Kaikki uutuudenviehätys opiskelusta on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen. Päivät on pitkiä, illalla väsyttää ihan älyttömästi ja silti pitäisi jaksaa vielä lukea ja kerrata ettei jää jälkeen ja ääh. En kestä edes ajatella jos nyt vaikka sairastuisin ja joutuisin olemaan koulusta pois, yksi luokkalainen testasi tätä ja oli parin päivän poissaolon jälkeen ihan ulalla kaikesta. Itse olen tämän tiukemman opiskelutahdin valinnut joten ei saisi valittaa, mutta oikeasti olisi paljon kivempaa jos pystyisi rauhassa opiskelemaan nuo kaikki jutut, tällä vauhdilla kun ei mitenkään pysty oppimaan kaikkea.
Saimme muuten tietää jo ensi jakson (=syksyn 1. jakso) top-paikat. Pääsen tuohon melko lähelle yksityiseen vanhusten/vammaisten palvelukotiin. Luin netistä hieman infoa tuosta paikasta, ja se on ilmeisesti hyvinkin kodinomainen paikka. Toivon kyllä, että potilaat siellä eivät ole mitenkään hirveän omatoimisia, vaan olisi niitä oikeita vuodepotilaitakin joukossa, että pääsisi oikeasti harjoittelemaan niitä juttuja joita on tullut opittua... Äh, olisin ehkä mieluummin halunnut mennä kunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta kun ei ole paikkoja tarpeeksi niin en sitten mene.
Ja tosiaan torstaina päästäänkin sitten piikittelemään! Ei minua hirvitä ollenkaan, että joku minua pistää, mutta pelkään sen mun piikitettäväni puolesta, kun minä rupean sitä tökkimään tärisevillä käsilläni. Mutta aika siistiä päästä piikityshommiin! Viime viikolla harjoiteltiin käsien pesua, suojapukeutumista ja vuodepesuja. Pestiin nukkeja vaan, ei toisiamme. En kyllä tykkäis yhtään jos joutuisin vuodepotilaaksi. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti