Miksi aina, kun arkeen tulee jotain "uutta", niin illalla väsyttää ihan himona? Huoooooh. Tänään alkoivat työt lastenhoidon merkeissä tutussa perheessä. En oikeastaan edes muistanut kuinka kivaa työtä sekin voi olla. Ja raskasta. Miten ne lapset jaksaa koko ajan touhuta? Taidan oikeasti olla aika vanha!
Ymmärrän tosi hyvin stressaantuneita äitejä... Kun pitäisi saada lapset rauhoittumaan puolilta päivin edes hetkeksi, että saisivat vähän levätä niin ne tietty haluaa tehdä kaikkea muuta, kuten lähteä rullaluistelemaan, rakentaa superkorkean tornin lego-palikoista, järjestää kaikki autot suoraan riviin sohvan alle jne. Edes Muumien katselu ei kiinnostanut !! Kuka voi vastustaa Muumeja? ;o Sitten, kun on saanut lapset lopulta siivoamaan järkyttävät automäärät lattialta ja tarjoaa heille välipalaksi suklaavanukasta, niin eiköhän toinen lapsista kaada puolet vanukkaasta pöydälle, ja pöytäliina sotkeentuu aika taidokkaasti...kuin myös lapsen vaatteet. Kun vihdoin selviää iltapäivällä ulos nuoremman(kin) lapsen kanssa, on isompi lapsi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pienessä ajassa ehtii miettiä kaikki vaihtoehdot järveen hukkumisesta ja auton alle jäämisestä. Lapsi löytyi kuitenkin onneksi naapurista, ja voi sitä helpotusta!
En voi uskoa, että siitä on jo lähes vuosi kun olen viimeksi tuolla huolehtinut niiden lasten päivärytmistä ja tekemisistä. Olihan se tavallaan helppo tuonne töihin mennä, kun tiesi mitä on odotettavissa. Ja lapset on kasvaneet hirmusti ja ovat molemmat jo paljon viisaampia kuin viime kesänä...Seuraava vapaapäivä onkin näillä näkymin sitten juhannus. 18 päivää töitä putkeen, nice. Ensi viikonloppuna eka leiri ohjattavana 6-9v. lapsille, huiii!
Kuvasta tulee niin mieleen minä ja nuorempi hoitolapseni. :D Niillä on tuollainen samanlainen lelulaatikkokin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti