Elämäni ensimmäinen yövuoro on nyt selätetty. Eikä edes väsyttänyt pahasti, mikä kyllä johtui varmasti siitä, että kaikki oli ihan uutta ja tekemistäkin oli ihan riittämiin joten en ehtinyt väsyä.
Tuli vähän siivottua, valmisteltua seuraavan päivän ruokaa, jaettua lääkkeitä, otettua pissanäyte (potilaalta), katseltua bb:tä....Puoli kolmen aikaan koettiin kauhun hetkiä, kun luultiin että joku on murtautumassa sisälle. Onneksi asialla olivatkin "vain" eksyneet ambulanssimiehet. Meinasi kyllä sydän pompata pois rinnasta kun joku alkaa pilkkopimeässä keskellä yötä hakata rystysillä ikkunaa. Hei haloo te kaikki ambulanssisedät, yöllä ei saa käyttäytyä tuollai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti