Meillä oli kurssi, jossa käsiteltiin erilaisia asiakkaita. Katsoimme videoita ihmisistä, jotka asuvat metrotunneleissa, köyhistä lapsiperheistä, perheväkivallasta, päihdeäideistä, maahanmuuttajista....Aina noiden videoiden jälkeen tuli sellainen tunne, että huh kun mulla onkin asiat hyvin. Ei pitäisi aina valittaa ihan turhasta, kun joillain asiat on todellakin huonommin kuin mulla. Helposti tulee ajateltua, että kaikki ihmiset on sellaisia perusjannuja, mutta maailmaan todellakin mahtuu yhtä jos toistakin ihmistä.
Käydessämme avustamassa kehitysvammaisten liikuntakerhossa pari kertaa, ihan hämmästyin siitä kehitysvammaisten iloisuudesta ja hyvästä hengestä, joka siellä kerhossa oli! Tuli mieleen, että joidenkin tavallisten tallaajien kannattaisi käydä edes kerran piipahtamassa jossain tuollaisessa kerhossa, jotta huomaisivat kuinka jotkut ihmiset ihan oikeasti ottavat ilon irti pienistä asioista eivätkä valita joka hemmetin asiasta. Oli jotain aivan upeaa, kun minullekin eräs kehitysvammainen mies tunnin jälkeen huikkasi, että: "Hei olet ihana!" Samoin yksi nainen tuli takaapäin halaamaan ja sanoi: "Minulla on tässä nyt elävä nainen!" Hymyilin ehkä koko loppupäivän.
Mielenterveyshäiriöistä tajusin sen, että sairastuminen niihin ei todellakaan katso ikää tai sukupuolta tai vaikkapa sosiaalista asemaa. Ihan kuka vain voi sairastua. Aika pelottavaa tavallaan, ja pari kertaa olenkin muka jo huomannut itsessäni sairastumisen merkkejä...:D Tajusin myös, ettei mielenterveyshäiriötä aina edes huomaa ulospäin. Sain jakson aikana tietää erään tuttuni kärsivän maanis-depressiivisyydestä enkä todellakaan olisi sitä huomannut jos hän ei olisi itse kertonut.
Huomenna on jakson ainoa tentti, josta tulee numero. Aiheena on fyysisen toimintakyvyn tukeminen, ehkä ainut aine joka on jaksanut edes jossain määrin kiinnostaa. Ylihuomenna alkaakin sitten kuntoutumisen harjoittelu, aika kivaa päästä taas kunnon hommiin. Harjoittelupaikastani lisää tällä viikolla...
Meillä Mielenterveys- ja päihdetyön maikka kerto Kellokosken prinsessasta, Annasta, mistä on nyt tehty elokuvakin, muistaakseni tavannutkin tämän Annan :) Muutenkin tykkäsin siitä kurssista ja opesta tosi paljon, Mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelma oli kakkosvaihtoehtona, menin aspaan, mutta edelleen mietin pitäisikö suuntautua myös tuohon aina vaan kiinnostavaa mt- ja päihdetyöhön :)
VastaaPoistaAhaa siis se Prinsessa-leffa, meidän piti tehdä jostain poikkeavuutta käsittelevästä elokuvasta joku kirjoitelma niin aika moni teki juuri tuosta prinsessasta :)
VastaaPoista