Niin se vain vierähti ohi, kesä kotihoidossa. Nopeasti se aika meni, ensin olin 6 viikkoa opiskelijana tuolla ja sitten oikeissa hommissa 8 viikkoa. Tulihan se paikka ja mummot aika tutuiksi, mutta paljon olisi vielä voinut oppiakin. Luulin ennen kevään harjoittelujaksoa, ettei kotihoidossa nyt mitään erikoisia hoidollisia juttuja opi, mutta kappas vain, opin siellä paljon enemmän esim. lääkkeistä kuin missään muualla tähän asti. Minua kysyttiin kyllä jo heti täksi viikonlopuksi töihin, mutta nyt on jo muita suunnitelmia kun on kuitenkin kesän viimeinen viikonloppu, ensi viikolla alkaa koulu. Oli ihan mieltä ylentävää, kun monet työkaverit sanoivat, että "Ai etkö sä oo vielä valmistunut?? Mä kun luulin."
Kotihoito on mielestäni ihan arvokasta työtä, koska se mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen eikä mummoja tarvitse laittaa laitoksiin, jossa kaikki eivät todellakaan tahdo olla. Monet eivät todellakaan selviäisi kotonaan ilman meidän apuamme. Ja olihan minullakin ne lempparimummot, joiden luona mieluiten kävi. :) Mutta kyllä ne on omat vikansa myös kotihoidossa.
Ensinnäkin, mielestäni ihmisen pitää omassa kodissaan saada päättää itseään koskevista asioista. Ymmärrän, että laitoksissa on pakko alkaa laittaa mummoja nukkumaan kello neljä illalla, koska iltavuorot on kiireisiä ja työntekijöitä on vähemmän jne. Mutta kotona, eieiei. Kyllä omassa kodissa pitäisi saada mennä nukkumaan siihen aikaan kun itsestä hyvältä tuntuu, ja monet onneksi niin pystyvät tekemäänkin. Mutta sitten on näitä, joita omassa kodissa aletaan laittaa ennen viittä nukkumaan. Sama juttu aamulla, itseäni mummona varmasti ottaisi päähän, jos minut tultaisiin herättämään silloin kun olisin vielä syvässä unessa ja alettaisiin heti kiskomaan tukisukkia jalkaan ja tungettaisiin lääkkeitä suuhun. Vaikka monet heräävätkin jopa jo aamuyöstä, löytyy myös näitä jotka nukkuvat mielellään pitkään. On nämä asiakkaat onneksi huomioitu niin että mennään sinne sitten vaikka viimeisenä aamupaikkana, mutta ei sitä aina pysty toteuttamaan.
Sitten, lääkehoito. Kaikista lääkehoitoon liittyvistä mokista pitää tehdä haipro. Ymmärrän, että se pitää tehdä silloin, kun joku on mokannut lääkkeenjaon. Sitä en ymmärrä, että se pitää tehdä myös silloin jos asiakas on itse unohtanut ottaa lääkkeensä dosetista. Vaikka se tapahtuisi muistavaiselle mummolle tasan yhden kerran, niin heti pitää tehdä haipro. Melkein sama kuin se, että minä, terve ihminen, unohtaisin yhtenä iltana ottaa e-pillerini. Kun tuolla elää kuitenkin vanhuksia, jotka eivät ole kotihoidon piirissä ja syövät lääkkeitään ihan miten sattuu, niin meidän pitää kuitenkin tehdä kotihoidon mummoista haipro heti kun yhden kerran sattuu pillerit unohtumaan. Huoh.
(HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenettely ja tietotekninen työkalu. HaiPro-työkalu on käytössä yli sadassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kautta maan, kokonaiskäyttäjämäärän ollessa yli 75 000. Käyttäjäyksiköiden koko vaihtelee terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin. HaiPro-raportointijärjestelmä on tarkoitettu toiminnan kehittämiseen yksiköiden sisäisessä käytössä.
Järjestelmällisen ja helppokäyttöisen raportointimenettelyn avulla käyttäjät voivat hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja terveydenhuollon johto saa tietoa varautumisen riittävyydestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn. http://www.haipro.fi/fin/default.aspx
Eli lyhyesti sanottuna: Tietokoneella tehdään nimettönä Haipro-ilmoitus, joka ei ole vaikea tehdä kunhan sen oppii. Siinä ei syytellä ketään, vaan yritetään saada tietoon kaikki läheltä piti-tilanteet ja mahdollisesti jo tapahtuneetkin mokat potilasturvallisuudessa esim. lääkehoito. Ilmoitus menee ainakin yksikön pomolle ja myös jonnekin ylemmälle taholle. Näin ollen voidaan yksikön toimintaa parantaa, järjestää lisäkoulutuksia tms. jos erheitä sattuu usein.)
Sitten on nämä mummot, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia, ja me käymme esim. vain tarkistamassa että he ovat muistaneet ottaa lääkkeensä. Jälkeenpäin saa sitten kuulla, kuinka mummo on haukkunut meitä päiväkeskuksessa siitä, kuinka kotihoidon työntekijät eivät tee mitään. Olisi onnellinen kun käymme häntä päivittäin katsomassa, ettei tarvitse ihan yksin olla. Myös siitä kannattaisi olla iloinen, että pystyy vielä tekemään asiat itse niin hyvin, ettei meidän tarvitse auttaa. Ymmärrän kyllä myös mummon mielipiteen; hän muistaa ottaa lääkkeensä hyvin usein ja siten me käymme vain hetkisen juttelemassa hänen kanssaan. Ja käynnithän maksaa, eikä kukaan halua "turhasta" maksaa. Itse olisin vanhana kuitenkin tyytyväinen siitäkin, että joku tulisi katsomaan että olen vielä hengissä. Asiat on joskus vähän vaikeita, kun kaikki maksaa.
Viimeisen työpäiväni kulutin antamalla asiakkaille vähän enemmän aikaani, viipymällä kauemmin ja sulatinpa myös yhden asiakkaan pakastimen. :) Mukava oli viimeinen päivä, jäi hyvä mieli mummoista ja työkavereista. :)
Mulla oli kans kotihoidon harjoittelussa pari suosikkimummoa, joiden luona kävin. Yksi taas ei uskonut, että osaan tehdä mikropuuroa, kun avasin mikron ovea välillä, jotten joutuisi siivoamaan mikroa sitten. Ja voileipien teossakin piti mummon neuvoa... Juu, onhan jokaisella omat mieltymyksensä, mutta kun koko ajan piti vahtia. Sen sijaan tämä toinen lempparimummoni, hän oli "oma asiakkaani" ja kävin siis pääasiassa hänen luonaan kaikki käynnit ja harjoittelimme porraskävelyä eli vein häntä ulos asunnostaan kun yksin ei samalla tavalla tullut lähdettyä. Oivoi, häntä on ikävä, edelleen :)
VastaaPoistaToivon, että olen vanhana yhtä virkeässä kunnossa kuin omat isovanhempani, mummot viipottavat menemään kuin ei mitään ja ikää on kuitenkin 70 ja 80 sekä risat molemmilla! Vanhempi mummo jopa auttelee muita mummoja! Kotihoidon kanssa tai ilman sitten joskus, niin ei kyllä kuullosta kivalta joutua juurikin omassa kodissai nukkumaan jo iltapäivästä/alkuillasta! Ja kiitos, tahdon nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Onneksi pystytte joillekin takaamaan tätä :)
Joutuisiko nuo mummot, joiden luona käytte vain "tarkastuskäynnillä" maksamaan myös silloin, jos soittaisitte? Kyllä varmaan, onhan hän silloinkin kotihoidon asiakkaana... Harmi kuulla haukkumisista!
Teen näemmä kilometrikommenttia :D
Mikä on haipro? Ja onko se kovinkin vaikea tehdä? Ikinä kuullutkaan :D
Loppuun vielä, että kiva kun viihdyit ja opit paljon ja pystyit vieläpä antamaan enemmän aikaasi viimeisenä päivänä! Meinaatko tehdä koulun ohella töitä tuolla tai onko kotihoito tulevaisuuden työ vaikka opiskeletkin sahuun (olihan se sahu?)?
Mukavaa viimeistä vapaata viikonloppua :)
Laitoin Haiprosta selvityksen tuohon tekstin yhteyteen, kun saattaa olla muitakin jotka haluaa tietää mikä se on:)
VastaaPoistaHaha joo, tuo on kyllä yksi vaikeimmista asioista kotihoidossa (ja varmaan muussakin hoidossa) kun kaikilla on ne omat mieltymyksensä ja kaikki haluaa että asiat tehdään eri tavalla :D Nyt kkun aloin muistelemaan niin kesän aikana sain valituksia myös esim. sängyn oikeanlaisesta petaamisesta, ei sitä vaan aina voi muistaa millä lailla kenenkin sänky pedataan :(
Kuulostaa ihanalta, miten virkeässä kunnossa sun isovanhemmat vielä on! :) tuntuu että tuollaiset pirteät vanhukset on niin harvassa. Ite myös toivoisin olevani suht pirteä vielä kasikymppisenäkin, hyvää kannattaa toivoa.
Kylläpä se taitaa asiakkaalle maksaa,vaikka tehtäisiin vain tarkastussoitto lääkkeiden oton aikaan :/ Tilanne on joskus ilmeisesti ollut pahempikin kuin mitä nyt, lääkkeet on usein unohtunut ottaa ja sen takia kotihoidon käynnit aloitettu. Ja nyt sitten käydään vain tsekkaamassa että dosetista on kadonnut oikeat lääkkeet, onhan se tavallaan vähän turhauttavaa.
Töistä en vielä tiedä tarkemmin, on niillä mun puhelinnumero ja jos akuuttia tarvetta tulee, niin kyllä voin varmasti mennä koulun ohella tekemään. :) kotihoidossa tuskin jaksaisin koko elämääni olla, tuntuu että osastomeininki vois olla enemmän mun juttu. Mutta ikinä ei voi tietää, voihan se olla että tuommoisen koti-ilmapiirin jälkeen järkytyn suuresti osastotöistä. :D
Kiitos kilometrikommentista! :D