- Koko osasto oli täynnä seonneita mummoja ja pappoja. [Oikeasti. Koko ajan joku potilas teki jotain outoa, kuten kiskoi housujaan alas, repi niskatukeaan irti, kyseli olenko minä hänen tyttönsä ja pohti kylpypyyhkeen merkitystä sillä eihän kylvyllä voi pyyhkiä?! Ymmärrän kyllä, että sairaudet ja alkoholin käyttö tekevät tehtävänsä, mutta ihmettelen vain miksi meidän osastomme täyttyi yhtäkkiä tuollaisista potilaista...]
- Puhuin ENGLANTIA. [Siis tätä en olisi ikinä kuvitellut tekeväni. Olen aivan järjettömän huono englannissa, mutta minä osasin silti puhua hihihi! Ja ymmärsin kaiken mitä vastapuolikin sanoi! Ehkä en olekaan niin huono enkussa...]
- Minulta kysyttiin haluanko piikittää! [Minä:"Ai saanko mä piikittää??! Hoitaja:"No etkös sä oo sairaanhoitajaks ryhtymässä? Kyllä sä sitten saat, mä neuvon!" Lopulta kuitenkin totesin että haluan ensin katsoa kuinka hoitaja sen tekee, ja seuraavalla kerralla voin itse kokeilla. En tiedä odotanko tapahtumaa enemmän innolla vai kauhulla :D]
- Tunsin kuuluvani joukkoon. [Ihanaa, kun tuntui siltä että juuri tuo osasto on mun "kotini". Hihhh.]
Jos en ole vielä täällä muistanut kertoa, niin jatkan työharjoittelua sairaalassa ainakin marraskuun loppuun. Ja 2. asteen yhteishaussa hain myös lähihoitajaksi, sillä haluan opiskelemaan edes jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti