En ihmettele yhtään, miksi hoitajat palavat loppuun ja ovat paljon sairaslomilla. Tunti sitten tulin iltavuorosta (kotihoidosta) ja jalat huutaa hallelujaa. Kävelet päivästä valehtelematta vähintään 6 tuntia ympäriinsä, kuuntelet mummojen huolia ja yrität jaksaa muiden pakollisten toimien lisäksi hoitaa myös heidän henkistä puoltaan -vaikka kuinka olisi kiire etkä ehtisi muuta tehdä kuin riisua tukisukat ja antaa lääkkeet. Kamala väsymys päällä, ja tää oli vasta kolmas työpäivä putkeen. Vielä kaksi edessä ennen kahden päivän vapaita. Mä olen sentään vielä nuori, mutta entäs ne 40 vuotta alalla olleet joilla on huonot jalat eikä ne jaksa tarpoa tuolla ympäriinsä yhtä kovalla vauhdilla kuin minä? :D
Työ olisi niin paljon mukavampaa, jos saisi tehdä RAUHASSA. Viikonloppuna töitä oli juuri sopivasti suhteutettuna niiden haastavuuteen, aikaan ja työntekijöiden määrään. Olin tosi hyvällä tuulella iltaisin, kun oli ollut niin mukava päivä. Nyt ei ole ihan sama fiilis, tuntuu että käyn ihan ylikierroksilla.... Kun olin lomalla, saatoin käydä erilaisissa jumpissa kolmekin kertaa viikossa, mutta nyt tuntuu että jo se yksi viikottainen bodypump-tunti tuottaa vaikeuksia, minkäänsortin lenkkeilystä puhumattakaan kun päivän aikana tulee lenkkeiltyä melko lailla... On melkein aina pakko mennä treenaamaan suoraan töistä, jos ei halua maata loppuiltaa vain sohvalla. :D
Olen tehnyt nyt muutaman vuoron tulevassa työpaikassani palvelutalossa. Onhan se hankalaa, kun et tunne asukkaita ja kaikki systeemit on ihan uutta. Kyllä se tietenkin helpottuu sitten kun tavat tulevat tutuiksi, mutta miten mulla on sellainen tunne etten kuulu sinne? Työporukka vaikuttaa kivalta, asukkaissa ei moitittavaa, mutta jotenkin se "tunnelma" ei nyt tunnu kotoisalta. Ehkä se on vaan sitä uuteen paikkaan totuttelemista. Oli miten oli, ajattelin vihjaista kotihoidon pomolle että mielelläni tulisin sinne kesäksi töihin. On paljon helpompi kulkea sinne työmatkat ja työkaverit on vaan käyneet niin ylimukaviksi, että jos noista kahdesta työpaikasta saisin valita, olisi se kyllä kotihoito. :) En kyllä pane pahakseni, jos ne sinne palvelutaloon mut haluaa, menen sinne missä töitä on!
Täällä yksi sairaanhoitajaopiskelija allekirjoittaa tuon, miten väsynyt sitä aina on. Itsekin viime kesänä vanhustyössä olleena voin sanoa että helppoahan se ei aina ole. Hirveä kiire päällänsä aina! Mutta itsepähän on alansa valinnut, mutta kyllä on paljon parantamisen varaakin. Esim. enemmän työntekijöitä pitäisi palkata!
VastaaPoistaAivan totta, helpottaisi heti jos edes pikkuisen lisää henkilökuntaa palkattaisiin. :(
VastaaPoistaFAKTA ON TÄMÄ: Hoitajat ovat itse päästäneet tilanteen tuohon!
VastaaPoistaPomo lykkää tyyliin 3 paikkaa lisää - lisäämättä henkilökuntaa, ja hoitajat tekevät ne 3 lisäpaikkaa mukisematta.
Hoitajien pitäisi olla pikkusen topakampia ja vaatia että jos paikkoja tulee lisää niin henkilökuntaa lisää - eikä lähtee tohon rumpaan mukaan, että tehdään kielivyön alla :/ Kyllä tuolla menolla niin vanha kuin nuorikin palaa loppuun.
Totta tuokin, mutta harvassa ovat ne hoitajat jotka uskaltaisivat pomolle suoraan sanoa että töitä ei tehdä jos ei lisää työvoimaa tule..:S
VastaaPoistaSepä se, se on tämä hiton hoitajan ammatti. Tää on liian kutsumusta monelle ://
VastaaPoistaOnnea uudesta tyopaikasta ja jaksamista alkuun! Itse oon ainakin aina ekat kuukaudet ihan rattipoikkipuhki uudessa duunissa, ja oon vaan oppinut kestamaan sen ohimenevana vaiheena, etta joutuu pakottamaan itsensa urheilemaan hetkeksi (kun tietaa etta se oikeasti auttaa siihen jaksamiseen) ja sallii ne 12 h younet vapaapaivina.. Nykyista duunia alotellessani painuin sankyyn joskus yhdeksalta illalla, herasin aamuseiskalta edelleen ihan vasyneena ja kaksi viikkoa tata zombie-vaihetta kesti.. Nyt 5 kk myohemmin oon takaisin normaaliarjessa, lukuunottamatta muutamaa hirviokiireista viikkoa.
VastaaPoistaJa tuohon paikkojen lisaamiseen/hoitaja-potilasmaaraan ei tunnu SUomessa loytyvan ratkaisua sitten millaan.. Oon itse Australiassa sh:n toissa, ja homma tuntui pelaavan osastolla kuin osastolla todella paljon sujuvammin ja tyomaara eri potilaiden kanssa otettiin huomioon kun potilaita jaettiin vuoron alussa. Victorian osavaltiossa on myos tiukka 1:4 nurse patient-ratio, jota yritetaan ajaa lapi myos muihin osavaltioihin. Ei paha.
Kiitos, totta turiset :) Toi 1:4 olis kyllä niin hyvä, kyllä siinä hoitotyön laatu paranisi heti! Nimimerkillä "tänään olin töissä ryhmäkodissa jossa hoitaja-potilassuhde 1:8" ja niissäkin pari tosi raskashoitoista. Kyllä sitä paljon paremmin jaksaisi jos ei tarttis koko ajan juosta tukka putkella!
VastaaPoista