Verta

Kuva

Olen jo pitkään halunnut luovuttaa verta. Aina kun kuulen radiosta verenluovutus-mainoksen, haluan suunnata luovuttamaan. Tällä hetkellä verenluovutusaikeeni estää ainakin alle 4kk sitten otettu lävistys sekä parhaillaan oleva allergiakausi. Täällä voi testata, sopiiko itse luovuttajaksi.

Muistan verenluovutusaikeeni aina, kun kuljen veripalvelun ohi. Eilen katselin, kuinka veripalvelun viereisellä nurmikolla istui mies ja hänen vieressään veripalvelun työntekijä. Näytti siltä, että tyyppi oli käynyt verta luovuttamassa ja oli alkanut heikottamaan. En itse pelkää verta, mutta pelkään sitä, kun toisinaan kuulee annettavan vihjeitä miten pitää toimia jos alkaa heikottaa veren näkeminen. Sitten alan verta nähdessäni pelkäämään sitä, että minua alkaa huipata ja joskushan kun oikein ajattelee että "apua, mitäs jos kohta alkaa pyörryttää", niin sitten muuten alkaakin pyörryttää! :D (kukaan ei tajunnut...) Näin kävi mm. silloin, kun lukion bilsan ryhmän kanssa kävimme vierailulla veripalvelussa. Aluksi meni hyvin, mutta sitten kun jotain luokkalaista alkoi heikottaa, tuli itsellekin sellainen ahdistunut olo, ja tuntui ettei halua katsoa sitä verta enää. Eli kaikki ne verestä varoittelut aiheuttavat minulle sitä huonoa oloa, ja jos kaikki suhtautuisivat siihen iloisesti, ei mitään ongelmaa olisi.

Lupaan nyt itselleni mennä luovuttamaan verta heti kun vain pystyn. Kautta kiven ja kannon. Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Riiviöt

Enää 3 päivää töitä jäljellä!!! Jess jess jess. Nyt alkaa nimittäin ottamaan lapset jo sen verran päähän että tauko niistä tekee varmasti terää! On tässä tainnut 37 viimeisen päivän aikana olla huimat 2 päivää, jolloin en ole puhunut sanaakaan yhdellekään lapselle. Viime viikko oli järkyttävä kiukutteluviikko niin hoitolasten (tai no, toisen niistä) kuin hoitajankin osalta. Toinen hoitolapsista ei uskonut yhtään mitään ja aloitti kiukuttelun ja valittamisen sillä samalla sekunnilla kun vain sängystä ylös pääsi. Tämä viikko on näiden parin päivän osalta ollut helpompi, mutta kyllä se kiukuttelu vielä ehtii tulla kuvioihin.

Kaikkia kiinnostaa varmasti tuon kauhukakaran tempaukset, joten esimerkkinä mm. minun laukkuni purkaminen keskelle eteisen lattiaa, autoni avaimien varastaminen, haukkuminen+nimittely (sekä minua että lapsen kavereita kohtaan), kiroilu (jonka ansiosta lupaamani leivontatuokio oli pakko perua) ja erityisesti syömisen yhteydessä kiukuttelu ja uhkailut mennä naapuriin syömään yms. Meinasi oikeasti hermot mennä ja pariin otteeseen kyllä menikin. :D Kävimme hieman keskusteluja siitä, kuka määrää ja kuka tottelee. Tyyliin ainut mukava yhteinen tekemisemme oli toistemme hiusten laittaminen...Nyt siis kuitenkin enää 3 päivää jäljellä ja enköhän niistä hengissä selviä, alkuviikko ainakin lupaa hyvää.

Leirinohjaaja-hommat on nyt onnellisesti ohi, ja juuri nyt tajusin että työtodistuskin olisi ehkä kiva saada. Toimin kahdella leirillä lääkevastaavana, mikä oli aika kivaa. Viimeisin leiri oli kunnon verileiri, ties kuinka monelta lapselta tuli verta nenästä ja varmaan puolilta leiriläisistä jostain muualta. Yksi lapsi kärsi myös rytmihäiriöistä, yhden jalkoja piti rasvata iltaisin ja diabeetikkokin tosiaan löytyi joukosta ekalla leirillä...joten pääsin kyllä tätä hoitsupuoltanikin toteuttamaan.

Nyt odottelen siis innolla perjantaita jolloin alkaa loma! Alkoi kyllä jo salakavalasti mieleen hiipiä sekin karu tosiasia, että kuukauden päästä on jo työssäoppiminen täydessä vauhdissa eli koulu siis kutsuu. En oo edes ehtinyt tajuta, että nyt on "loma". Justhan se koulu vasta loppui. Torstaina tapaan koulukavereita ekaa kertaa koko kesänä, nice.