...harjoittelua jäljellä, ah thank God. Mielipiteeni kotihoitoa kohtaan vaihtelee joka päivä, välillä tykkään siitä tosi paljon ja välillä ei sitten jaksaisi millään. Ärsyttää se ravaaminen paikasta toiseen ja samat mummotkin tympii. Lempparimummot on kyllä löytyneet jo. :) Mitenköhän sitä ensi kesän selviää tuolla... Uskon kyllä selviäväni taidollisesti, mutta en vain tiedä kuinka jaksan! Ääää ehkä se osastotyö on enemmän mua varten. Huomenna ajattelen varmasti erilailla. :P
Työni alkavat tuolla 13.6. ja sain jo ensimmäisten kolmen viikon työvuorot. Sinä aikana vain 2 iltavuoroa, jebajee kelpaa mulle. Iltavuorot tuntuu hirveän rankoilta, vuoron alussa syödään ja sitten juostaan mummolta toisen luo yhtä kyytiä n. klo 15-20:30. Jos hyvin käy niin saattaa ehtiä käydä kaupassa hakemassa jotain ruokaa ja syödä sen sitten samalla kun kävelee taas jonkun mummon luo. Plaaaah. Juhannus töitä mutta eipä se haittaa, ihan turha juhla mun mielestä. :> Ihmiset on vaan keksineet hyvän tekosyyn juoda ja juhlia keskellä kesää.
Olen tehnyt jo paaaaaaljon käyntejä yksin ja hyvin on sujunut ja yksin se on jostain syystä kivempaa kun saa oikeasti käyttää aivojaankin. Eikä mummot ota heti ensimmäisenä kontaktia siihen tuttuun hoitajaan vaan minuun. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti