Töitä riittää aina vain... Juhannuksena sain viettää ruhtinaalliset kolme vapaapäivää ja nyt sitten ollaan töissä taas 12 päivää putkeen. Lapset on toisinaan suloisia ja toisinaan kamalia kauhukakaroita. Olen nyt yrittänyt ottaa töissä "rennosti", etten nipottaisi turhia tai pistäisi liian tiukkoja rajoja lapsukaisille. Tykkään vain enemmän siitä, että asiat tehdään just eikä melkein. Huomaan aina loppuviikosta ärsyyntyväni niistä lapsista aina vain enemmän. :D Eli musta ei ole tulossa lastenhoitajaa... mutta lastensairaanhoitaja EHKÄ.
Lapsissa mua ärsyttää se kaikki kitinä ja valitus ja se, kun niitä pitää hoputtaa ja houkutella tekemään kaikkea. Hoitolapseni 6v. valittaa melkein joka päivä jok'ikisestä asiasta, kun taas hoitolapsi 3v. on useimmiten kuin mikäkin päivänsäde ja vaikka välillä itse kauhistelen mm. hänen rajuja kaatumisiaan, hän vain pomppaa ylös ja hihkaisee: "Ei sattunu!" Jos hoitolapsi 6v. sanoo joku päivä tuolla lailla, revin pelihousuni.
Leirinohjaajahommia on jäljellä enää ensi viikonloppuna ja siitä hommasta kyllä tykkään! Johtuen varmaan siitä, että siellä mulla on ihan omanikäistäni seuraa joiden kanssa voi myös viettää aikaa ja juoruilla, sekä siitä että niitä samoja lapsia tarvitsee katsella vain sen yhden viikonlopun. Leiripaikassa on tavallaan ihan oma maailmansa, ja on ihan hassua kun viikonlopun jälkeen näkeekin taas muita ihmisiä kuin vain ne leiriläiset ja muut ohjaajat. Melkein ihan itkettää kun ei enää ensi viikonlopun jälkeen sinne pääse! Paitsi ehkä ensi kesänä jos päädyn taas sinne hakemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti