Eilen oli harjoittelussa varsinainen karkkipäivä. Ensimmäisen työtunnin aikana onnistuin hamstraamaan 3 Marianne-karkkia, kaikki eri ihmisiltä! Myöhemmin sain vielä Omar-namun eräältä papalta. Näytin varmasti niin karkinhimoiselta, että mummot ja papat päättivät poistaa typerän 'aah haluan jotain hyvää'- ilmeen kasvoiltani. Hmm, miksi kirjoitan tästä tänne blogiin? Olenkos muuten jo maininnut, että harjoittelupaikassani tehdään kaikki ruuat itse? Mums mums, kaikki herkut ja muut ruoat ovat niin herkullisia, että pelkään oikeasti lihovani tuolla. (Oikeasti olen kyllä hieman laihtunut) Kääretorttua, suklaapiirakkaa, uuniomenia....mmm.
Nyt olen jo päässyt tekemään asioita ihan yksinkin tuolla, kuten iltapesuja yms. Enää ei tarvitse koko ajan miettiä kuumeisesti että mitäs nyt pestään ja missä järjestyksessä yms., vaan ne alkavat pikkuhiljaa tulla ihan luonnostaan. Okei, yksi päivä olin jo laittanut yhden papan sänkyyn kunnes muistin, että voi video, unohdin pestä hampaat. Lucky me, kyseessä oli pappa jolla ei ollut hampaita. (Tekohampaat olivat tippuneet järveen.) Lääkkeitten jakamista olen myös päässyt harjoittelemaan, tykkään tosi paljon kaikista lääkejutuista. Eilen tein selvitystä kahden näyttöpotilaani lääkityksestä ja etsin aivan hurmiossa Pharmaca Fennicasta heidän käyttämiensä lääkkeiden haittavaikutuksia. Kyllä musta vielä hoitaja tulee. Näyttö jo kahden viikon päästä, uulala.
Itsekin siis olen lähihoitaja (ja ylioppilas, nyt opiskelen hierojaksi) ja muistan Pharmacan hyvin :D Se muuten OLI todella mielenkiintoinen opus, kun piti juurikin samanlaisia tehtäviä varten tutkia potilaiden lääkityksiä :) Ja köh, vapaa-ajalla hieman omia/läheisten lääkkeitä ;)
VastaaPoistaHehe, niin siinä käy, että kun tälle alalle ryhtyy niin saa toteuttaa sitä ammattiaan myös vapaa-ajalla. :D
VastaaPoista