Lukio vs. amis

Mun piti tehdä tämä postaus jo viime keväänä, mutta kaipa se nytkin menee! Olen siis istunut 3 vuotta lukiossa ja tällä hetkellä vajaan vuoden amiksessa, joten näiden vuosien perusteella kirjoitan.

Viime aikoina olen huomannut muuttuneeni lukioajoista. Lukiossa tykkäsin vain istua tunneilla kuunnellen ja tehden muistiinpanoja. Kaikki ylimääräinen toiminta oli kamalaa, mutta onneksi sitä ei ollut paljon. Nyt amiksessa en malttaisi istua yhtäkään tuntia aloillani vaan mieluiten tekisin jotain käytännöllisiä juttuja. Tämä ilmiö on ilmaantunut tämän jakson aikana. Voipi johtua siitä, että kun harjoittelujaksoilla tulee tehtyä niin paljon käytännössä, että haluaisi sen saman jatkuvan sitten koulussakin. Käytännön juttuja rakastavat -> amikseen.

Minulle oli hieman hankalaa oppia amiksen kokeisiinvastaamistaktiikka (onkohan tuo edes mikään sana). Jos lukiossa oli kokeessa kysymyksenä sepelvaltimotaudin oireet, niin tietenkin aloitat vastaamisen kertomalla, mikä se sepelvaltimotauti on ja sen jälkeen niistä oireista. Jos amiksessa kirjoittaisi samalla lailla, saisi miinuspisteitä. Miksikö? Koska kysymyksessä käskettiin kirjoittaa vain sepelvaltimotaudin oireista, eikä kertoa mikä sepelvaltimotauti on. Jos kerrot mikä sepelvaltimotauti on, olet poikennut aiheesta ja saat miinusta. Ihan älytöntä mielestäni. (Tämä riippuu kyllä varmaan osittain opettajastakin.)

Lukiota pidetään usein paljon rankempana kuin amista. Juu, lukio oli rankkaa varsinkin silloin kun joka päivä oli lukuaineita vähintään kello 8-15. Yo-pohjaisena amiksessa olo ei ole kyllä sekään aina mitään herkkua, koska päivät ovat yleensä aivan yhtä pitkiä kuin lukiolaisillakin. Jaksojen rankkuus vaan vaihtelee, sillä esim. tässä jaksossa ei ole hirveästi mitään kotihommia ollut, tai jos onkin niin ne eivät ole olleet hirveän suuritöisiä. MUTTA: Viime kevään hoidon teoriajakso oli jotain aivan kaameaa. Jos olisit halunnut oppia kaiken opiskeltavista asioista, sinulla ei olisi ollut muuta elämää kuin koulu. Enkä tiedä olisiko silloinkaan onnistunut oppia kaikki mahdollinen lääkkeistä, hoitotoimenpiteistä yms. ja aikaa oli 6 viikkoa. Peruskoulupohjaisten opiskelu amiksessa on varmasti vähän leppoisampaa. Korjatkaa toki jos olen väärässä. :D

Lukiossa inhosininhosininhosin esitelmiä! Nyt amiksessa en pahemmin jännitä esitelmiä ollenkaan, ja toisinaan jopa pidän niiden pitämisestä, varsinkin jos aihe on kiinnostava. Amiksessa esitelmiä on ollut enemmän, eikä niitä ole kertaakaan tarvinnut pitää yksin, joten kokemuksen kautta olen oppinut esitelmöimään paremmin. Kun ryhmä on aina sama, ei uusia ihmisiäkään tarvitse jännittää vaan kuuntelijana ovat tutut ja turvalliset luokkalaiset. Ryhmän pysyvyys samana on myös asia, josta amiksessa tykkään. Kaverit säilyy eikä joka kurssilla ole miljoonaa uutta ihmistä. Sitten ehkä vähän ärsyttäisi jos oma ryhmä olisi vähemmän mukava, mutta meidän ryhmä on kyllä varsin kiva.

Loppuun vielä tärkein eroavaisuus lukion ja amiksen välillä: Lukio lihottaa ja amis laihduttaa, oikeasti! Itselläni oli lukiossa aina nälkä, joten söinkin sitten aika usein ja paljon :D (En ollut kuitenkaan lihava.) Amiksessa tulee jotenkin liikuttua enemmän ihan koulujaksojenkin aikana, joten ehkä sen ansiosta olen kokenut pienen laihtumisen ihmeen. Työharjoittelujaksoilla tulee sitten kyllä kahvitauoilla syötyä aika paljon kaikkea hyvää....

Ps. Tämä oli blogini 100. postaus, jeeeeee!