Kotiapulainen

Yksi päivä koin valaistavan keskustelun erään mummon kanssa. Hän kysyi, että mikseivät kotiapulaiset tule häntä aina päivälläkin avustamaan, vain aamulla ja illalla. En jaksanut kiinnittää huomiota tuohon sanaan vaan sanoin, että hän pärjää varsin hyvin vielä kahdella kotikäynnillä päivässä. Tämän jälkeen aloimme keskustelemaan niitä näitä.

Mummo: "Oletkos sinä vakituinen kotihoitaja täällä?"
Minä: "En, olen täällä vain tämän kesän, sitten jatkan opiskeluja"
Mummo: "Aijjaa, mitäs sinä opiskelet?"
Minä: "Lähihoitajaksi opiskelen"
Mummo: "Aijjaa, mitäs ne lähihoitajat tekee?"
Minä: "??? Esimerkiksi ihan sitä työtä mitä kaikki täällä sinunkin luonasi tekee... Niin suurin osahan täällä sinun luona käyvistä hoitajista on lähihoitajia."
Mummo: "AIJJAA! Minä sanon niitä kotiapulaisiksi."

Argh. Kodinhoitajat olivat ennen niitä, jotka auttivat arjen pyörittämisessä esim. lapsiperheissä, eikä heillä ollut välttämättä mitään koulutusta vaikkapa sairauksiin tai lääkehoitoon. En tiedä, mutta itseäni ärsyttää kotiapulais-nimitys ihan suunnattomasti, tuntuu että mummot luulevat ettei meillä ole mitään koulutusta vaan tulemme vain ihmisten koteihin pitämään kodin kunnossa (suursiivoukset eivät kuulu toimenkuvaamme) ja siinä sivussa hoidamme asiakkaan vaivoja. Tuo mummo ei suinkaan ollut ainut, joka on sanonut meitä kotiavuksi, kotihoitajiksi jne.

Kesän aikana on myös asiakkaiden omaisilta saanut kuulla kaikennäköistä: "Menepäs sinä pesemään vessa, kun et ole akateemisesti kouluttautunut." No joo. Myös piiaksi on sanottu. Se on kiva kun työtämme arvostetaan. =) Onneksi nuo ovat poikkeustapauksia, ja suurin osa asiakkaista ja omaisista muistaa kyllä kiittää saamastaan avusta. Ehkä se on pääasia, että itse arvostaa työtään.

Postia

Löysihän se valintakoekirje vihdoin perille tänne lämpöiseen syliini. Harmi etten muista enää tarkkaa pistemäärää viime valintakokeista, mutta varmaan aikalailla samat oli silloin kuin nytkin. Toisaalta valintakokeet olivat sisällöltään erilaiset, joten hmm ei voi tavallaan verrata luotettavasti tuloksia. 1.hakutoiveeseen ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä, puuttui joku 15p. ja olen jollain varasijalla 100 tms.

Yllättävää oli se, että toiseen hakutoiveeseen (joo, toisella paikkakunnalla mistä en olisi ottanut paikkaa vastaan vaikka olisinkin päässyt, ehkä lykännyt vain muutaman vuoden...:D) olenkin jo varasijalla 19. Tuohon kun olisi vielä saanut ne 5p lisää ensimmäisestä hakutoiveesta, tilanne olisi vaikuttanut jo vähän valoisammalta. :D Ehkä sitä jotain mahdollisuuksia jonnekin päin on joskus päästä opiskelemaan. Totuus on vain se, että kyllä täältä pois pitää muuttaa jos joskus sairaanhoitajaksi haluaa päästä. Ellei sitten harkitse aikuispuolta muutaman vuoden päästä.

Miks kaikki muut...

...pääsee opiskelemaan paitsi minä???! Kertokaahan. No jotenkin en edes odottanut että pääsisin, mutta tottakai jossain sisimmässäni toivoin että olisin päässyt. Oon ehkä kuitenkin vähän pidätellyt itkua tänään, vaikka enhän mä koko koulua edes olisi aloittanut kuin vasta vuoden päästä..

En saanut mistään mitään kirjettä pisteistäni tms., koska mulla on osoite muuttunut tässä kuukauden sisällä ja siellä jossain on väärät osoitetiedot! Toivottavasti kirje löytää joskus perille. Tai no sama se vaikkei löytäskään, katoin netistä nimet enkä päässy. :( Blah. Tietty on olemassa pieni toive varasijalla olemisesta, mutta en nyt jaksa uskoa siihenkään.

Vitsi mä ootan sitä päivää, kun pääsen tänne kirjottamaan että musta tulee sairaanhoitaja. Saa nähdä tapahtuuko se yhden vai kymmenen vuoden päästä.

(Okej, ei nyt kaikki muut sentään päässeet opiskelemaan, 75% samoissa pääsykokeissa olleista joutuivat pettymään. )