Rankkaa, niin rankkaa

Uskomatonta, kuinka rankkaa voi olla tehdä 6 tunnin työpäiviä pelkkänä harjoittelijana! Jalkoja särkee työpäivän jälkeen aina ihan kamalasti, vaikka luulen omistavani hyvät työkengät. Viime yönä nukuin 8½ h, joka vielä kesällä riitti vallan mainiosti, kun hoidin lapsia. Tänään aamulla meinasin kuitenkin nukahtaa bussiin, samoin iltapäivällä ja nyt en meinaa saada minkäänlaista tekstiä aikaiseksi kun silmät meinaavat aina vain lurpsahtaa kiinni.

Jo näiden kolmen päivän aikana, jotka olen sairaalassa viettänyt, olen tajunnut että hoitotyö on se mun juttu! Vaikka en itse mitään erityisiä hoitotoimia osaa siellä tehdä, niin seuratessani hoitajien työtä koen aina jonkinmoista kummaa halua päästä tekemään niitä samoja hommia! Tänään sain viedä yhden mummon toiselle osastolle korvatutkimuksiin, ja siellä oli tosi kiva mieslääkäri, joka antoi minunkin katsoa tämän mummon korvaan jollain laitteella. Olin ihan "wou, siistiä!" Melkein päätin jo ryhtyä korvalääkäriksi :D.

Osastolla, jolla työskentelen, potilaat vaihtuvat melko nopeasti ja useimmat ovat osastolla pari päivää. Juuri siksi haluaisinkin sairaalaan töihin, kun samoja naamoja ei tarvitse kovin kauaa katsella :D. Vuorotyössäkin on se hyvä juttu, että työkaverit eivät aina ole samoja, vaan työpäiviin tulee mukavaa vaihtelua kun täytyy työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Potilaiden nopea vaihtuminen on välillä myös surullista, nimittäin silloin kun hoidettavana on joku kiva ihminen. Yksi pappa tarjosi tänään minulle karkkia, ja toinen mies aikoi lähteä viemään minut kahville :D. Harmi vain että työni loppuivat jo ennen kuin hän olisi ollut valmis sinne kahvittelemaan lähtemään :>.

Katselen tässä samalla netistä Nelosen Sairaala-sarjaa, kun jäi eilinen jakso näkemättä. Nyt tuotakin sarjaa katsoo ihan eri lailla kun on hieman jo perehtynyt sairaalan elämään. Hei, tuollakin on tuollaisia samanlaisia kertakäyttöhanskoja!