Näyttö on nyt onnellisesti (?) ohi. En jaksanut tulla tänne mitään siitä vinkumaan kun olisin hermostunut vain enemmän. Eipä se loppuen lopuksi kovin paha juttu ollutkaan se koko näyttö. Plussaa tuli varmasti ainakin siitä että kävin ulkoiluttamassa toisen näyttöpotilaani, heittelin muutaman potilaan kanssa palloa, muistin laittaa oikeaan aikaan silmätipat toiselle näyttöpotilaalleni (yleensä kaikki aina unohtavat tipat ja ne laitetaan tavallisimmin pari tuntia myöhässä), reseptin ohjaamisen osasin täydellisesti yms. :) En kylläkään usko että saan kolmosta tuosta, mutta ihan hyvillä mielin tyydyn kakkoseenkin. Kuitenkin saan ykkösen haha. Mutta toisaalta, mitä väliä silläkään olisi vaikka tulisikin vain ykkönen? Mihin se tässä elämässäni vaikuttaa? Tänäänkin ajattelin, että ihan se ja sama mitä sieltä tulee, mulla on ollut tuolla huippukivaa ja nytkin on ihan naamalihakset kipeänä kun olen hymyillyt niin paljon. Noh, tuomio tulee ensi viikolla.
Päivät käy niin vähiin tuolla harjoittelussa! Juuri kun on jotain alkanut tajuamaan niin heti pitää lähteä. Plaah. Ennen tuota harjoittelua ajattelin, etten missään nimessä suuntaudu vanhustyöhön vaan se sairaanhoito ja huolenpito on ainut mihin haluan suuntautua. Nyt on kummallista sanoa näin, mutta ei se vanhustyökään ole mikään paha vaihtoehto! :D Ei ole enää kauankaan kun meidän pitää hakea koulutusohjelmiin, ja taidanpa jopa tehdä niin, että hakupapereihin menee 1. Sairaanhoito ja huolenpito 2. Vanhustyö 3. ??? Kuntoutuksen tukeminen???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti