kotihoitoon (jonne olen kesätyöpaikkaa kysynyt, mutta kaupunki säästää ja ei välttämättä palkkaa sijaisia kesäksi?!), mutta ei tuo palvelutalokaan paha paikka olisi. Ainut vaan, että mun olisi melkein pakko sitten harkita oman auton ostamista että pääsen kulkemaan työmatkat. Olen nyt kulkenut poikaystävän autolla, mutta hänpä aloittaa kesätyönsä toukokuun alussa ja tarvitsee seuraavat 4kk autoa. :E Busseja kyllä kulkee ja niillä hätätapauksessa pääsen kulkemaan, mutta niiden aikataulujen takia ei houkuttele ajatus että olet iltavuorosta kotona vasta kymmenen jälkeen ja aamulla aamuvuoroon pitää lähteä ennen kuutta. Yyh. Olen kulkenut melkein koko peruskouluajan+lukion bussilla koulumatkat, enkä haluaisi palata niihin bussinvaihto-sähläämisiin... Nå kunhan saisi ensin varmuuden siihen missä sitä kesällä onkaan töissä.
