"Hyvää yötä, kiltti tyttö"

Harjoittelua palvelukodissa on nyt takana kolme iltavuoroa...Kolmantena päivänä alkoi jo tuntua siltä, että ehkei tämä niin kamala paikka olekaan. :D Vähän on tavallaan ollut vaikeaa, kun ei vielä tunne kaikkia asukkaita eikä ole tiennyt, että esim. kenellä toimii pää ja kenellä ei, kenellä on tekohampaat ja kuka pystyy kävelemään ja suoriutumaan itsenäisesti pesuista yms. Minulla kun ei ole hirveästi vanhuksista kokemusta, niin se vanhoille puhuminenkin on tavallaan ihan uusi juttu...

Harjoittelupaikkani on hyvin kodinomainen paikka, asukkailla on omat huoneet jotka he ovat saaneet sisustaa omilla tavaroillaan ja saavat myös olla omissa vaatteissaan. Asukkaita ei pakoteta syömään jos ei ole nälkä (paitsi tietenkin jossain vaiheessa on ehkä syytä alkaa huolestua jos ei ruoka maistu :D), ja esim. iltapalaa saa hajautetusti klo 17-20, eli ruoka-ajat eivät ole kovinkaan täsmällisiä. Ruokaa saa kun on nälkä. Asukkaita on tällä hetkellä 13, suurin osa on kahden avustettavia. Asukkaat elävät ihan niin kuin omassa kodissaan. Kaikenlaista päiväohjelmaa on, ja sauna lämmitetään kahdesti viikossa. Hoitajilla ei ole työasuja vaan ovat ihan omissa vaatteissaan. Jääkaapista saan minäkin syödä ruokaa aina kun tulee nälkä. :D

Mielestäni tuo ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen harjoittelupaikka, lääkkeet jaetaan nimittäin kerran kahdessa viikossa (yöhoitaja jakaa =en tiedä pääsenkö ikinä lääkkeitä jakamaan), lääkelaskuja ei tarvitse melkeinpä mihinkään eikä asukkaille tarvitse tehdä kovinkaan paljon minkäänlaisia "toimenpiteitä". Olen päässyt kolmen päivän aikana jopa mittaamaan kuumeen ja laittamaan silmätippoja. Ja seuraamaan cystofixin huuhtelua. Tai sitten kaikki operaatiot tehdään aamuvuorossa, jossa en ole vielä ollut. Täysin vuodepotilaitakaan ei ole yhtään.

Työtoverit ovat varsin mukavia, ja ohjaajanikin on about 1000 kertaa kivempi kuin mitä päiväkotiohjaajani oli. Asukkaiden persoonasta alkaa pikku hiljaa paljastua sellaisia kivoja pikku juttuja. Yksi pappa puhuu aina uimisesta, yksi mummo aina ihastelee hiuksiani tai korviksiani ja yksi mummo on selvästi todella todella huumorintajuinen vaikkei siltä ihan ensisilmäyksellä vaikutakaan. On se vaan jännää. Illalla on mukava toivotella kaikille hyvää yötä, ja ehkä parasta tässä työssä onkin se potilaiden antama palaute, kun he sanovat takaisin hyvät yöt ja kiittävät hyvästä hoidosta. :)