Nyt on selätetty ensimmäinen harjoittelu lähihoitajauralla ja olo on helpottunut ja huojentunut ja onnellinen ja mitä vielä. Koin kaikenmoisia iloisia ja ikimuistoisia hetkiä lasten parissa, mutta kyllä nyt olen onnellinen että harjoittelu jo loppui.
Sain kaikilta suloisilta hoitolapsiltani halit lähtiessäni ja läksiäislahjaksi myös mukin ja kortin. :) Olisin itsekin halunnut viedä lapsille jotain, mutta kun tietystikään en saa mitään hyvissä ajoin hommattua ja kun koko viikonlopun vietin keskellä korpea kouluttamassa itseäni leirinohjaajaksi, niin ei siellä hirveästi tullut pohdittua maanantain viimeistä työssäoppimispäivää. Sunnuntai-iltana tajusin, että: "Jaa, se olis sit huomenna viimenen päivä". No onneksi ne naperot eivät edes osanneet odottaa mitään lahjuksia. Lapset kyselivät kovasti, että: "Eikö niin, että me vielä nähdään?" Lupasin mennä niitä sinne vielä joskus moikkaamaan. :)
Mitäs päiväkodissa sitten oikein opinkaan? No ainakin sen, että kaikki lapset ovat erilaisia. Osa porukasta on niitä, jotka määräilevät muita ja osa sitten sellaisia, jotka alistuvat muiden tahtoon. Ja myös sen, että jos ollaan joka tapauksessa menossa esim. ulos, lapselta ei saa kysyä, että: "Lähdettäiskö ulos?" Jos siis lapsen on vastauksesta riippumatta mentävä sinne ulos. Kun yleensähän lapsi vastaa aina sen vanhemman kannalta ei-toivotun vaihtoehdon ja sitten seuraa hirveää parkuminen jos lapsi pakotetaan tekemään sitä mitä ei halua. Että kaipa sitä jotain opittua sitten tuli. :D
Huomenna sitten klo 8:15 kouluun ja aloittelemaan päivää aiheella hoitotyön toiminnot ja aseptiikka. Hoidon ja huolenpidon jakso siis starttaa huomenna! Kiva päästä kouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti