Tää on siis niin mun juttu!

Tänään ja eilen töissä tuntui juuri tuolta: tätä haluan tehdä loppuelämäni ajan! Olen tuntenut olevani todella hyödyllinen apulainen, vaikka alkuviikosta meni vähän huonommin enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä... Minulla kun ei ole ketään varsinaista "ohjaajaa", joten jouduin palloilla ympäriinsä ja yrittää tarjota apuani tai tehdä edes jotain hyödyllistä.

Tänään kuitenkin oli todella kiva päivä! Tunsin ensimmäistä kertaa, että minähän osasin oikeasti auttaa! Autoin nimittäin ihan yksin erään lonkkaleikkauksessa olleen mummon vessaan! :D Osasin antaa kaikki rollaattorit ja tarvittavat apuvälineet mummolle sekä asentaa korokkeita yms. Aamulla autoin erään hoitajan kanssa tämän saman mummon suihkuun. Viime viikolla aloittaessani sairaalassa en olisi voinut kuvitellakaan, että osaan tehdä mitään tuollaista.

Keksin itselleni taas uuden ammatin (viikko sitten päätin ryhtyä sairaanhoitajan sijasta korvalääkäriksi..........): kipsimestari! Tai no lääkintävahtimestarit niitä kipsejä kai tekevät. Tänään sain seurata kun yhdelle naiselle tehtiin jalkaan kipsi, ja olin ihan "Voi mäkin haluan tulla tuota kipsiä tuolla lailla muotoilemaan!" RAKASTAN sairaalaa, kun saan nähdä tuollaisia kivoja juttuja!

Osastolla on nyt paljon opiskelijoita suorittamassa harjoitteluitaan. Se on kiva kun en ole ainut hyypiö, joka ei osaa kaikkea. Sain tänään toimia valokuvaajana kun eräs fysioterapian opiskelija opetti potilaalle kyynärsauvojen käyttöä, ja hän tarvitsi itselleen videomateriaalia tilanteesta. Kivaaaaaa.

Eilen yksi mummo sanoi minulle:"Sinusta tulee varmaan hyvä sairaanhoitaja." Voi kiiiiitos, lämmitti mieltä :).

Ps. Viikonlopun aikana luvassa ajankohtaista tietoa projektista Cosmon avulla tavoitteet todeksi :>

Kuva täältä.