Koulussa sujuupi hyvin, ensi viikolla on ensimmäinen tentti: Huolenpitotyön toiminnot. Eipä niitä tenttejä tuon lisäksi olekaan kuin fyysisestä toimintakyvystä. Meinaa vähän tulla kehitysvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat korvista ulos, mutta jaksoa on enää vajaa 2 viikkoa jäljellä joten enköhän sen loppuun kestä. Yksi päivä olimme pitämässä ryhmän kanssa vanhuksille jumppaa, oli tosi kivaa! En oikeasti olisi uskonut että toimintatuokioiden vetäminen vanhuksille voi olla noin mukavaa. Mummot oli niin hauskoja ja niiden kanssa puuhastelu sai taas muistamaan kuinka antoisaa tämä työ on. Se kun meinaa aina koulun penkillä istuessa unohtua.
Olen käynyt viime aikoina myös lapsenvahtihommissa tutussa perheessä, jossa olen jo pari kesää ollut töissä. On kivaa, kun tunnen ne lapset jo niin hyvin, samoin kuin niiden kaikki omituiset tavat yms. :D Esim. he eivät ikinä syö tavallista puikkojäätelöä suoraan siitä puikosta, vaan se jäätelö pitää pilkkoa lautaselle. Joo, ajattelin että kaikkia kiinnostaa. Tietäisin myös varmaan unissanikin, mistä niiden talosta löytyy mitäkin jne. Kaikki naapuritkin tietää mut ja tervehtii aina jos satun heitä siellä näkemään.
Niin joo, koulutusohjelmiinkin tuli haettua...Hakupapereihin päätyi 1. Sairaanhoito ja huolenpito 2. Vanhustyö 3. Suu- ja hammashoito. On se kumma, kuinka kavereiden innostus jotain tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan meinaa väkisinkin tarttua itseenkin, vaikka ihan opiskelujen alkuvaiheessa en tod. edes mielessäni harkinnut esimerkiksi tuota hammashoitoa! Meinasin laittaa hakupapereihin myös ensihoidon, koska siihenkin löytyy kaveripiirissä kiinnostusta, mutta ehkä en ole aivan ensihoitotyyppiä...
torstai 28. lokakuuta 2010
torstai 14. lokakuuta 2010
Ennen lomaa
Huomenna alkaa syysloma, jee! Tällä viikolla saimme käsiimme koulutusohjelmahakupaperit, jotka pitäisi palauttaa syysloman jälkeen. En tosiaankaan tiedä mitä koulutusohjelmia olen siihen lappuseen sairaanhoidon lisäksi laittamassa. Ei kiinnosta mikään muu kuin sairaanhoito! Yyh ahdistavaa. Sitten vasta ahdistaakin jos en oikeasti pääse tuohon sairaanhoitoon ja huolenpitoon.
Saimme myös tietää ensi jakson harjoittelupaikat. Pääsin harjoitteluun koulumme yhteen juttuun, jossa saa siis seikkailla vähän ympäri kaupunkia tekemässä sitä ja tätä. Kerron sitten tarkemmin kunhan tiedän itsekin jotain lisää. :D Olen kuitenkin hyvin innoissani, koska näyttö kestää tuolla vain 2-4 tuntia ja se tehdään pareittain. Tuo helpottaa jo PALJON.
Kivaa lomaa ja klikkaahan isommaksi! :))
Saimme myös tietää ensi jakson harjoittelupaikat. Pääsin harjoitteluun koulumme yhteen juttuun, jossa saa siis seikkailla vähän ympäri kaupunkia tekemässä sitä ja tätä. Kerron sitten tarkemmin kunhan tiedän itsekin jotain lisää. :D Olen kuitenkin hyvin innoissani, koska näyttö kestää tuolla vain 2-4 tuntia ja se tehdään pareittain. Tuo helpottaa jo PALJON.
Kivaa lomaa ja klikkaahan isommaksi! :))
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Kun olen...
OHJAAJA (siis esim. jollekin opiskelijalle)
Annan palautetta säännöllisesti, erityisesti aina silloin kun opiskelija on hyvä jossain (hyvä palaute nostaa motivaatiota kun tietää että osaa edes jotain...), mutta tietysti myös silloin kun jossain on parannettavaa. Vaikka opiskelija ei välttämättä olisikaan kovin kiinnostunut palautteen saamisesta, se tulee auttamaan häntä hurjasti. Annan opiskelijan harjoitella mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, enkä aina tee itse koska luultavasti opiskelija tarvitsee minua enemmän harjoitusta. Pitää myös keskustella paljon opiskelijan tuntemuksista harjoittelua kohtaan!
VANHUS
Muistan olla kiltti nuorille hoitajaopiskelijoille ja sanoa heille kuinka mukavia he ovat ja kerron myös kaikkia muita kohteliaisuuksia. :)) En halua olla mikään valittaja-mummo, vaan sellainen herttainen jota kaikki aina haluavat tulla hoitamaan.
Oli pakko tehdä tämmöinen, jotta muistan sitten vanhempana ja viisaampana kuinka kannattaa toimia. ;D
Tuosta ohjaaja-jutusta vielä... Jos vertaan päiväkoti-ohjaajaani ja palvelukoti-ohjaajaani, niin päiväkoti-ohjaaja oli parempi, vaikkei meillä varsinaisesti synkannut enkä tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi hänen seurassaan. MUTTA: Hän antoi kunnolla palautetta ja hän antoi tehdä minun kaikkea itse! Esim. pitää satuhetkiä ja auttaa lasta askartelujutuissa. Palvelukoti-ohjaaja oli minua vain 6v. vanhempi joten hän ymmärsi meidän nuorten maailmaa (puhuttiin mm. eräästä komeasta talonmiehestä..heh), kun ei ollut todellakaan montaa vuotta siitä kun hän oli valmistunut lähihoitajaksi. MUTTA: Ärsytti se kun palautetta ei oikein saanut, niin hyvää kuin huonoakaan vaan vasta arviointikeskustelussa tuli oikeastaan melkein kaikki esiin. Joo tiedän, olisi ehkä kannattanut enemmän itse pyytää sitä palautetta ja ehkäpä myös antaa sitä hänelle, mutta joo enpä antanut ja sitä tässä nyt voivottelenkin. Damn. Hän ei myöskään kertaakaan antanut minun pistää esim. peräruisketta vaan jotenkin se aina meni niin että hän laittoi sen! Peräruiskeet laitoin aina muiden hoitajien kanssa työskennellessäni. Juu...ei muuta :D
Annan palautetta säännöllisesti, erityisesti aina silloin kun opiskelija on hyvä jossain (hyvä palaute nostaa motivaatiota kun tietää että osaa edes jotain...), mutta tietysti myös silloin kun jossain on parannettavaa. Vaikka opiskelija ei välttämättä olisikaan kovin kiinnostunut palautteen saamisesta, se tulee auttamaan häntä hurjasti. Annan opiskelijan harjoitella mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, enkä aina tee itse koska luultavasti opiskelija tarvitsee minua enemmän harjoitusta. Pitää myös keskustella paljon opiskelijan tuntemuksista harjoittelua kohtaan!
VANHUS
Muistan olla kiltti nuorille hoitajaopiskelijoille ja sanoa heille kuinka mukavia he ovat ja kerron myös kaikkia muita kohteliaisuuksia. :)) En halua olla mikään valittaja-mummo, vaan sellainen herttainen jota kaikki aina haluavat tulla hoitamaan.
Oli pakko tehdä tämmöinen, jotta muistan sitten vanhempana ja viisaampana kuinka kannattaa toimia. ;D
Tuosta ohjaaja-jutusta vielä... Jos vertaan päiväkoti-ohjaajaani ja palvelukoti-ohjaajaani, niin päiväkoti-ohjaaja oli parempi, vaikkei meillä varsinaisesti synkannut enkä tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi hänen seurassaan. MUTTA: Hän antoi kunnolla palautetta ja hän antoi tehdä minun kaikkea itse! Esim. pitää satuhetkiä ja auttaa lasta askartelujutuissa. Palvelukoti-ohjaaja oli minua vain 6v. vanhempi joten hän ymmärsi meidän nuorten maailmaa (puhuttiin mm. eräästä komeasta talonmiehestä..heh), kun ei ollut todellakaan montaa vuotta siitä kun hän oli valmistunut lähihoitajaksi. MUTTA: Ärsytti se kun palautetta ei oikein saanut, niin hyvää kuin huonoakaan vaan vasta arviointikeskustelussa tuli oikeastaan melkein kaikki esiin. Joo tiedän, olisi ehkä kannattanut enemmän itse pyytää sitä palautetta ja ehkäpä myös antaa sitä hänelle, mutta joo enpä antanut ja sitä tässä nyt voivottelenkin. Damn. Hän ei myöskään kertaakaan antanut minun pistää esim. peräruisketta vaan jotenkin se aina meni niin että hän laittoi sen! Peräruiskeet laitoin aina muiden hoitajien kanssa työskennellessäni. Juu...ei muuta :D
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Kuluneen viikon puuhia
Tällä viikolla on tullut mm...
...huristeltua pyörätuoleilla. Meillä oli pyörätuoliliikuntaa, ja tanssittiinkin pyörätuolien kanssa esim. valssia. Olisi todella mielenkiintoista yrittää selvitä vaikkapa kauppareissusta pyörätuolin kanssa! Voisi olla aika jännä kokemus. Kuulemma heti kun ihminen istuu pyörätuolissa, häntä aletaan pitää vammaisena, joka ei tajua mistään mitään. Olisi ihan kiva itsekin kokea tuollainen kohtelu, jotta voisi sitten itse kohdella pyörätuolissa istuvia ihan järkevinä ihmisinä kun tietää miltä se tuntuu.
...ohjattua näkövammaisia tanssissa. Se koko tanssiohjaus oli kyllä ihan hanurista, koska meitä ohjaajia oli 4 kertaa enemmän kuin ohjattavia. Jokaiselle olisi pitänyt riittää oma ohjattava, jotta siitä jutusta olisi ollut edes vähän enemmän hyötyä.
...kokkailtua kuitupitoista ruokaa kotsan tunneilla. Huhhuh kun siitä tulikin täyteen... Meidän menuumme kuului kinkkukiusaus, porkkanaraaste, juustopatonki, marjarahka ja banaanikääretorttu. Ja kaikki tosiaan syötiin puolen tunnin sisällä. (Tai no ei tuota kääretorttua kuitenkaan ihan kokonaan vedetty.)
...harjoiteltua potilaan siirtoja sängystä toiseen ja ylös ja alas ja kyljeltä toiselle. Tunnin aiheena oli siis ergonomia, mutta sanoisin että oli aika turha tunti koska olemme sentään kaikki tulleet juuri hoidon kentältä, jossa nuo jutut tuli kyllä enemmän kuin tutuiksi.
Tiistaina alkaa koulutusohjelmahaku. Tiedän vain että sairaanhoito ja huolenpito pääsee ensimmäiselle hakusijalle, mutta mistään muusta en sitten tiedäkään mitään.
...huristeltua pyörätuoleilla. Meillä oli pyörätuoliliikuntaa, ja tanssittiinkin pyörätuolien kanssa esim. valssia. Olisi todella mielenkiintoista yrittää selvitä vaikkapa kauppareissusta pyörätuolin kanssa! Voisi olla aika jännä kokemus. Kuulemma heti kun ihminen istuu pyörätuolissa, häntä aletaan pitää vammaisena, joka ei tajua mistään mitään. Olisi ihan kiva itsekin kokea tuollainen kohtelu, jotta voisi sitten itse kohdella pyörätuolissa istuvia ihan järkevinä ihmisinä kun tietää miltä se tuntuu.
...ohjattua näkövammaisia tanssissa. Se koko tanssiohjaus oli kyllä ihan hanurista, koska meitä ohjaajia oli 4 kertaa enemmän kuin ohjattavia. Jokaiselle olisi pitänyt riittää oma ohjattava, jotta siitä jutusta olisi ollut edes vähän enemmän hyötyä.
...kokkailtua kuitupitoista ruokaa kotsan tunneilla. Huhhuh kun siitä tulikin täyteen... Meidän menuumme kuului kinkkukiusaus, porkkanaraaste, juustopatonki, marjarahka ja banaanikääretorttu. Ja kaikki tosiaan syötiin puolen tunnin sisällä. (Tai no ei tuota kääretorttua kuitenkaan ihan kokonaan vedetty.)
...harjoiteltua potilaan siirtoja sängystä toiseen ja ylös ja alas ja kyljeltä toiselle. Tunnin aiheena oli siis ergonomia, mutta sanoisin että oli aika turha tunti koska olemme sentään kaikki tulleet juuri hoidon kentältä, jossa nuo jutut tuli kyllä enemmän kuin tutuiksi.
Tiistaina alkaa koulutusohjelmahaku. Tiedän vain että sairaanhoito ja huolenpito pääsee ensimmäiselle hakusijalle, mutta mistään muusta en sitten tiedäkään mitään.
maanantai 4. lokakuuta 2010
...
Joo moi mulla ei ole yhtään mitään asiaa, koska koulu rullaa samaa tahtia kuin aina ennenkin. Nyt mielessä pyörii vain se, että syyslomaan on enää kaksi viikkoa ja loman jälkeen elämäni ainakin koulun osalta tulee helpottamaan, koska koulumatkani lyhenevät n. 14km. Aaaaah, odotan oikeasti syyslomaa niin paljon etten pysy kohta enää pöksyissäni.
Ennen lomaa pitäisi selvitä parista kehitysvammaisten ohjaustuokiosta (tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, etteivät kehitysvammaiset kiinnosta mua siinä määrin että jaksaisin perusteellisesti keskittyä heidän kuntouttamiseensa..odotan vain ensi vuotta kun alkaa koulutusohjelmat. Kuntoutuksen harjoittelustakin pitäisi jotenkin selvitä ennen sitä, huohhh.), parista esitelmästä, muutamasta palautettavasta tehtävästä jne.
Ennen lomaa pitäisi selvitä parista kehitysvammaisten ohjaustuokiosta (tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, etteivät kehitysvammaiset kiinnosta mua siinä määrin että jaksaisin perusteellisesti keskittyä heidän kuntouttamiseensa..odotan vain ensi vuotta kun alkaa koulutusohjelmat. Kuntoutuksen harjoittelustakin pitäisi jotenkin selvitä ennen sitä, huohhh.), parista esitelmästä, muutamasta palautettavasta tehtävästä jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)