Osastotyössä

Reilu viikko viimeistä harjoittelua takanapäin terveyskeskus-sairaalassa vuodeosastolla. Osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat saaneet jonkinmoisen aivotapahtuman, yleensä aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Osasto on aivan unelma harjoittelupaikkana, sillä opinnäytetyömme käsittelee aivohalvauspotilaan hoitoa. Paljon on jo oppinut juuri tällaisten potilaitten hoidosta, vaikka jotkin asiat kyllä sotivat kirjoista löytynyttä tietoa vastaan... Esimerkiksi aivohalvauspotilasta tulisi aina hoitaa halvaantuneelta puolelta, mutta kuinkas kävikään kun syötin tällaista hemiplegiapotilasta halvaantuneelta puolelta: Ohjaajani tuli ja sanoi, että: "Kannattaa varmaan toiselta puolelta syöttää, kun hän ei käännä päätään sun puolelle." Ahaa, no yritin vain aktivoida halvaantunutta puolta. Mutta noh, ohjaajia on erilaisia ja varmasti joku toinen hoitaja jaksaa paremmin toteuttaa tätä kuntouttavaa hoitotyötä.

Motivaationi on ollut vähän heikonlainen, johtunee ehkä aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että tuntuu kuin käytettäisiin ilmaisena työvoimana. Periaatteessa osaan jo lähes kaiken perushoidon, ja sitten kun joku tulee kysymään että: "Oletko koskaan ottanut verenpaineita?", niin näen punaista. Oikeesti, tämä on viimeinen jaksoni koulussa ja KYLLÄ, onhan niitä verenpaineita jokunen kerta tullut otettua. Myös aliarviointi ärsyttää, koska viime kesän tein kuitenkin aika itsenäistä työtä kotihoidossa ja nyt ei saa tehdä mitään yksin. Opiskelijan roolissa olo ärsyttää. :< Näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa tekemään, mikä myös ärsyttää, kuin myös se että oppari ei etene mihinkään suuntaan!