Näyttö ohi

Näyttö on nyt onnellisesti (?) ohi. En jaksanut tulla tänne mitään siitä vinkumaan kun olisin hermostunut vain enemmän. Eipä se loppuen lopuksi kovin paha juttu ollutkaan se koko näyttö. Plussaa tuli varmasti ainakin siitä että kävin ulkoiluttamassa toisen näyttöpotilaani, heittelin muutaman potilaan kanssa palloa, muistin laittaa oikeaan aikaan silmätipat toiselle näyttöpotilaalleni (yleensä kaikki aina unohtavat tipat ja ne laitetaan tavallisimmin pari tuntia myöhässä), reseptin ohjaamisen osasin täydellisesti yms. :) En kylläkään usko että saan kolmosta tuosta, mutta ihan hyvillä mielin tyydyn kakkoseenkin. Kuitenkin saan ykkösen haha. Mutta toisaalta, mitä väliä silläkään olisi vaikka tulisikin vain ykkönen? Mihin se tässä elämässäni vaikuttaa? Tänäänkin ajattelin, että ihan se ja sama mitä sieltä tulee, mulla on ollut tuolla huippukivaa ja nytkin on ihan naamalihakset kipeänä kun olen hymyillyt niin paljon. Noh, tuomio tulee ensi viikolla.

Päivät käy niin vähiin tuolla harjoittelussa! Juuri kun on jotain alkanut tajuamaan niin heti pitää lähteä. Plaah. Ennen tuota harjoittelua ajattelin, etten missään nimessä suuntaudu vanhustyöhön vaan se sairaanhoito ja huolenpito on ainut mihin haluan suuntautua. Nyt on kummallista sanoa näin, mutta ei se vanhustyökään ole mikään paha vaihtoehto! :D Ei ole enää kauankaan kun meidän pitää hakea koulutusohjelmiin, ja taidanpa jopa tehdä niin, että hakupapereihin menee 1. Sairaanhoito ja huolenpito 2. Vanhustyö 3. ??? Kuntoutuksen tukeminen???

Ha-ha-hakusanat

Aika mukava tuo bloggerin tilastot-välilehti. Tässäpä hieman "parhaimpia" hakusanoja joilla tänne blogiin on eksytty:

kouluahdistus
-Juu, olet oikeassa paikassa. (No ei oikeesti)
loogisia päättelytehtäviä
-Siinä taitaa olla päättelyä kerrakseen kun yrittää saada teksteistäni selvää!
loogisia päättelytehtäviä amk
-En oo amkissa (buhuu). Jos oisin niin lätkäisisin tähän sulle semmoset päättelytehtävät ettet ois moisia ennen nähnytkään!
looginen päättely tehtäviä yläaste
-Jaa sä kaipaatkin vähän helpompia tehtäviä...
allekkainlaskut
-Hei ei tää oo mikään matikkablogi!
hassu kuva potilas
-Hehheh, niitähän täältä löytyy :D
hyvät työkengät lähihoitajalle
-Yhet hyvät on ainakin punaiset crocksit, joita jo 3 asukasta 14:sta on kehunut hienoiksi :D Joten jos haluat potilaita miellyttää niin valitse punaiset crocksit ;)
lähihoitajan näyttösuunnitelman teko ohjeita
-Heiiii joku muukin on tuskastellut näyttösuunnitelman kanssa
onko kukaan tehnyt vanhustyön näyttösuunnitelma
-Kyllä varmasti joku tässä universumissa :)
lonkkavaivaisen portaiden nousu
-Voipi olla hankalaa

Yössä

Elämäni ensimmäinen yövuoro on nyt selätetty. Eikä edes väsyttänyt pahasti, mikä kyllä johtui varmasti siitä, että kaikki oli ihan uutta ja tekemistäkin oli ihan riittämiin joten en ehtinyt väsyä.

Tuli vähän siivottua, valmisteltua seuraavan päivän ruokaa, jaettua lääkkeitä, otettua pissanäyte (potilaalta), katseltua bb:tä....Puoli kolmen aikaan koettiin kauhun hetkiä, kun luultiin että joku on murtautumassa sisälle. Onneksi asialla olivatkin "vain" eksyneet ambulanssimiehet. Meinasi kyllä sydän pompata pois rinnasta kun joku alkaa pilkkopimeässä keskellä yötä hakata rystysillä ikkunaa. Hei haloo te kaikki ambulanssisedät, yöllä ei saa käyttäytyä tuollai!

Autokoulussa?

Tunne on vähän samanlainen kuin autokoulun viimeisillä ajotunneilla. Kohta sitä pitäisi lähteä ihan omatoimisesti yksin liikenteen sekaan ajelemaan. Ensimmäisillä ajotunneilla ajo-ope sanoi, että: "Näin alussa minä aina kerron kun sinun pitää vaihtaa vaihdetta, mutta pikku hiljaa sinä alat itse huomaamaan milloin sitä vaihdetta kannattaa vaihtaa ja se ajaminen alkaa muuttua omatoimisemmaksi ja itsevarmemmaksi."

Mulle on nyt käynyt noin tuolla harjottelussa. :D Harjoittelun aluksi aina vain seisoa törötin paikoillani ja odotin, että joku sanoo mulle mitä voin seuraavaksi tehdä. Nyt olen huomannut alkavani itse omatoimisesti aina tehdä kaikkea. Esim. tylsyyden iskiessä olen alkanut kattamaan pöytiä, tyhjentämään tiskikonetta jne, tai jos ohjaaja on sanonut että kohta mennään nostamaan Pertti ylös sängystä, olen saattanut ilman mitään lisäkäskytyksiä mennä jo laittamaan Pertille kenkiä jalkaan ja ihan vain juttelemaan kaikkea mukavaa. Joo, huimia nämä mun omatoimisuuden saavutukset. Mulle nää on hurjia saavutuksia koska en todellakaan ole mikään maailman omatoimisin opiskelija. :D Ohjaajanikin sanoi että omatoimisuuteni on lisääntynyt hurjasti tän harjoittelun myötä. Enää en vain jaksa seistä paikoillani ja odottaa lisäohjeistusta, koska osaan kuitenkin tehdä tuolla jo niin paljon juttuja niin en kestä itsekään jos vaan nynnyilen siellä. Haha.

Kuva

PS. Näyttösuunnitelma on valmis. Lähetin sen äsken opelle, saa nähdä tuleeko bumerangina takasin, haha.

Näyttösuunnitelma sucks

Yyyyyh näyttösuunnitelman väkertäminen on yksi maailman hirveimmistä puuhista. Heräsin tänään yhdeksältä kirjoittamaan sitä, jotta saisin tehtyä sitä mahdollisimman pitkälle ennen tämän päivän iltavuoroa, viikonloppua ja neljän päivän vapaita. En ole edistynyt paljon yhtään, koska löydän itseni jatkuvasti facebookista, lukemasta blogeja tai tekemästä jotain muuta yhtä fiksua. Nyt päätin sitten tulla valittamaan tännekin tuosta hirveydestä. Näyttö on melkein viikon päästä, ugh. Eilen kyllä tuntui harjoittelussa siltä, ettei se olisi mitenkään hirmu vaikeaa olla tuolla oikeasti töissä.

Röh-piikki

Hieman asiaa sikapiikistä. Mun mielestä on aika törkeetä, että viime syksynä ihmisille kiven kovaa vakuutettiin sen rokotuksen olevan turvallinen, vaikkei sitä oltu ees kunnolla ehditty testaamaan. Ja ne testaukset oli tehty pääosin aikuisilla, niin mites ne lapset jotka joutuu nyt lopun elämäänsä kärsimään narkolepsiasta? Se vaikuttaa niiden ammatinvalintaan yms. ja voiko ne saada ees ajokorttia? Oon ihan varma, että mä sain tosta rokotteesta jonkun narkolepsian esiasteen, koska tuntuu että oon aina väsyny. Sillon sen rokotteen jälkeenkin olin muutaman päivän ihan muissa maailmoissa kun väsytti niin hirmusti. Eli joo, nyt kun olen jo lähes valmis lähihoitaja, voin tehdä itselleni tällaisia diagnooseja. Loppuelämäni vietänkin sitten väsyneenä, kiitos sikapiikin.

Huomaa ehkä tän tekstin laadusta, että vapaa viikonloppu tulee tarpeeseen. Mua kyllä oikeesti kiinnostaa tuo rokotushommeli: Jos ympäri maailmaa (?) on ihmisiin pistetty tuota samaa ainetta, niin miksi vain Suomessa ja Ruotsissa lapset on yhtäkkiä alkaneet sairastua narkolepsiaan? Joku on mennyt pieleen ja pahasti. Ehkäpä meillä täällä pohjolassa on vaan tosi erikoiset geenit. Tai mitäs jos Suomeen ja Ruotsiin onkin toimitettu joku väärennös tosta rokotteesta? Hmmmm!

Herkkupäivä

Eilen oli harjoittelussa varsinainen karkkipäivä. Ensimmäisen työtunnin aikana onnistuin hamstraamaan 3 Marianne-karkkia, kaikki eri ihmisiltä! Myöhemmin sain vielä Omar-namun eräältä papalta. Näytin varmasti niin karkinhimoiselta, että mummot ja papat päättivät poistaa typerän 'aah haluan jotain hyvää'- ilmeen kasvoiltani. Hmm, miksi kirjoitan tästä tänne blogiin? Olenkos muuten jo maininnut, että harjoittelupaikassani tehdään kaikki ruuat itse? Mums mums, kaikki herkut ja muut ruoat ovat niin herkullisia, että pelkään oikeasti lihovani tuolla. (Oikeasti olen kyllä hieman laihtunut) Kääretorttua, suklaapiirakkaa, uuniomenia....mmm.

Nyt olen jo päässyt tekemään asioita ihan yksinkin tuolla, kuten iltapesuja yms. Enää ei tarvitse koko ajan miettiä kuumeisesti että mitäs nyt pestään ja missä järjestyksessä yms., vaan ne alkavat pikkuhiljaa tulla ihan luonnostaan. Okei, yksi päivä olin jo laittanut yhden papan sänkyyn kunnes muistin, että voi video, unohdin pestä hampaat. Lucky me, kyseessä oli pappa jolla ei ollut hampaita. (Tekohampaat olivat tippuneet järveen.) Lääkkeitten jakamista olen myös päässyt harjoittelemaan, tykkään tosi paljon kaikista lääkejutuista. Eilen tein selvitystä kahden näyttöpotilaani lääkityksestä ja etsin aivan hurmiossa Pharmaca Fennicasta heidän käyttämiensä lääkkeiden haittavaikutuksia. Kyllä musta vielä hoitaja tulee. Näyttö jo kahden viikon päästä, uulala.

Jee vai möö?

Haha mulla vaihtelee fiilikset tuota harkkapaikkaa koskien kyllä vähän joka päivä! Viime viikolla lähdin parina päivänä harjoittelusta melkeinpä ilmassa leijuen ja aloin saman tien odottaa seuraavaa päivää että pääsisin taas sinne. Viikonloppuna olin jotenkin tosi väsynyt ja tuntui etten osannut tehdä mitään...ja jos tein, niin sekin meni ihan väärin. Yääh.

Välillä ahdistaa se, kun ei tiedä miten opiskelijana pitäisi siellä toimia. Juu, olen oppijan asemassa siellä, mutta silti on välillä tyhmä olo kun ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Viikonloppuisin kun hoitohenkilökunnan pitää itse tehdä ruoka, niin se koko ruuanlaittohärdelli on ihan sekavaa enkä jotenkin tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Okei, mua ei arvioida ruuanlaittotaitojen tai minkään muun kuin niiden hoitohommien mukaan, mutta silti tuntuu tyhmältä vain seistä ja miettiä että joo, mitähän sitten.... Kyselen siellä sitten ihan tyhmiä yms. jotta saan aikani kulumaan. :D

Tuntuu ihan no-lifelta tämä elämä nyt kun on 8 päivän aikana ollut 1 vapaapäivä. Vuorotyö on siitä ihan mukavaa, että tulee hieman vaihtelua päiviin, mutta kyllä se taitaa veronsa ottaa erityisesti tällaiselta kokemattomalta opiskelijalta. :D Nyt on jo helpompaa, kun asukkaita on alkanut tuntemaan ja kaikenlaiset perushoitojutut ovat jo vähän tulleet tutuiksi. Koko ajan pitää kuitenkin olla ajatukset mukana, että mitä seuraavaksi tehdään. Tänään on ollut vähän möö-päivä, en ole jaksanut oikein jutella kunnolla kenellekään eikä muutenkaan ole aivot ihan täydessä terässä.

Opettajakin kävi muuten yksi päivä vierailulla...Aika tiukan open tulin saaneeksi, mutta yää en jaksa ajatella sitä nyt. Typerä näyttökin vaan lähestyy ja lähestyy, nyt on jo 1/3 harjottelusta ohi. :O Olen jo valinnut kaksi näyttöpotilastani, nyt pitäisi vain pian jaksaa alkaa väsätä potilasprofiileja ja itse näyttösuunnitelmaa, voi kiva kiva kiva kun olen innoissani.

Saavutukset

Parin päivän aikana olen kokenut hurjia uusia juttuja. :D

1. Parran ajaminen. Okei, olin kyllä tehnyt sen kerran aikaisemminkin, mutten kertaakaan sellaisella sähkökäyttöisellä koneella. Tuli papalle siloinen poski.
2. Astmalääkkeen antaminen. Suihkaus vain ja henki kulkee taas!
3. Pelastuslakanan käyttö. Tuli huomattua että on tosi tärkeää, että lakana on laitettu oikein. Minutkin pelastettiin sängystä pelastuslakanan avulla ja oli kyllä hurjaa touhua. :D
4. MRSA-potilaan huoneen siivoaminen. Eipä se hirveästi eronnut normaalista siivouksesta... mut hei daa, sentään mrsa.
5. Peräruiskeen antaminen. Haha uskokaa tai älkää, mutta se oli tosi kivaa.
6. Tukisukkien laittaminen. Inhoan niiden sukkien käsittelyä kun ne on niin jähmeät, mutta nyt osaan ainakin yhden tyylin niiden laittamiseen.

"Hyvää yötä, kiltti tyttö"

Harjoittelua palvelukodissa on nyt takana kolme iltavuoroa...Kolmantena päivänä alkoi jo tuntua siltä, että ehkei tämä niin kamala paikka olekaan. :D Vähän on tavallaan ollut vaikeaa, kun ei vielä tunne kaikkia asukkaita eikä ole tiennyt, että esim. kenellä toimii pää ja kenellä ei, kenellä on tekohampaat ja kuka pystyy kävelemään ja suoriutumaan itsenäisesti pesuista yms. Minulla kun ei ole hirveästi vanhuksista kokemusta, niin se vanhoille puhuminenkin on tavallaan ihan uusi juttu...

Harjoittelupaikkani on hyvin kodinomainen paikka, asukkailla on omat huoneet jotka he ovat saaneet sisustaa omilla tavaroillaan ja saavat myös olla omissa vaatteissaan. Asukkaita ei pakoteta syömään jos ei ole nälkä (paitsi tietenkin jossain vaiheessa on ehkä syytä alkaa huolestua jos ei ruoka maistu :D), ja esim. iltapalaa saa hajautetusti klo 17-20, eli ruoka-ajat eivät ole kovinkaan täsmällisiä. Ruokaa saa kun on nälkä. Asukkaita on tällä hetkellä 13, suurin osa on kahden avustettavia. Asukkaat elävät ihan niin kuin omassa kodissaan. Kaikenlaista päiväohjelmaa on, ja sauna lämmitetään kahdesti viikossa. Hoitajilla ei ole työasuja vaan ovat ihan omissa vaatteissaan. Jääkaapista saan minäkin syödä ruokaa aina kun tulee nälkä. :D

Mielestäni tuo ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen harjoittelupaikka, lääkkeet jaetaan nimittäin kerran kahdessa viikossa (yöhoitaja jakaa =en tiedä pääsenkö ikinä lääkkeitä jakamaan), lääkelaskuja ei tarvitse melkeinpä mihinkään eikä asukkaille tarvitse tehdä kovinkaan paljon minkäänlaisia "toimenpiteitä". Olen päässyt kolmen päivän aikana jopa mittaamaan kuumeen ja laittamaan silmätippoja. Ja seuraamaan cystofixin huuhtelua. Tai sitten kaikki operaatiot tehdään aamuvuorossa, jossa en ole vielä ollut. Täysin vuodepotilaitakaan ei ole yhtään.

Työtoverit ovat varsin mukavia, ja ohjaajanikin on about 1000 kertaa kivempi kuin mitä päiväkotiohjaajani oli. Asukkaiden persoonasta alkaa pikku hiljaa paljastua sellaisia kivoja pikku juttuja. Yksi pappa puhuu aina uimisesta, yksi mummo aina ihastelee hiuksiani tai korviksiani ja yksi mummo on selvästi todella todella huumorintajuinen vaikkei siltä ihan ensisilmäyksellä vaikutakaan. On se vaan jännää. Illalla on mukava toivotella kaikille hyvää yötä, ja ehkä parasta tässä työssä onkin se potilaiden antama palaute, kun he sanovat takaisin hyvät yöt ja kiittävät hyvästä hoidosta. :)