Suuntana Sairaala

Linkittäkäähän blogeja!

2012-01-29T14:43:00.001+02:00

Kaikki te, jotka omaatte jonkun sosiaali- tai terveysalaan liittyvän blogin (esim. opiskelu, työ...), ja haluatte linkin siihen tämän blogin tuohon oikeaan reunaan, niin kertoilkaahan osoitteita kommenttiboxiin! Tuossa "aiheeseen liittyen"- listassa on tällä hetkellä surkean vähän blogeja, joten lisää kaivataan!

Opiskelijasta ohjaajaksi

2012-01-27T19:09:00.000+02:00

Olen ollut valmis lähihoitaja kuukauden ajan, ja tänään pääsin jo opiskelijan ohjaajaksi. :D Okei, vain kahden asiakaskäynnin ajaksi mutta kuitenkin. Haha, oli aika hauskaa kun itse piti muka tietää enemmän kuin sen opiskelijan, joo-o.

Ja tänään selvisi (taas kerrran) kuinka erilainen elämänasenne mummoilla voi olla.
1. mummo: Voi sinä olet vielä niin nuori ja sinulla on koko ihana elämä edessäs! Kuule minä aavistan että kymmenisen vuotta ja sinulla on ihana perhe ja oot varmasti korkeammassa virassa vaikka osastonhoitajana!

Seuraava osoite ja 2. mummo: Kuule kitumista se sinunkin elämäs tulee olemaan, pelkkää kärsimistä vaan. Et muuten varmasti elä yhtä vanhaks kuin minä! Ja kaks vuottako ne teitä siellä koulussa opettaa laittamaan pillerin purkkiin?! Et varmasti olis enää edes elossa jos oisit niin vähän käyny kouluja kuin minä!

Toisinaan tekee mieli kostaa ilkeille mummoille samalla mitalla, mutta tähän asti olen tyytynyt vain nopeasti tekemään pakolliset hommat ja poistumaan paikalta.

Jatkosta

2012-01-13T16:03:00.000+02:00

Blogini on tähän asti ollut lähinnä ns. opiskelublogi, eli kertonut opiskeluistani ja pyrkimyksistäni päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt en ainakaan ihan heti suunnittele hakevani sh:ksi, joten opiskelublogi tämä ei tule nyt lähiaikoina olemaan. Aion kyllä päivitellä tätä lähihoitajan näkökulmasta aina silloin tällöin ja kirjoittelen itseäni pohdituttavista asioista. :) Eli blogi ei kuole, mutta ehkä blogin nimi ei tällä hetkellä hirveästi kuvasta sen sisältöä.

Ylihuomenna loppuu työsopimus kotihoidossa, olen ollut siellä nyt joulun jälkeen kolmisen viikkoa. Nyt jo tuntuu jotenkin aivan vieraalta jos pitäisi mennä johonkin laitokseen, palvelutaloon tms. töihin. :D Raitis ulkoilma virkistää keskellä työpäivää ja käveltyä tulee niin paljon että olen jo nyt laihtunut parisen kiloa. :D Oon oppinut nauttimaan työnteosta (no en kylläkään aina ja kyllähän ne mummot välillä ottaa päähän..) ja siitä että on työpaikka, jonne sut halutaan töihin ja jossa on susta apua. Toivon, että ensi viikolla tulisi pomolta soitto, jossa pyytäisi taas sijaiseksi. Nyt on kuitenkin kaikenmaailman taudit liikkeellä ja talvilomatkin alkaa pyöriä joten ehkäpä ne tarttis mua vielä jatkossakin...:) Jos ei, niin töitä etsimään. Täällä on kuulemma huutava pula lähihoitajista.

Valmistunut

2011-12-26T22:13:00.001+02:00

22.12. koitti vihdoin se päivä, kun tämä tyttönen valmistui lähihoitajaksi. :) Valmistujaisjuhlan ohjelmistossa oli puheita ja musiikkiesityksiä, todistustenjako sekä lähihoitajan lupauksen vannominen. Me ammattilakin ostaneet painoimme lakit päähämme. :) Valmistuneita oli alle 50, joten juhla ei onneksi ollut kovin pitkä ja juhlatilaisuudessa olleista tuskin monikaan ehti pahasti tylsistyä. Sitten halattiinkin kaikki kaverit ja opet läpi ja syötiin kakkua! Illalla pidin pienet juhlat vanhempieni luona ihan vain lähistöllä asuville tutuille/sukulaisille. :)

Ihan uskomatonta, mitä kaikkea olen kahdessa vuodessa oppinut ja kuinka paljon olen saanut lisää itsevarmuutta, kavereita ja tuttuja. Jopa muutaman todellisen ystävän. Yhdessä on tullut vietettyä monet stressit tenteistä, helpotuksen hetket kun kamalat esitelmät on sujuneetkin hyvin, hulvattomat ruokatunnit, juorutuokiot opettajien mieselämästä sekä vapaa-ajan pippalot. Kiitos kaikki luokkalaiset ja opet ja kaikki ääää!

Huomenna sitten työelämään........ olisin ehkä voinut jatkaa tätä jouluilua vielä tämän viikon. Mutta enää en olekaan köyhä opiskelija vaan ihan oikea työssäkäyvä ihminen! :D Kaipa tässä on viisaaksi tullut, kun viisaudenhampaatkin ilmoittelivat tulostaan koko joulun...

Kuulumisia

2011-12-13T15:59:00.001+02:00

Jes jes jes löysin valmistujaismekon tänään. :D Ja samoin kengät ja koruja jajaja...

Ihan hyvä tehdä töitä välillä joo, ettei ihan köyhdy. Oon muutaman vuoron tehnyt nyt kotihoidossa. Kivaa on ollut, aamuisin ei ole edes ihan hirveästi ärsyttänyt nousta aikaisin..:D Se kaikki masennus ja väsymys katoaa lähes poikkeuksetta heti kun töihin pääsee. Ihmettelin suuresti, kun muutama mummo vieläkin muisti mut ihan nimeltä ja kyselivät kun en ole pitkään aikaan käynyt.

Kyllä sen huomaa, että kun kerran suostuu töitä tekemään niin sitten niitä soittoja alkaa tulla vähän väliä. Tänäänkin vapaapäivältä oltais haluttu iltavuoroon, mutta olin jo sopinut muuta. Kaikilla ei ole näin, joten olen ihan tyytyväinen työllisyystilanteeseeni. :)

Lisää hoitsuja!

2011-12-07T23:24:00.001+02:00

"Hoitoalalla muhii raju eläkepommi, joka näyttäytyy jo nyt hoitajapulana koko maassa.

Laskelmien mukaan Suomeen tarvitaan seuraavan viidentoista vuoden aikana lähes 250 000 uutta hoitoalan ammattilaista, kun eläköityminen käynnistyy toden teolla.

Koulutus kattaa vain murto-osan tarpeesta, eikä selvää suunnitelmaa ongelman hoitamiseksi ole tehty.

Eläköitymistahti on koko maan mittakaavassa huimaava. Liki 160 000 hoiva-alan työntekijää eläköityy seuraavan neljäntoista vuoden aikana.

Samaan aikaan väestö ikääntyy ja siitä johtuen tarvitaan vielä lähes 80 000 hoitajaa lisää. Vaikka asiasta on puhuttu, teot ovat vähissä.

Hoitajapulaa pahentaa se, että alalta on kadonnut 10 000 sairaanhoitajaa ja 30 000 lähihoitajaa muihin töihin.

Joulukuussa hallitus saa pöydälleen esityksen, jossa ehdotetaan vajaan kahdentuhannen koulutuspaikan lisäystä sosiaali- ja terveysalalle."

Lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1453736/hoitoalan-elakepommi-tikittaa-jo---235-000-uutta-tekijaa-tarvitaan

Opiskelujen aikana on monta kertaa sanottu, että hoitotyö on kutsumustyö. Sitä ei jaksa tehdä vain sen takia, että "kunhan nyt jostain rahaa saa". Sitä rahaa saa varmasti jostain helpommastakin työstä enemmän. Kuinkas näitä kutsumustyö-hoitajia sitten löytyisi? Miten olisi 1. palkan nostaminen ja samalla 2. työn arvostuksen lisääminen?

En toisinaan ihmettele yhtään että 40 000 hoitajaa on vaihtanut toisen alan hommiin, on käynyt omassakin mielessä jo opiskelujen aikana. Niin haasteellista, yksikin virhe voi aiheuttaa pahoja haittoja hoidokille. Ajatukset pitää olla koko ajan mukana huononakin päivänä. Kaiken muun hyvän lisäksi median otsikot hoitoalasta ovat viimeaikoina olleet tyyliä: "Äitini kuoli vanhainkodissa nälkään", "Taas yksi insuliinimurhaaja lisää", "Hoitajien päihteiden käyttö lisääntynyt", "Kiire lisää potilasvahinkojen riskiä" yms. muuta lätinää kuinka karmeaa hoitoalalla voi olla. Ei ihme ettei uusia hoitajia löydy mistään. :D Lukekaa vaikkapa tämä artikkeli Iltalehden sivuilta: kauhutarinat vanhustenhoidosta. Hei haloo, jos tekijöitä halutaan, kannattaisiko tuollaiset artikkelit jättää pois? :D Iltapäivälehdiltä sellaista on ehkä turha toivoa, mutta miten ihan perus sanomalehdet? Toisaalta itselleni tuollaiset kauhutarinat antavat lisäpuhtia tehdä työ kunnolla ja lisäävät halua olla ns. "hyvä hoitaja". :) Mutta en usko että kauhutarinoilla varsinaisesti ketään houkutellaan hoitoalalle, tietämättömät luulevat että joka paikassa on kiire ja kamalaa yms., enkä itsekään menisi sellaiseen paikkaan töihin.

Töistä puheen ollen sain töitä tutusta kotihoidosta. :) Tällä viikolla teen yhden päivän, samoin olen siellä koko ensi viikon ja 27.12. alkaen seuraavat kolme viikkoa. :) Jee, menen kyllä innoissani sinne. Siellä on tuttua ja turvallista ja ilmapiiri on suht hyvä, kollegoissa ei ole pahemmin valittamista. Kesällä ja jo kotihoidon harjoittelujaksolla mua arvostettiin ja annettiin tosi paljon vastuuta, vaikka kaikki varsin hyvin tiesivät että olen vielä opiskelija. Viime osastoharjoittelussa olin "opiskelija joka ei osaa tehdä mitään". Innolla siis töitä tekemään! :)

PS. Miksi on niin hirveää kieltäytyä töistä?!? Kieltäydyin mahdollisimman nätisti tarjolla olleista joulun töistä, koska haluan välillä mennä tapaamaan omiakin mummojani enkä aina vain hoitaa toisten omia. Kylläpä kuuli pomon äänestä ettei tykännyt. :D Mutta ei se sitten onneksi pahemmin suuttunut, vaan soitti parin tunnin päästä uudelleen ja tarjosi lisää töitä toisena ajankohtana. :P

PPS. Minkä takia kaupat on täynnä vain pikkujouluvaatteita, kun kaipaisin jotain kivaa jota voisi pitää valmistujaisissa?! Joku musta kimalletoppi, no jeejee ei kiitos.

PPPS. Opinnäytetyöstä arvosanaksi kolmonen ;)

Sitä oltais nyt hoitajia

2011-11-24T22:21:00.001+02:00

Tänäänpä oli viimeiset opinnäytetöiden esitykset ja sehän tarkottaa että KAIKKI kouluhommat on pulkassa! Ei enää ikinä kamalia iltapäivän teoriatunteja, ei ärsyttäviä ohjaajia harjoittelujaksoilla ja ennen kaikkea ei-enää-ikinä opinnäytetyötä! Jes! Voin siis sanoa, että olen jo hoitaja, vaikkei sitä lakkia vielä päässä olekaan. :)

Opparin esitys meni hyyyvin, ja rehellisesti sanottuna tällä hetkellä ei kiinnosta ollenkaan tuleeko opparista ykkönen, kakkonen vai kolmonen. Itse olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen ja meidän opponentit antoi työstä arvosanaksi 3. ;) tällä hetkellä en kuitenkaan enää halua koskea koko työhön enkä todellakaan nähdä sitä silmissäni. :D Hihii oon niin onnellinen, nyt ei oo stressiä enää mistään (paitsi valmistujaismekosta ja joululahjoista)!

Pomo kotihoidosta soitteli pari päivää sitten ja kyseli miten pystyn joulukuussa töitä tekemään. Joulun pyhiä en luvannut olla töissä, mutta muuten lupasin mielelläni tulla tarvittaessa töihin. Eli enköhän sitä ainakin jonkin verran tule töitä tekemään joulukuussakin, vaikka olin kyllä salaa päättänyt vaan lomailla jouluun asti. :P Viimeinen työssäoppiminen sai mut kammoamaan osastotyötä (vaikka kaikki osastot on tietenkin erilaisia, eikä tietenkään voi yleistää. Esim. tykkäsin aikanaan tosi paljon olla työharjoittelussa keskussairaalassa), joten olen aika innoissani menossa takaisin kotihoitoon. :D Melkein on jo ikävä sinne.

Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tulevaisuuttani ja missä oikeasti haluaisin olla töissä. Lähihoitajana tykkäisin ehkä eniten olla jossain pienkodissa jossa olisi n. 10 asukasta ja pari hoitajaa aina vuorossa. Vois sopia mulle paremmin kuin joku jättiosasto, jossa on vuorossa 10 hoitajaa ja potilaita joku 40. Kunnalliselle puolelle haluaisin, mutta yksityisissä on usein parempi työilmapiiri, jota itse tosi paljon arvostan ja se on mulle erittäin tärkeä asia. Toisaalta mulla on käynyt mielessä myös, että osaston sihteerin työ vois olla niin mun juttu. :D Se kyllä edellyttäisi suuntautumista asiakaspalveluun ja tietojenhallintaan, mutta kukapa mua estäisi hakeutumasta vaikka aikuispuolella sit aikanaan siihen koulutusohjelmaan. :) Toki mulla pyörii vieläkin mielessä sairaanhoitajan ammatti, mutta sinne en aio hakea nyt ihan heti.

Muistan elävästi äitini sanat kun ilmoitin pari vuotta sitten hakevani lähihoitajaksi. "Katotaan vaan niin jumitut sitten siihen ammattiin, et enää jaksa lähteä opiskelemaan enempää kun töitä kuitenkin tuut saamaan." Vannoin että niin ei todellakaan tule käymään, ja taisin vannoa myös sen etten ikinä mene mihkään ihme kotihoitoon töihin (äitini on kotihoidossa töissä). Ja kuinkas nyt on sitten käynytkään, olen luonut työsuhteita juurikin kotihoitoon ja vieläpä melkein viereiselle alueelle jossa äitini on töissä. Oujea. Niin se elämä menee. Mutta tuosta jumittumisesta lähihoitajaksi en vielä sano mitään. :D

Palautettu! :)

2011-11-12T17:43:00.001+02:00

Eilen klo 15 tulostimesta tulostui 53 sivua, ja se oli meidän oppari. :) Olen kyllä tosi tyytyväinen, vaikka kyllähän siitä heti huomasi pari pilkkuvirhettä yms. Mutta kokonaisuudessaan hieno ja pitkä työ. Helpottunut olo on, voi vitsit en varmaan osaa enää elää kun ei ole mitään koulujuttuja tekemättä. Parin viikon päästä opparin esitys ja sitten olisi lopullisesti koulu käyty.

12 hyvää syytä hakeutua hoitoalalle

2011-10-27T00:04:00.001+03:00

1. Opit järjestelmällisyyttä. Opit myös tekemään monia asioita yhtäaikaisesti; ei ole mikään ongelma puhua puhelimessa, syödä leipää ja tehdä lääkemuutoksia, kaikkea samaan aikaan siis.

2. Opit itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Et jaksa pitkän päälle enää välittää siitä, kun omaiset soittelevat päivän mittaan kahdeksatta kertaa ja kyselevät täsmälleen sam...oja asioita. Tässä täytyy muistaa, että ei ole olemassa typeriä kysymyksiä, on olemassa vain helvetin typeriä kysyjiä.

3. Opit olemaan loukkaantumatta ihan pienistä. Tyypillisimmät lempinimet kuten "huora" ja "vittumainen akka" eivät tunnu muutaman kuukauden jälkeen enää missään. Et myöskään jaksa välittää siitä, jos potilas lyö sinua nyrkillä naamaan tai ilahduttaa jollain muulla vastaavalla keinolla. Ja sitäpaitsi uudet silmälasit saa työnantajan kustannuksella, jos vahinko on sattunut työaikana.

4. Opit nauttimaan askeettisen elämän iloista. Näillä palkoilla se on hyvä taito.

5. Opit myös nauttimaan elämän pienistä asioista, jotka monien muiden mielestä ovat itsestäänselvyyksiä. Näihin kuuluu mm. keskeytyksetön ruokatauko.

6. Saat alituisesti todistaa kuinka ahkera ja työllesi omistautunut työntekijä olet tekemällä kahden ihmisen työt - yhden ihmisen palkalla.

7. Et kyllästy työkavereihisi, koska et ehdi jutella heidän kanssaan montaakaan työasioiden ulkopuolista asiaa vuoron aikana. Lisäbonuksena tulevat myös alati vaihtuvat sijaiset.

8. Saat nauttia kaikista vuorokaudenajoista, koska rytmisi on jatkuvasti sekaisin. Erityisesti tämä ajatus lämmittää mieltä aamuneljän kierrolla vaippaa vaihtaessasi; muut ihmiset ovat nukkumassa ja menettävät tämänkin kullanarvoisen aamuhetken!

9. Alkoholinkäyttösi vähenee varmasti. Kun monen peräkkäisen työviikonlopun ja rankan työviikon jälkeen pääset viikonloppuvapaalle, olet valmista kauraa sänkyyn. Siinä ne lauantai ja sunnuntai sitten vierähtävätkin mukavasti eikä rahaa kulu baareihin ollenkaan!

10. Jos kuitenkin koet, ettei työsi anna sinulle tarpeeksi ja aiot nautiskella olostasi alkoholin avulla, suosittelen, että teet sen yövuorojen jälkeisenä nukkumapäivänä. Tällöin elimistösi käy muutenkin ylikierroksilla ja alkoholi menee päähän kuin kirves. Tulee siis erittäin halvaksi, kun pääset baarista kantokyydillä kotiin jo kahdeltatoista!

11. Kehität työtä tehdessäsi itsellesi ns. teräsmahan. Voit täysin sujuvasti puhua ruokapöydässä ulosteista ja oksennuksista eikä tunnu missään.

12. Tuot töistä mukanasi niin paljon bakteereita, että luultavasti naapurisikin tulevat vastustuskykyisiksi liikkeellä oleville kulkutaudeille

Positiivista :D

"LOMA"!

2011-10-24T10:33:00.000+03:00

Perjantaina päättyi aherrus sairaalaharjoittelussa! Voi että miten ihana tunne! Viime yönä näin painajaista, jossa mulla oli vielä 7 päivää jäljellä siellä osastolla, voi mikä helpotus olikaan kun heräsin ja tajusin että jippii, mulla on "loma"! :D Mulle loma on sitä ettei tarvii mennä kouluun tai töihin. Opparia pitäisi kyllä alkaa tosissaan tekemään, mutta jotenkin senkään tekeminen ei enää niin paljon ahdista. Varmasti kyllä menen koululle jonain päivinä sitä tekemään, mutta ei se haittaa koska mitään opetusta ei ole. Nyt on niin paljon käytännön tietoa aivohalvauspotilaan hoidosta että kirjoittaminenkin on varmasti helpompaa. :)

Harjoittelusta sain numeroksi H2, ja olen tyytyväinen. K3 tuntui ihan utopistiselta ajatukselta omiin taitoihini nähden, vaikka kotihoidon harjoittelusta sainkin epäviralliseksi numeroksi 2,5. Näytön mulla otti vastaan mukavampi ohjaajani, ja tuntuu että "ilkeältä" ohjaajalta olisi varmaan tullut ykkönen. :D Menin jotenkin ihan kädettömäksi aina hänen seurassaan, ja tuntui että hän luuli etten osaa mitään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kymmenen syytä rakastaa hoitsua

2011-10-15T17:35:00.002+03:00

1.Yksikään ruuminosa ei minua pelota
2.Defibrillointi -kosketukseni on suorastaan sähköä
3.Olen tottunut painamaan töitä läpi yön
4.Kuka muu nainen rohkaisee partneriaan olla pidättämättä kaasuja?
5.Sängyssä olen käännellyt enemmän ihmisiä, kuin sinä.
6.Voin keskustella ruokapöydässä IHAN mistä tahansa
7.Lääkkeet -tiedän niistä kaiken.
8.Kun nukut vieressäni, voit tuntea olosi turvalliseksi -omaan erinomaiset ensiaputaidot
9.Tiedän, miten sitoa sinut sänkyyn oikeaoppisesti
10.Oikeaa nappia painamalla tulen nopeasti ;)

Ja tässä siis VAIN ensimmäiset kymmenen syytä :D

Toisinaan ei jaksa

2011-10-14T16:09:00.001+03:00

En ole hirveästi kirjoitellut osastoharjoittelustani, mutta nytpä kirjoitan ja valitettavasti mulla ei ole hirveän hyvää sanottavaa. Odotin että tuolla olisi tosi kivaa ja jännää, ja hihkuin innosta kun sain tietää pääseväni harjoitteluun aivohalvausosastolle. Karu totuus on se, etten ole viihtynyt ollenkaan, välillä on vapaapäivät menneet siihen että mietin vaan "eieieiei, huomenna taas sinne".

No kerrotaanpa ensin positiiviset asiat. Potilaat on tosi kivoja :) Ja on ollut mielenkiintoista seurata heidän kuntoutumistaan ja paranemistaan, kuulla heidän kokemuksistaan ja miltä sairastuminen heistä on tuntunut. Kaikki eivät kylläkään parane, ja kerran pääsinkin seuraamaan vainajan laittoa. Ei tuntunut oikein miltään, mutta kokemuksena oli hyvä, eikä jäänyt traumoja. :) Hieman kyllä jännitti koskettaa kuollutta ihmistä, iik. :D Yhtenä päivänä oli myös elvytystouhut käynnissä, itse en kyllä sitä ollut seuraamassa. Mummo saatiin elvytettyä, mutta teho-osastolle vietiin sitten lopulta. Eli kaikkea tuollaista "uutta jännää" on saanut kokea jo harjoittelun alkuvaiheessa tutuksi tulleiden katetrointien, Ekg:n ottamisten ja pistämisten lisäksi.

Sitten negatiiviset asiat. Työilmapiiri on suoraan hanurista, eikä opiskelijoita kyllä oteta huomioon yhtään niin hyvin kuin aiemmissa harjoittelupaikoissa. Jos ei opiskelijalla ole jonakin päivänä omaa ohjaajaa paikalla, niin eipä ole hirveästi innokkaita hoitsuja ottamassa tätä opiskelijaa työparikseen. Tänään minut ajettiin pois jostain palaverista, koska "Ei tästä oo sulle oikeestaan mitään hyötyä, mee auttamaan kahvin jaossa". Ja tosiaankin aiemmin oli yksi MUKAVA hoitaja sanonut, että joo tottakai saat mennä sinne kuuntelemaan, että hän ottaa aina opiskelijat kaikkeen tuommoiseen mukaan, vaikkei siitä olisi opiskelijalle varsinaista hyötyäkään. Mutta nämä ilkeät hoitajat ajavat pois, varmaan juoruavat opiskelijoista. ::) Ottaa päähän. Hirveä akkalauma juoruamassa milloin mistäkin ja kahvilla istutaan ties kuinka monta tuntia päivästä. Jotain myös kertoo se, että potilaat pelkäävät painaa kutsunappia, sillä "hoitajat voivat suuttua". Ei tsiisus. Ihan oma lukunsa on ilkeä ohjaajani, josta sanon vain että hän latistaa opiskelijan innokkuuden ja kaiken halun jatkaa tällä alalla. Pari kertaa on käynyt mielessä, etten ole sopiva ihminen tälle alalle, kun en vissiin osaa tehdä mitään vaikka olen kohta valmistumassa. Yhdessä vaiheessa mietin jo, että millehän alalle sitä vaihtaisi, mutten ole toistaiseksi keksinyt mitään kovin hurjasti kiinnostavaa vaihtoehtoa.

Enää 5 päivää jäljellä, luojan kiitos. Nyt viikonlopun viettoon ja suuntana ainakin Amarillo, adios!

(ps. en pysty vastaamaan kommentteihin, ei mitään tietoa mistä johtuu)

Osastotyössä

2011-09-29T15:34:00.000+03:00

Reilu viikko viimeistä harjoittelua takanapäin terveyskeskus-sairaalassa vuodeosastolla. Osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat saaneet jonkinmoisen aivotapahtuman, yleensä aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Osasto on aivan unelma harjoittelupaikkana, sillä opinnäytetyömme käsittelee aivohalvauspotilaan hoitoa. Paljon on jo oppinut juuri tällaisten potilaitten hoidosta, vaikka jotkin asiat kyllä sotivat kirjoista löytynyttä tietoa vastaan... Esimerkiksi aivohalvauspotilasta tulisi aina hoitaa halvaantuneelta puolelta, mutta kuinkas kävikään kun syötin tällaista hemiplegiapotilasta halvaantuneelta puolelta: Ohjaajani tuli ja sanoi, että: "Kannattaa varmaan toiselta puolelta syöttää, kun hän ei käännä päätään sun puolelle." Ahaa, no yritin vain aktivoida halvaantunutta puolta. Mutta noh, ohjaajia on erilaisia ja varmasti joku toinen hoitaja jaksaa paremmin toteuttaa tätä kuntouttavaa hoitotyötä.

Motivaationi on ollut vähän heikonlainen, johtunee ehkä aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että tuntuu kuin käytettäisiin ilmaisena työvoimana. Periaatteessa osaan jo lähes kaiken perushoidon, ja sitten kun joku tulee kysymään että: "Oletko koskaan ottanut verenpaineita?", niin näen punaista. Oikeesti, tämä on viimeinen jaksoni koulussa ja KYLLÄ, onhan niitä verenpaineita jokunen kerta tullut otettua. Myös aliarviointi ärsyttää, koska viime kesän tein kuitenkin aika itsenäistä työtä kotihoidossa ja nyt ei saa tehdä mitään yksin. Opiskelijan roolissa olo ärsyttää. :< Näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa tekemään, mikä myös ärsyttää, kuin myös se että oppari ei etene mihinkään suuntaan!

Huomenna!

2011-09-18T21:52:00.000+03:00

Huomenna alkaa vihoviimeinen harjoittelujakso, 5 viikkoa ahkeraa työskentelyä tiedossa! Se tieto, että siellähän ollaan sitten melkeinpä jo valmiita lähihoitajia ei lohduta yhtään, vaan ennemminkin kauhistuttaa. Perjantaina oli viimeinen oikea koulupäivä, ihanaa. :D Jakso oli kokonaisuudessaan oikein kiinnostava, motivaatio vaan oli jossain ihan muualla: pitkitin töiden tekoa viimeiseen asti, varsinkin viimeisinä koulupäivinä olin tunneilla höyhensaarilla ja vietin pari sairaslomapäivää ihan vain flunssan takia, vaikka esim. puoli vuotta sitten olisin varmaan samaisessa tilanteessa vain jotenkin raahautunut kouluun. Jotenkin huomaa että viimeksi olen viettänyt yli 3 päivän loman joskus neljä kuukautta sitten. Helpotusta tiedossa kahden kuukauden päästä. (Pakko kuitenkin kehua, että laiskottelu ei ole näkynyt koenumeroissa: K3 ja H2 tulleet tähän mennessä. Ihme juttu, että ennen koetta tuntuu pään olevan aina ihan tyhjä, mutta pakon edessä sieltä sitten jotain löytyykin..)

Yhden viikonlopun olin töissä syyskuun alussa, kesätyöpaikassani. Ja seuraavalla viikolla tuli sitten keskellä päivää soitto, että tulenko iltavuoroon. No way. Sanoin pomolle, että marraskuussa saa taas kysyä töihin, mutta nyt keskityn täysillä opiskeluun. Tässä on kahdeksan viikon aikana tehtävänä kuitenkin yksi saakelin ärsyttävä näyttösuunnitelma sekä opinnäytetyö, joka krhm, ei ole kovin hyvässä vaiheessa.

Ensi viikolla lisää harkkapaikasta, kunhan pääsen vauhtiin siellä! :)

PäiKi ja Spr

2011-08-30T10:04:00.000+03:00

Tässä jaksossa ollaan käyty luokan kanssa vierailulla päiväkirurgisella osastolla sekä spr:n veripalvelussa. Päiväkirurgiassa oli hullun mielenkiintoista, mulle heräsi taas joku ihme kutsumuksen tunne sairaalamaailmaan. :D Ne ihanat sairaalan tuoksut ja valkoiset hoitsuasut, aah. :D Vierailtiin heräämössä sekä leikkaussalissa ja olin jo jäämässä heräämöön töihin. Siellä voisi olla aika mukavaa työskennellä, potilaat vaan nukkuu ja sitten kun heräävät niin osastolle mars. Olisihan se aika tarkkaa seurailuhommaa, mutta itse olen niin rauhallinen että tykkäisin varmaan eniten nukkuvista potilasta. :D No vitsi. Olen kyllä rauhallinen, mutta liian rauhallinen meininki ahdistaa. Leikkaussaliin en ehkä pystyisi mennä töihin, jotenkin ällöttävää vaikka kaikki instrumenttihommat kiinnostaakin.

Spr:n veripalvelussa toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja luovutin verta! :) Jännitti kyllä ja vaikka olin valmistautunut siihen tapahtumaan about 3 viikkoa, niin viime hetkellä meinasin jänistää. :D Onneksi monet muutkin jäivät luovuttamaan, joten oli paljon henkistä tukea. Voisi melkein sanoa, että RAKASTAN piikkejä, ja oli ihanaa seurata kuinka sairaanhoitaja pisti sen neulan kyynärtaipeeseen. Aikaa koko luovutushommaan meni max 10min + 10 min. makoilua siinä tuolilla + 1h ruokailu. :D Pari "humahdusvaihetta" tuli ihan siinä itse luovutustapahtumassa, kun sitä verta lähti pois. Muuta oiretta ei sitten tullutkaan, vaikka en lopulta sitten uskaltanutkaan kävellä 2km matkaa kotiin vaan piti hälyyttää mies ja auto paikalle. :D Suosittelen lämpimästi verenluovutusta, tuli hyvä mieli. :)

Oppariviikonloppu

2011-08-27T16:02:00.000+03:00

Tämä viikonloppu on omistettu opinnäytetyölle. Tosin nyt on jo lauantai klo 15:50 eikä word ole auennut vielä kertaakaan. Kävin kuitenkin kirjastossa löytämässä yhden neurologisen potilaan hoitotyötä käsittelevän kirjan, joten eiköhän tämän postauksen jälkeen ala tekstiä aivoinfarktista syntymään! Meillä oli opettajan kanssa keskustelu opinnäytetyöstämme pari päivää sitten, ja sisältörunko vaikuttaa kuulemma erittäin hyvältä. Aihe on ajankohtainen ja tietoa siitä varmasti löytyy. Nyt kun vielä saisi sen kirjoittamisen kunnolla käyntiin niin jea.

Ja arvatkaas minne päästiin parini kanssa ensi jakson harjoitteluun! Sairaalan osastolle, jossa hoidetaan... *tittidii*... aivohalvauspotilaita! Oon niin innoissani! Osasto oli kuulemma todella kiinnostunut, kun kuuli että meitä tulisi sinne harjoitteluun kaksi tyttöstä, jotka tekevät opinnäytetyötä aivohalvauspotilaan hoidosta. :) Olivat olleet myös oikein mielissään kun kuulivat, että oppariimme sisältyy myös toiminnallinen osio, jonka mielellämme toteuttaisimme osastolla. Ja kuulemma ovat innokkaita meitä opinnäytetyössämme auttamaan :) Voi ei, miten jaksan vielä 3 viikkoa koulussa, iiiiih haluan jo harjoitteluun! Keskussairaalan neurokirurginen osasto olisi myös ollut aika unelma, mutta sinne ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä kahdestaan, joten tyytykäämme tuohon. :) Se on kuitenkin ihan sairaalamainen paikka, joka kelpaa mulle!

Tj 50

2011-08-12T14:01:00.000+03:00

Loppu lähenee, edessä on enää 50 koulupäivää ja sitten on opiskelut opiskeltu! Noihin päiviin sisältyy sekä tämä teoriajakso että ensi jakson harjoittelukin. Tietenkin tuon jälkeen pitää vielä väsätä opinnäytetyö valmiiksi (jeejee en ole vielä saanut kirjoitettua koneelle mitään, enkä oikeastaan minnekään muuallekaan....).

Nyt on meneillään sairaanhoitojakso, opiskellaan mm. kirurgista hoitotyötä, sisätauteja ja kuntoutumista. Ensi jaksossa sitten sairaalaharjoittelu, mutta eihän kaikille tietenkään riitä sairaalapaikkoja, joten katsotaan vaan niin minä joudun jonnekin perähikiälle terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolle. Akuuttia välillä, kiitos. :)

Kesä on ohi

2011-08-05T18:51:00.002+03:00

Niin se vain vierähti ohi, kesä kotihoidossa. Nopeasti se aika meni, ensin olin 6 viikkoa opiskelijana tuolla ja sitten oikeissa hommissa 8 viikkoa. Tulihan se paikka ja mummot aika tutuiksi, mutta paljon olisi vielä voinut oppiakin. Luulin ennen kevään harjoittelujaksoa, ettei kotihoidossa nyt mitään erikoisia hoidollisia juttuja opi, mutta kappas vain, opin siellä paljon enemmän esim. lääkkeistä kuin missään muualla tähän asti. Minua kysyttiin kyllä jo heti täksi viikonlopuksi töihin, mutta nyt on jo muita suunnitelmia kun on kuitenkin kesän viimeinen viikonloppu, ensi viikolla alkaa koulu. Oli ihan mieltä ylentävää, kun monet työkaverit sanoivat, että "Ai etkö sä oo vielä valmistunut?? Mä kun luulin."

Kotihoito on mielestäni ihan arvokasta työtä, koska se mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen eikä mummoja tarvitse laittaa laitoksiin, jossa kaikki eivät todellakaan tahdo olla. Monet eivät todellakaan selviäisi kotonaan ilman meidän apuamme. Ja olihan minullakin ne lempparimummot, joiden luona mieluiten kävi. :) Mutta kyllä ne on omat vikansa myös kotihoidossa.

Ensinnäkin, mielestäni ihmisen pitää omassa kodissaan saada päättää itseään koskevista asioista. Ymmärrän, että laitoksissa on pakko alkaa laittaa mummoja nukkumaan kello neljä illalla, koska iltavuorot on kiireisiä ja työntekijöitä on vähemmän jne. Mutta kotona, eieiei. Kyllä omassa kodissa pitäisi saada mennä nukkumaan siihen aikaan kun itsestä hyvältä tuntuu, ja monet onneksi niin pystyvät tekemäänkin. Mutta sitten on näitä, joita omassa kodissa aletaan laittaa ennen viittä nukkumaan. Sama juttu aamulla, itseäni mummona varmasti ottaisi päähän, jos minut tultaisiin herättämään silloin kun olisin vielä syvässä unessa ja alettaisiin heti kiskomaan tukisukkia jalkaan ja tungettaisiin lääkkeitä suuhun. Vaikka monet heräävätkin jopa jo aamuyöstä, löytyy myös näitä jotka nukkuvat mielellään pitkään. On nämä asiakkaat onneksi huomioitu niin että mennään sinne sitten vaikka viimeisenä aamupaikkana, mutta ei sitä aina pysty toteuttamaan.

Sitten, lääkehoito. Kaikista lääkehoitoon liittyvistä mokista pitää tehdä haipro. Ymmärrän, että se pitää tehdä silloin, kun joku on mokannut lääkkeenjaon. Sitä en ymmärrä, että se pitää tehdä myös silloin jos asiakas on itse unohtanut ottaa lääkkeensä dosetista. Vaikka se tapahtuisi muistavaiselle mummolle tasan yhden kerran, niin heti pitää tehdä haipro. Melkein sama kuin se, että minä, terve ihminen, unohtaisin yhtenä iltana ottaa e-pillerini. Kun tuolla elää kuitenkin vanhuksia, jotka eivät ole kotihoidon piirissä ja syövät lääkkeitään ihan miten sattuu, niin meidän pitää kuitenkin tehdä kotihoidon mummoista haipro heti kun yhden kerran sattuu pillerit unohtumaan. Huoh.

(HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointimenettely ja tietotekninen työkalu. HaiPro-työkalu on käytössä yli sadassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä kautta maan, kokonaiskäyttäjämäärän ollessa yli 75 000. Käyttäjäyksiköiden koko vaihtelee terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin. HaiPro-raportointijärjestelmä on tarkoitettu toiminnan kehittämiseen yksiköiden sisäisessä käytössä.
Järjestelmällisen ja helppokäyttöisen raportointimenettelyn avulla käyttäjät voivat hyödyntää vaaratapahtumista saatavat opit ja terveydenhuollon johto saa tietoa varautumisen riittävyydestä ja toimenpiteiden vaikutuksista.
Raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn. http://www.haipro.fi/fin/default.aspx

Eli lyhyesti sanottuna: Tietokoneella tehdään nimettönä Haipro-ilmoitus, joka ei ole vaikea tehdä kunhan sen oppii. Siinä ei syytellä ketään, vaan yritetään saada tietoon kaikki läheltä piti-tilanteet ja mahdollisesti jo tapahtuneetkin mokat potilasturvallisuudessa esim. lääkehoito. Ilmoitus menee ainakin yksikön pomolle ja myös jonnekin ylemmälle taholle. Näin ollen voidaan yksikön toimintaa parantaa, järjestää lisäkoulutuksia tms. jos erheitä sattuu usein.)

Sitten on nämä mummot, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia, ja me käymme esim. vain tarkistamassa että he ovat muistaneet ottaa lääkkeensä. Jälkeenpäin saa sitten kuulla, kuinka mummo on haukkunut meitä päiväkeskuksessa siitä, kuinka kotihoidon työntekijät eivät tee mitään. Olisi onnellinen kun käymme häntä päivittäin katsomassa, ettei tarvitse ihan yksin olla. Myös siitä kannattaisi olla iloinen, että pystyy vielä tekemään asiat itse niin hyvin, ettei meidän tarvitse auttaa. Ymmärrän kyllä myös mummon mielipiteen; hän muistaa ottaa lääkkeensä hyvin usein ja siten me käymme vain hetkisen juttelemassa hänen kanssaan. Ja käynnithän maksaa, eikä kukaan halua "turhasta" maksaa. Itse olisin vanhana kuitenkin tyytyväinen siitäkin, että joku tulisi katsomaan että olen vielä hengissä. Asiat on joskus vähän vaikeita, kun kaikki maksaa.

Viimeisen työpäiväni kulutin antamalla asiakkaille vähän enemmän aikaani, viipymällä kauemmin ja sulatinpa myös yhden asiakkaan pakastimen. :) Mukava oli viimeinen päivä, jäi hyvä mieli mummoista ja työkavereista. :)

Kotiapulainen

2011-07-29T11:08:00.000+03:00

Yksi päivä koin valaistavan keskustelun erään mummon kanssa. Hän kysyi, että mikseivät kotiapulaiset tule häntä aina päivälläkin avustamaan, vain aamulla ja illalla. En jaksanut kiinnittää huomiota tuohon sanaan vaan sanoin, että hän pärjää varsin hyvin vielä kahdella kotikäynnillä päivässä. Tämän jälkeen aloimme keskustelemaan niitä näitä.

Mummo: "Oletkos sinä vakituinen kotihoitaja täällä?"
Minä: "En, olen täällä vain tämän kesän, sitten jatkan opiskeluja"
Mummo: "Aijjaa, mitäs sinä opiskelet?"
Minä: "Lähihoitajaksi opiskelen"
Mummo: "Aijjaa, mitäs ne lähihoitajat tekee?"
Minä: "??? Esimerkiksi ihan sitä työtä mitä kaikki täällä sinunkin luonasi tekee... Niin suurin osahan täällä sinun luona käyvistä hoitajista on lähihoitajia."
Mummo: "AIJJAA! Minä sanon niitä kotiapulaisiksi."

Argh. Kodinhoitajat olivat ennen niitä, jotka auttivat arjen pyörittämisessä esim. lapsiperheissä, eikä heillä ollut välttämättä mitään koulutusta vaikkapa sairauksiin tai lääkehoitoon. En tiedä, mutta itseäni ärsyttää kotiapulais-nimitys ihan suunnattomasti, tuntuu että mummot luulevat ettei meillä ole mitään koulutusta vaan tulemme vain ihmisten koteihin pitämään kodin kunnossa (suursiivoukset eivät kuulu toimenkuvaamme) ja siinä sivussa hoidamme asiakkaan vaivoja. Tuo mummo ei suinkaan ollut ainut, joka on sanonut meitä kotiavuksi, kotihoitajiksi jne.

Kesän aikana on myös asiakkaiden omaisilta saanut kuulla kaikennäköistä: "Menepäs sinä pesemään vessa, kun et ole akateemisesti kouluttautunut." No joo. Myös piiaksi on sanottu. Se on kiva kun työtämme arvostetaan. =) Onneksi nuo ovat poikkeustapauksia, ja suurin osa asiakkaista ja omaisista muistaa kyllä kiittää saamastaan avusta. Ehkä se on pääasia, että itse arvostaa työtään.

Postia

2011-07-06T11:59:00.000+03:00

Löysihän se valintakoekirje vihdoin perille tänne lämpöiseen syliini. Harmi etten muista enää tarkkaa pistemäärää viime valintakokeista, mutta varmaan aikalailla samat oli silloin kuin nytkin. Toisaalta valintakokeet olivat sisällöltään erilaiset, joten hmm ei voi tavallaan verrata luotettavasti tuloksia. 1.hakutoiveeseen ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä, puuttui joku 15p. ja olen jollain varasijalla 100 tms.

Yllättävää oli se, että toiseen hakutoiveeseen (joo, toisella paikkakunnalla mistä en olisi ottanut paikkaa vastaan vaikka olisinkin päässyt, ehkä lykännyt vain muutaman vuoden...:D) olenkin jo varasijalla 19. Tuohon kun olisi vielä saanut ne 5p lisää ensimmäisestä hakutoiveesta, tilanne olisi vaikuttanut jo vähän valoisammalta. :D Ehkä sitä jotain mahdollisuuksia jonnekin päin on joskus päästä opiskelemaan. Totuus on vain se, että kyllä täältä pois pitää muuttaa jos joskus sairaanhoitajaksi haluaa päästä. Ellei sitten harkitse aikuispuolta muutaman vuoden päästä.

Miks kaikki muut...

2011-07-04T21:10:00.000+03:00

...pääsee opiskelemaan paitsi minä???! Kertokaahan. No jotenkin en edes odottanut että pääsisin, mutta tottakai jossain sisimmässäni toivoin että olisin päässyt. Oon ehkä kuitenkin vähän pidätellyt itkua tänään, vaikka enhän mä koko koulua edes olisi aloittanut kuin vasta vuoden päästä..

En saanut mistään mitään kirjettä pisteistäni tms., koska mulla on osoite muuttunut tässä kuukauden sisällä ja siellä jossain on väärät osoitetiedot! Toivottavasti kirje löytää joskus perille. Tai no sama se vaikkei löytäskään, katoin netistä nimet enkä päässy. :( Blah. Tietty on olemassa pieni toive varasijalla olemisesta, mutta en nyt jaksa uskoa siihenkään.

Vitsi mä ootan sitä päivää, kun pääsen tänne kirjottamaan että musta tulee sairaanhoitaja. Saa nähdä tapahtuuko se yhden vai kymmenen vuoden päästä.

(Okej, ei nyt kaikki muut sentään päässeet opiskelemaan, 75% samoissa pääsykokeissa olleista joutuivat pettymään. )

Palkkapäivä

2011-06-30T19:31:00.000+03:00

Kummasti se motivaatio töitä kohtaan vaan kasvaa kun palkka ropsahtaa tilille. :D Olen nyt vietellyt kolmen päivän vapaita ja huomenna kutsuisi iltavuoro. On tää lomailu sen verran vaan kivaa, että meinasi jo ahdistus iskeä töihin paluusta. MUTTA tänään huomatessani sen hauskuuden kun sain pitkästä aikaa kunnon palkkaa, niin innolla menen huomiseksi ja ensi viikonlopuksi ja koko loppukesäksi töihin! :D Juhannus oli kyllä erittäin kannattavaa olla töissä, eikä yhtään edes harmittanut.

Töissä ei sinänsä ole mitään valittamista, koska asiakkaista niin moni sai keväällä palvelutalopaikan ja toisinaan on mummot vuorollaan viettämässä kesälomaansa synnyinseudullaan maalla, niin ei ole hirveää kiirettä ollut. Välillä on kyllä myös kiireisiä päiviä, mutta no mieluummin ehkä kulutan päiväni mummojen kanssa hengaten kuin istuen toimistolla tekemättä mitään.

Sori, tylsä postaus. :D Jos on jotain postaustoiveita niin kertokaahan.

Töissä

2011-06-15T16:39:00.001+03:00

Nyt 3 työpäivää takana kotihoidossa. Aika hyvin on kyllä sujunut, mikä johtuu tietenkin siitä että paikka on varsin tuttu. Nyt on kyllä mukavampaa kuin harjoittelujaksolla, sillä saan 1) palkkaa 2) vastuuta. Ja siitä tulee tunne että on ihan oikeasti hyödyllinen, kun mummojen elämä rullaa minunkin käyntieni jälkeen samaa rataa kuin aiemmin :D Toki päivän jälkeen on aina semmoinen olo, että olenko nyt varmasti muistanut kaiken, kun ei ole ketään varmistamassa asiaa. Effica-tunnukset sain eilen, joten kirjaamaankin olen päässyt ihan itse, aah.

Päivien kiireellisyys on nyt vähän vaihdellut, päivän aikana olen käynyt 4-6 asiakkaan luona, ja jos tuohon kuuteen sisältyy lääkkeenjakoja, kauppatilausten tekoa, ylimääräisiä vessan siivoiluja, hitaita mummoja yms. niin kyllä siinä kiirettä piisaa. Mutta tykkään kyllä! :)

Työkaverit on suurimmalta osin tosi mukavia, myös muut kesätyöläiset. :) Kyllä se kummasti päivää piristää kun arbetskamraterna ovat ystävällisiä. On kyllä pari hoitajaa, jotka meinaavat lykätä kesätyöläisille esim. kaikki ylimääräiset asiakaskäynnit, koska vakkarit sentään ovat raataneet työpaikalla jo monta vuotta ja joutuvat hoitamaan omien hoidokkiensa asioita muka päivät pitkät. Ja kesätytöt saavat muka aina olla kaikki viikonloput vapaalla. Just joo, minulla on 3 viikon aikana 2 viikonloppua töitä. Kolmen päivän vapaita minulla on kyllä ehkä enemmän mitä normaalisti, ja iltavuoroja vähemmän kuin vakkareilla, mutta no enpä ole itse työvuorolistoja laatinut. :D

Tuntematon potilas

2011-06-11T16:32:00.002+03:00

Mun kotiin murtaudutaan joka yö,
mä oon varma et ne on yläkerran jätkät
Kuivamuonatkin ne kaapista syö
ja tuhkakuppiin jättää Boston-sätkät
Olen kyllästynyt pelkäämään,
siks nukun pistooli mun tyynyn alla
Sitä tottunut oon käyttämään,
se mua palveli jo rintamalla
Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin
Ja maastoidun sänkyni alle, tietenkin
Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin
Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas

Viime kerralla kun vaarin näin, ei se enää mua tuntenut
Kunto romahtanut alaspäin, Raatteentielle takas kadonnut
Sain eilen soiton hoitokodista, vaari pois on päässyt sodista
Vaikka itken, mä uskon, että vielä me tavataan
Kun sinun arkkua me kannetaan, poikki kävelemme kirkkomaan
Nyt ymmärrän pyynnön, joka sai minut suuttumaan

Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas.

Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Pääsykokeissa

2011-06-09T15:28:00.042+03:00

Tänään aamulla käväisin oman kotikaupunkini AMK:ssa pääsykokeissa, alana tietenkin hoitotyö ja sairaanhoitaja. Pisterajat on tuonne kyllä hirmu korkeat, yhtä aloituspaikkaa kohti oli ensisijaisten hakijoiden osalta 10 hakijaa. :))) Pääsykokeisiin ei tietenkään kaikkia kutsuttu, mutta kuitenkin tuntuu olevan hirmu hankala tuonne(kin) päästä. :(

Kokeeseen kuului pieni matemaattinen osa, laskuja ehkä 10kpl ja aikaa 8minuuttia. Itse ehdin, ihmeellistä kyllä, laskea kaikki ja vielä tarkistaakin, mielestäni ne menivät kaikki oikein...;O Tiedä sitten. Tämän jälkeen suuntasin ryhmätilanteeseen, meitä oli 6 hengen ryhmä ja onneksi kaikki oli tosi mukavia eikä ollut ketään päällepäsmäriä tms.! Piti jakaa positiivisia ja negatiivisia ajatuksia koskien väitettä: "Raskaana oleva nainen saa odotusaikana käyttää vapaasti alkoholia ja huumeita." Näistä piti lopulta kirjoittaa runo, laulu, mielipidekirjoitus tai joku muu vastaava esitelmä. Me teimme runon. Lopuksi piti vielä arvioida ryhmän toimintaa sekä omaa toimintaa ryhmän jäsenenä. Ryhmäosuutta jännitin eniten, mutta ehkä se ihan hyvin meni? :S

Opettajan haastattelu meni niin ja näin, jälkikäteen ajateltuna tuli mieleen about 1000 asiaa, jotka olisin ehkä voinut vielä kertoa, mutta tehty mikä tehty. Kysyttiin kaikkia perusjuttuja että miksi haet, mitä ajattelet sairaanhoitajan työn olevan, mitä tiedät sos. ja terv. alan palveluista, mitä toivot tulevalta työltäsi, mitkä asiat aiheuttaa stressiä, millainen olet vuorovaikutustilanteissa jne. Tuntuu että haastattelu meni huonoiten kaikista osioista, äääh! :D Enkä tiedä mitä opettaja tykkäsi siitä, kun sanoin etten ottaisi mahdollista opiskelupaikkaa nyt vastaan, vaan lykkäisin paikkaa ensi kevääseen... No eipä ole maailmanloppu vaikken nyt pääsisikään, mulla on kuitenkin ensi syksy tekemisen suhteen turvattu ja samoin ensi keväänähän voin mennä vaikkapa töihin, joten eipä tässä hätää. :)

Ps. Osasin aika taidokkaasti valita lomaviikkoni ajankohdan säiden suhteen. ;) Maanantaina alkaa työt, silloin on luvattu jotain vesisadetta ja +14 eli innolla voi aloittaa työt!

Painajainen

2011-06-03T13:48:00.000+03:00

Viettelen nyt kesälomaani, mutta näin jo painajaisen tulevasta kesätyöstäni kotihoidossa!

Olin aamuvuorossa ja aamupäivä menikin muuten ihan rattoisasti, mutta olin liian hidas ja täten vasta klo 12 viimeisen aamupäivämummon luona. Lisäksi tajusin, että tälle mummolle pitää pistää insuliinia ja hänen luokseen olisi siis pitänyt mennä aamulla ensimmäisenä! Tajusin myös että olin unohtanut mummon lääkkeet toimistolle, ja lupasin mummolle että tulen antamaan lääkkeet iltapäivän aikana. Kirjoitin mummon viestivihkoon, että: "Tunnelma täällä on kireä." :D Kun lopulta selvisin pois mummon luota, muistin että olin unohtanut pistää insuliinin ja kello näytti jo klo 14! Minulla oli kaksi iltapäiväpaikkaa tekemättä ja lisäksi lääkkeet viemättä äskeiselle mummolle+insuliini pistämättä. Menin silti syömään lounaani kirjastolle..?! Heräsin lopulta paniikkiin, kun tajusin etten millään ehdi tekemään kaikkia hommia klo 15 mennessä kun tekemättä oli vielä yhden mummon kauppatilauskin! Hirveää.

Harjoittelut harjoiteltu

2011-05-27T18:56:00.001+03:00

Tänään voisi kai sanoa kotihoidon harjoittelun loppuneen. Huomenna lauantaina piti alunperin mennä sinne vielä vähäksi aikaa että saan tunnit täyteen, mutta kysyivätkin viikonlopuksi töihin joten ihan itsenäisesti pitäisi osata kiertää monen monta paikkaa. Viikonloppuaamut on vielä melkoisen kiireisiä, mutta noh ehkä sitä selviää... Mummot on sentään kaikki jo tosi tuttuja. Toivottavasti ei sitten tule työpyyntöjä enää vaan saan lomailla kokonaiset 2 viikkoa ennen kuin työt oikeasti alkavat.

Eilen oli arviointikeskustelu, ei tule varsinaisesti mitään numeroa mihinkään, mutta itse sain tietää missä suunnilleen mennään taitojen suhteen. Ohjaaja oli antamassa mulle H2,5 joten hieman jopa yli odotusten meni :) Syksyllä olevan sairaalajakson näyttö sitten määrittää sen että pyöristyykö tuo kakkoseen vai kolmoseen...

Ja ainiin, sainpa kutsun hoitotyön valintakokeeseen (AMK), jebajee, siellä sitten 8.6. nähdään! ;)

8 päivää...

2011-05-18T13:43:00.000+03:00

...harjoittelua jäljellä, ah thank God. Mielipiteeni kotihoitoa kohtaan vaihtelee joka päivä, välillä tykkään siitä tosi paljon ja välillä ei sitten jaksaisi millään. Ärsyttää se ravaaminen paikasta toiseen ja samat mummotkin tympii. Lempparimummot on kyllä löytyneet jo. :) Mitenköhän sitä ensi kesän selviää tuolla... Uskon kyllä selviäväni taidollisesti, mutta en vain tiedä kuinka jaksan! Ääää ehkä se osastotyö on enemmän mua varten. Huomenna ajattelen varmasti erilailla. :P

Työni alkavat tuolla 13.6. ja sain jo ensimmäisten kolmen viikon työvuorot. Sinä aikana vain 2 iltavuoroa, jebajee kelpaa mulle. Iltavuorot tuntuu hirveän rankoilta, vuoron alussa syödään ja sitten juostaan mummolta toisen luo yhtä kyytiä n. klo 15-20:30. Jos hyvin käy niin saattaa ehtiä käydä kaupassa hakemassa jotain ruokaa ja syödä sen sitten samalla kun kävelee taas jonkun mummon luo. Plaaaah. Juhannus töitä mutta eipä se haittaa, ihan turha juhla mun mielestä. :> Ihmiset on vaan keksineet hyvän tekosyyn juoda ja juhlia keskellä kesää.

Olen tehnyt jo paaaaaaljon käyntejä yksin ja hyvin on sujunut ja yksin se on jostain syystä kivempaa kun saa oikeasti käyttää aivojaankin. Eikä mummot ota heti ensimmäisenä kontaktia siihen tuttuun hoitajaan vaan minuun. ;)

Kesätöitä!!

2011-05-05T14:53:00.001+03:00

Vihdoinkin! Sain harjoittelupaikasta tulevalle kesälle töitä! Lähes 2kk töitä kotihoidossa :) Alkukesästä saan hieman lomailla, mutta sitten onkin koko loppukesä töitä. Samalla se tarkoittaa sitä, että saan tarvittavat projektiopinnot kasaan jo kesän jälkeen ja kouluni loppuu syksyllä luultavasti jo marraskuun puolivälissä. :) Varsin mukavaa.

Tänään tein ensimmäisen itsenäisen kotikäynnin, kävin suihkuttamassa yhden mummon. :) Oli ihan huippufiilis kun tajusi että yksinkin pärjää. :D Vaikka olinkin kuntoutuksen harjoittelussa jo tehnyt kotikäyntejä ihan yksin, tämä oli kuitenkin vähän erilaista kun asiakas oli huonokuntoisempi ja juuri kotiutunut sairaalasta. Ja oli paljon kivempaa rupatella sen mummon kanssa kahdestaan eikä aina niin että siinä on joku ohjaaja pällistelemässä.

Kirous

2011-05-02T13:26:00.000+03:00

Ehdin olla kotihoidon harjoittelussa kolme päivää ennen kuin jäin neljän päivän pääsiäislomalle. Nuo kolme päivää sinnittelin hirmuisessa flunssassa, ei ehkä ollut eettisesti oikein hääriä siellä mummojen seassa nenä niiskuen, mutta ei viitsinyt heti olla sairaslomalla. :/ Seuraavalla viikolla ehdin olla pari päivää suht terveenä, kunnes iski taas joku nuha! Nyt epäilen sen muuttuneen allergiseksi nuhaksi koska nenää kutittaa koko ajan. Olen kyllä jo reilut kaksi viikkoa syönyt lääkkeitä, mutta ne taas aiheuttaa sen, että olen koko ajan ihan väsynyt ja jotenkin tokkurassa. Ei oikein jaksa kiinnostaa mikään, ei etenkään se että lähden ihan näillä näppäimillä iltavuoroon, voi huoh.

Kotihoitoa

2011-04-20T17:14:00.000+03:00

Kaksi päivää kotihoidossa ohi! Ihan hirveän rankkaa, pitää niin paljon kävellä paikasta toiseen ja koko ajan riisua ja pukea ulkovaatteita ja etsiä kengänsuojia ja käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja jajaja. Väsyttää aivan hulluna, mutta ehkä se johtuu vaan siitä että paikka on uusi ja joka päivä aivot rasittuu niin paljon valtavasta tiedon määrästä. Mutta muuten on ollut ihan kivaa, en ole vielä mokaillut oikeastaan mitenkään ja mummot on varsin kivoja :) Kotihoito on kyllä tosi haastava työkenttä, kun pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä mummojen hyvinvoinnin hyväksi.

Tähän mennessä hurjat saavukseni:
-Lääkkeidenjakoa enemmän kuin ikinä missään milloinkaan, tykkään :)
-Jalkojen rasvaus
-Verensokerin mittaus
-Verenpaineen mittaus
-Syöttäminen
-Silmätippojen laitto
-Ulkoilutus

Siinä varmaan oleellisimmat..Joo nyt menen siivoamaan kämppääni ja varmaan heti siivouksen jälkeen kaadun onnellisena sänkyyn! Öitä! :D

Oppinut

2011-04-11T17:16:00.000+03:00

Nyt viime aikoina olen oikeasti huomannut kuinka paljon on tarttunut päähän tietoa monista eri asioista. Osaan jo tosi usein kertoa kavereille ja poikaystävälle eri terveysjutuista. Viime aikoina on tullut keskusteltua mm. lihaksista ja diabeetikon jaloista. :D Nyt kun ei ole meneillään varsinaisesti mikään tietty jakso koulussa, vaan opiskellaan kaikkia juttuja ihan sekaisin, kuten lääkehoitoa ja ruotsia, on ehtinyt kivasti keskittyä oppimiseen kun aineet vaihtelevat kivasti! Joooo en tajua itsekään mitä selitän :D Olen huomannut että oikeasti osaan jo perustella aika hyvin kertomiani juttuja, mikä on erityisen tärkeää koska toimintamalleja saattaa olla erilaisia eri ihmisillä. Ennen mun perustelutaidot on olleet vähän huonommanlaiset, mutta nyt on alkanut päähän iskostua se, kuinka tärkeää on osata perustella kertomansa asiat. :)

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä projektiopintoihin kuuluvaa ensiapukurssia 16v. amiksille. Oli ihan huippukivaa! Oppilaat oli innolla mukana ja yllätyin ihan itsekin opettajantaidoistani :D Tuli itsellekin tosi hyvin kerrattua kaikki elvytysjutut sun muut, ja omalla vastuullani ollut yleisimpien sairaskohtausten ensiapu on kyllä nyt niin selvää pässinlihaa että huh! Kysyttiin oppilailta palautetta kurssin jälkeen, ja tuli sen tyylistä palautetta että "en ole koskaan oppinut ensiapua näin hyvin" ja parasta kurssissa olivat monen mielestä "opettajat" ;) kerrankin näin.

Hain muuten AMK:iin.. sairaanhoitajaksi kahdelle eri paikkakunnalle. Nyt olen kyllä alkanut vähän miettimään jos tämän koulun jälkeen olisin kuitenkin vähän aikaa ensin töissä ennen kuin alkaisin taas opiskella. On tämä opiskelu sen verran rankkaa kuitenkin, että vähän aikaa olisi ihanaa vain olla töissä ja saada rahaaa!

Ensi viikolla kotihoidon harjoitteluun! Jes, ihanaa päästä koulusta pois. :)

Otsikko

2011-03-27T20:30:00.001+03:00

Jostain syystä hirveän vaikeaa tää kirjoittaminen tänne nykyään, tuntuu etten keksi mitään kirjoittamista :D Koulu sujuu hyvin, olen ehkä vielä osittain kärryillä elimistön sokeriaineenvaihdunnoista ja nefronien toiminnasta sekä metformiinista ja astmapiipuista. Ammattiruotsi on jotain niin turhaa, lukion ruotsiin verrattuna ihan täyttä kuraa. Okei, kyllä siellä sanavarasto kehittyy tätä alaa kohtaan, mutta muuten tuntuu kyllä menevän ihan hukkaan ne tunnit, kaikki kieliopit yms. tulee ihan ainakin minulta ihan selkärangasta. Ja kuuntelutkin olen osannut jättebra, lukiossa olin ihan surkea niissä. Ainoa parantelun paikka on suullisissa tehtävissä, olen aika surkea puhumaan ruotsia.. Meillä tulee olemaan suullinen koe, iiiiik. On kerrankin vähän rennompi jakso, hirveästi tunteja peruttu aina ja muutenkin aika leppoista kun ei ole vielä kertaakaan tullut sellaista oloa että hukkuu kouluhommiin. :)

Opinnäytetyötä alettiin kunnolla tekemään toissapäivänä, alkaa jo pikkuhiljaa selkiytymään työn merkitys :D Aiheena siis aivohalvauspotilaan hoito. Projektiopintoja ollaan menossa tekemään ensi viikolla 5 tytön voimin, pidämme joillekin 16v. amiksille ensiapua parin päivän ajan. Ensin teoriaa ja sitten käytäntöä ja vielä koekin pitäisi niille järjestää! Huihui, vähän meinaa jännittää.... Mutta jos ei suju niin syön hattuni :))

Kevättä rinnassa

2011-03-08T20:57:00.001+02:00

Elämä on paljon ihanampaa, kun aamulla herää auringon paisteeseen ja ulkona tarkenee kävellä ilman viittä vaatekerrosta! Koulussakin jaksaa paljon paremmin, kun kevät selvästikin ilmoittelee saapumisestaan. Hiihtoloma meni ylläripylläri sängyn pohjalla, 7 päivää yli 38asteen kuumeessa ja sen jälkeen pari päivää lääketokkurassa antibioottien takia. Joten voisin haluta uuden loman nyt, jotta pääsisin tuonne ulos peuhaamaan. :))

Aion hakea nyt jo kevään haussa taas sairaanhoitajaksi. En todellakaan ole nyt jättämässä amista kesken, vaan haen ihan vain sen takia, jotta tiedän missä main pisterajat tällä hetkellä huitelevat omalla kohdallani. Jos jotenkin oudosti sattuisin pääsemäänkin sisään, niin lykkäisin sitä paikkaa sitten ja aloittaisin vasta tammikuussa 2012. Luultavasti haen vain tähän kotikaupunkini AMKiin, koska viime hakukerran jälkeen on kuvioihin astunut yksi henkilö, jonka takia en nyt ehkä haluakaan muuttaa täältä minnekään kauas. :D

Eilen alkoi uusi jakso, joka vaikuttaa toisaalta ihan kivalta, koska saa opiskella kaikkea jännää anatomiaa, syventävää lääkehoitoa ja ruotsia (joo-o, se on musta kivaa :D). Toisaalta sitten joutuu opiskelemaan myös jotain ylitylsää työelämätietoutta, tiimityötä ja yrittäjyyttä, huoh. Onhan se kuitenkin tavallaan kivaa vaihtelua siihen sepelvaltimotauti-diabetes-verenpaine-skeidaan jota sai kuunnella mm. koko viime jakson :D

Loma starttaa!

2011-02-25T16:22:00.000+02:00

Jeppis jepulis, se olis nyt niinku LOMA! Huhu, nyt sitä on kyllä enemmän loman tarpeessa kuin pitkiin aikoihin! Kulunut viikko on ollut niin stressaava, että verenpaineet on varmasti hiponeet taivaita. Joo, stressaan näin paljon, amiksessa. Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja lihassärkyyn, eli kuumetta odotellessa. Näin siinä kävi viime vuonnakin, että hiihtolomalla sairasteltiin.

Kyllä oli taas koettelua viimeiseen asti, tänään oli tentti x2 ja ravitsemusesitelmä. Huoh kokeita en halua edes muistella, kaipa ne nyt läpi menivät. Ongelmia tuottivat voimavaralähtöinen ohjaaminen, diabeteksen liitännäissairaudet, peritoneaalidialyysi ja hieman myös haavan paranemisprosessi :( Johtui sitten tuosta kipeilystä tai huonosta valmistautumisesta, niin ei meinannut oikein järkevää tekstiä syntyä.

Positiivista on kuitenkin se, että niistä kahdesta kokeesta jotka olemme tästä jaksosta takaisin saaneet, tuli aikamoisen hyvät numerot: jalkahoidosta 2½ ja kotihoidosta 3! Jeiii! Tämän viikon kokeet varmaan sitten munasin pahasti, mutta sitä ei saa miettiä nyt, koska pitää ottaa rennosti ja parantua että pääsee maanantaina lähtemään reissuun!

S-ASAT=Aspartaattiaminotransferaasi

2011-02-22T14:01:00.000+02:00

Ahh, seuraavina kolmena koulupäivänä tulee olemaan yhteensä 3 koetta. Ei tule kyllä mitään, pikku paniikki meinaa iskeä kun pitäisi opetella 70 laboratoriolyhennettä ja miljoonan eri tutkimuksen toteutus kuten rtg, tt, mri, uä, onb jne. ja lähihoitajan rooli niissä. HUOMISEKSI. Lisäksi olisi kokeet terveyden edistämisestä ja sairauksista, aamen. Enpä ole kumpaakaan ehtinyt lukea, kun on tässä elämässä muutakin elämää kuin koulu :<

Eräänä päivänä tunsin itseni jopa ihan sairaanhoitajaksi, kun harjoiteltiin i.v nesteiden letkutusta. Ahh. Ja kanyloinnissa avustamista. Voi pojat, semmoista kun pääsisi joskus ihan oikeasti tekemään (siis kanylointia, ei pelkästään avustamista) niin voi että oisin onnellinen.

Stressi kuitenkin helpotti vähän, sillä tittidii: Opinnäytetyön aihe on päätetty ja opettajakin on sen hyväksynyt! Teemme kaverini kanssa aivohalvauksen hoidosta. Kiinnostaa, oi kyllä. :) Tekisi mieli alkaa heti tekemään ja sivuuttaa kaikki typerät kokeet.

Uutta

2011-02-13T22:50:00.000+02:00

Kuluneelta kouluviikolta mieleen jäi:

-EKG:n eli sydänsähkökäyrän ottaminen. Kerrankin jotain uutta!! Oli niin siistiä. Käyrät eivät kyllä menneet ihan yleisen mallin mukaan, koska potilaat eivät halunneet heilua luokassa ilman rihman kiertämää ja tulokset olivat tosiaan hieman vääriä. :D Esim. omalla kohdallani käyrä muuttui loppua kohden pelkäksi viivaksi, eli olin sitten vissiin elävä kuollut. Lätkien laittaminen oikeille paikoilleen vaatii vielä kyllä lisätreeniä.

- Saattohoito. Siitä olisi tosi mielenkiintoista tehdä vaikka opinnäytetyö. Tavallaan olivat aika rankkoja ne tunnit joilla saattohoidosta puhuttiin, mutta paljon jäi kyllä mieleen!

- Jalkahoidon kokeesta 2½, aah jee ihanaa.

Huomenna voi sanoa, että "Ensi viikolla alkaa loma!"

Vali vali

2011-02-07T21:09:00.000+02:00

Ensimmäisestä koulutusohjelmajaksosta on jo yli puolet ohi, ja hmm rehellisesti sanottuna en tiedä olenko kovinkaan paljon uutta oppinut. :D No okei, olen kyllä, mutta tosi paljon on ollut kertausta perusopinnoistakin, kuten kaikkia sairauksia ja ruokavaliojuttuja jne. Ollaan kerrattu myös kaikki verenpaineen mittaukset, piikitykset (toisten takapuoliakin päästiin piikittämään), verensokerit, ylähengitysteiden imemiset, hampaiden harjaukset sun muut. Haluaisin jotain uuttakin, kiitos. Tai ehkä tää kotihoito ei vaan ole mun juttu, koska haluan jo ensi syksyn ja sairaalajakson ja kirurgisen hoitotyön ja kaikki ne jännät jutut joita sitten saa opiskella! Ensi jaksossa tulee kyllä mielenkiintoista syventävää lääkehoitoa, ja vaikka se onkin kuulemma vaikeaa niin ahh odotan kyllä innolla.

Meinaa iskeä pieni kriisi, kun opinnäytetyön aihetta pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pohtia...tai siis on jo pitänyt alkaa, mutta en ole saanut aivoja töihin vielä! En tiedä yhtään mikä kiinnostaisi, ehkä joku sairaus tai jotain sinne päin. Plaah. Kesätöiden haku on vähän huonossa vaiheessa, tai no sain kaupungin rekryyn haastatteluajan 1.6., että odottelenko sitten sinne asti tietoa kesätyöpaikasta? Töitä kuulemma varmasti saa, niin eihän siinä sitten, mutta kyllä mielelläni sen paikan haluaisin tietää hieman aiemminkin. Jospa sinne kotihoidon top-paikkaani pääsisin niin olisi tosi jees.

Uuden luokan ryhmähenki paranee koko ajan, ja tykkään nyt olla tuolla paljon enemmän kuin alussa! Edellisessä luokassa oli se sama jengi jonka kanssa kulki joka ikinen päivä, mutta tuolla siihen jengiin kuuluu paljon enemmän ihmisiä, mikä on tosi muksaa. :) Väkisinkin on tutustunut uusiin ihmisiin, kun tähän mennessä on pitänyt jo hoidella ainakin toisten jalat, hampaat ja takapuolet. Ehkä tää vuosi nopsasti menee. Ja pian oon jo lähihoitsu, jeii. :)

Lääkelaskuja.....

2011-01-21T15:40:00.001+02:00

&¤#3"¤&57&#/(%/()(%&/(¤%&/

Nyt tuli kova kolaus itsetunnolle. Minä, lukion pitkän matikan käynyt, en päässyt lääkelaskutenttiä ekalla läpi. En kestä. Voi itku ja parku. Kaikki harjoituskokeet tein tuosta noin vain ja kaikki tehtävät oikein, ja oikeassa kokeessa sitten munaan jossain perkeleen kertolaskussa. Tehtävän vastauskin oli oikein, mutta en sitten osannut laskea paljonko on 15x40. Olis ollut niin ihanaa jos sen kokeen olisi saanut heti alta pois, mutta EIH. Voiiiiiiihan jumpe. Ei sitten, ens viikolla uusiks. Ehkä kertaan ne kertolaskut vielä.

Sairaanhoito ja huolenpito

2011-01-16T14:56:00.000+02:00

Nyt onkin sitten viikko jo aherrettu koulutusohjelmissa. Kyllä tämä varmasti on kaikista koulutusohjelmista se, joka eniten kiinnostaa :) Kotihoitojakso menossa, ja opiskelemmekin nyt seuraavanlaisia juttuja:

Perus kotihoitolätinää
Sairauksia ja lääkehoitoa
Mielenterveyspotilaat kotihoidossa
Toimenpidejuttuja, eli kaikki pistokset, verenpaineet, katetroinnit jne.
Terveyden edistämistä
Suunhoitoa
Jalkahoitoa
Ravintojuttuja

Kevään viimeinen jakso onkin sitten työssäoppimista, harjoittelupaikatkin jaettiin ja olen tosi tyytyväinen omaan paikkaani. Kaupungin kotihoitoon menen, ja haluankin nähdä juuri tuon kunnallisen kotihoidon puolen enkä yksityistä. Opinnäytetyön aihekin pitäisi jo tämän jakson aikana valita :S Ei mitään tietoa mistä haluaisin tehdä. Nyt tuntuu siltä, että valmistuminen häämöttää jo ihan lähellä, 11kk:n päässä... Ja kesätöitäkin pitäisi alkaa miettiä, yyh. Lastenhoitoa en kyllä halua ensi kesänä tehdä..blaaaah.

Kouluuuun

2011-01-07T14:24:00.000+02:00

Viimeinen lomaviikonloppu käynnistymässä, voi pojat kun kolme viikkoa lomaillessa on hurahtanut nopeasti. Tällä hetkellä jo ihan pikkuisen kaipaan kouluun...erityisesti sitä, kun tulee taas jonkinlainen rytmi elämään. "Saa" taas herätä seitsemältä eikä tarvitse nukkua puolille päivin ja mennä yömyöhällä nukkumaan. Ei vaan, oikeasti vähän pelottaa miten tuo unirytmin kääntäminen onnistuu. :P Koulun alussa ärsyttää se, että meillä on ihan uusi luokka enkä oikeastaan kyllä jaksaisi taas tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta sitten taas kiinnostaa hirveästi mennä kouluun kun alkaa sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma, ja tunne on vähän samanlainen kuin vuosi sitten kun tuossa koulussa aloitin. Mikäli löysin oikean lukujärjestyksen netistä, niin meillä alkaa ilmeisesti kotihoito-jakso. Ihan kivaa, toivottavasti sieltä harjoittelupaikasta saisi sitten vaikka kesätöitä.......:DD

Vuosi vierähti

2010-12-20T18:09:00.000+02:00

Uskomatonta, että nyt olen jo 50% valmis lähihoitaja. Enpä olisi vuosi sitten uskonutkaan, kuinka kivaa tolla koulussa voi olla, ja kuinka ihania ystäviä sieltä saan. Nyt meidän luokka sitten hajoaa, kun kaikki lähtevät eri koulutusohjelmiin, mutta eipä se sillai haittaa kun niitten "oikeitten" kavereitten kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä vaikka ei enää samassa ryhmässä ollakaan. Vuosi sitten en tuntenut kunnolla yhtäkään noista ihmisistä, joiden kanssa tämän vuoden vietin, ja nyt melkein itken kun lähimmät kaverit lähtevät eri koulutusohjelmiin ;( Kiitos ihanasta vuodesta ST10ka! :)

Onneksi, siis ONNEKSI, hain tonne kouluun. Oon kasvanut tässä vuoden aikana niin hirveesti, ja tästä koulusta ei varmasti ole muuta kuin hyötyä ajatellen tulevaa uraani. Tulee käytyä hoitotyöhön liittyviä asioita vähän enemmän läpi, ja tästä saa varmasti erittäin hyvän pohjan kun pääsen sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Oon nyt oikeesti melkeen eri ihminen kuin vuosi sitten. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että: "Menepäs vetämään mummoille musiikkihetki" ,olisin ollut niiiiin paniikissa ja varmaan pyörtynyt sinne mummojen eteen. Nyt ei tuntuisi enää paljon missään, ja käytiinkin viime viikolla yksi päivä laulelemassa joululauluja mummojen kanssa.

Tällä hetkellä olen tosi onnellinen kun harjottelujakso loppui ja huima kolmen viikon joululoma alkoi ja muukin elämä hymyilee! :D En varmana ajattele koulua pätkääkään, nukun yössä vähintään 10h, lihotan itseni kaikilla jouluherkuilla, juhlin ainakin vähän ja nään kavereita ja sukulaisia loman aikana. Kiiiiitos.

RAUHAISAA JOULUA BLOGINI LUKIJOILLE!

Näyttöjä ja arviointeja

2010-12-09T16:01:00.000+02:00

Näyttö tuli ja meni, samoin arviointi. Koin elämäni leppoisimman, rennon ja hauskimman arviointitilaisuuden ikinä! Ei ollut yhtään sellainen tuskastunut olo kuten joskus, kun ei keksi mitään sanottavaa ja mutisee sitten vaan, että: "en mää tiiä.." Oli oikeasti niin jotenkin lämminhenkinen keskustelu, ja opet vaan ylisti mua ihan fiiliksissä ja olin itse että mitääääää :D Esim. hoidon arviointitilaisuuden jälkeen mulla oli oikeasti semmonen olo, että mussa on enemmän huonoja kuin hyviä piirteitä, ja vähän kyllä masennuin sen jälkeen vaikka harjoittelu itsessään oli niin kiva... Nyt opetkin vaan alkoivat puhumaan zumbasta kesken kaiken, ja aaaapua miksei aina voi olla noin hauskoja arviointikeskusteluja?? Mulla oli takana railakas luokan pikkujouluilta, mikä toi selvästi onnea tähän päivään kun nukuin muutaman tunnin yöunet.

Parastahan koko jutussa oli se, että sain kuntoutumisen näytöstä vahvan kakkosen. Ekaa kertaa koko näyttöhistoriani aikana puolet arvioinnin aiheena olevista aihealueista oli K3, ja loput sitten H2. Olin niiiin fiiliksissä kun ope laukoi niitä kolmosia sinne paperiin. Joo voisin hehkuttaa sitä tässä koko päivän. Huolenpidon näyttö yhdistetään hoidon näyttöön, siinäkin sain puolet numeroista K3 ja H2 joten eiköhän sieltä se kakkonen tule :) Nyt viikko jäljellä harjoittelua, eikä ole enää mitään stressaamisen aihetta! Hyvää joulunodotusta vaan kaikilleeeee!! Mä jatkan täällä hehkutusta! :DD

Kerrankin!

2010-12-01T21:23:00.000+02:00

Voihan pyhä jysäys, sainpa kerrankin loistavaa palautetta näyttösuunnitelmista! Huolenpidon suunnitelmaan piti tehdä pari korjausta/täydennystä, mutta sitten kuntoutumisen suunnitelmasta sain kahdelta opelta seuraavanlaista palautetta: "Olet tehnyt suunnitelman huolellisesti, lisäsin vain yhden pienen täydennystä vaativan kohdan" ja "Tuolla suunnitelmalla pääset näyttöön, tässä pari korjausehdotusta, jotka voit korjata jos vaan haluat/jaksat". Yleensä niitä täydennettäviä kohtia on vähintään kymmenen, mutta kuntoutumisen tukeminen on selvästi mun juttu, kun osasin kerralla kirjoittaa kaikki oleelliset asiat ;D

Muistan kun viime keväänä tuskastelin ensimmäisen kerran näyttösuunnitelman parissa. Aiheena olivat lapset, en meinannut keksiä millään mitä kirjoittaisin ja suunnitelmasta tuli yhteensä ehkä 5 sivun mittainen. Nyt suunnitelmani oli puolet pitempi ja tekstiä syntyi yllättävän helposti. Voi hitsi, kaikkea sitä onkin tullut vuoden aikana opittua. Ylihuomenna on näyttö.. Minun hommani on pestä asiakkaan (90v. mummo) pyykit, siivota keittiö ja imuroida koko kämppä, tehdä letut, laittaa asiakkaalle papiljotit ja tehdä hänelle jalkahoito. Saapi nähdä miten sujuu.

Näyttösuunnitelmaa..

2010-11-21T11:19:00.000+02:00

Siis miten voin taas olla valittamassa tästä saakelin näyttösuunnitelmasta?! Tai no itse asiassa niitä on nyt jopa kaksi, huolenpidon näyttösuunnitelma ja kuntoutumisen näyttösuunnitelma. Niitä on tässä nyt seuraavat 5 päivää aikaa tehdä ja sitten pitäisi jo olla valmista. Ihan törkeen aikasin tulee olemaan näyttö, onpa kiva kun olen nähnyt näyttöasiakkaamme nyt huimat 2 kertaa. Onhan se kiva kun saa näytön äkkiä alta pois, ja pääsee sitten valmistautumaan jouluun rauhassa, mutta silti kyllä tuntuu että näyttö tulee liian äkkiä.

Näytön teemme siis pareittain, ja siinä menee n. 3 tuntia. Kolmessa tunnissa pitäisi siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa (=huolenpidon näyttö) sekä käyttää asiakas suihkussa ja tukea hänen toimintakykyään (=kuntoutumisen näyttö) Itse tuen asiakkaan psyykkistä toimintakykyä järjestämällä hänelle hemmotteluhetken jalkahoidon ja papiljottien laiton merkeissä, ja kaverini tukee fyysistä toimintakykyä pitämällä jumpan.

Mummoja siellä, mummoja täällä

2010-11-16T21:23:00.001+02:00

Nyt on koulutusohjelmapaikkaa koskevat juhlinnat juhlittu ja voin taas kirjoittaa tänne :D Kuntoutumisen harkka on nyt siis täydessä vauhdissa ja mummojen kanssa on kyllä saanut olla aika hurjasti tekemisissä. Kiva kun tämä harkka on juuri ennen joulua, niin on koko ajan hurja tuntien kerääminen päällä että pääsisi aiemmin lomalle. :D Huomenna luvassa kevyt 8-19 päivä......

Olen käynyt kotikäynneillä nyt 3 mummon luona, käynteihin on kuulunut siivousta, kylvetystä ja kaupassakäyntiä. Minun on myös pitänyt käydä ulkoiluttamassa kahta mummoa, joista kumpikaan ei ole toistaiseksi suostunut lähtemään ulos, joten ollaan sitten vain juteltu. :D Tänään oltiin tekemässä mummoille jalkahoitoja hurjalla 10 minuutin perehdytyksellä. :D Yksi päivä olin avustamassa aivohalvauspotilaiden kuntosalilla, ensi kerraksi pitäisi suunnitella sinne alku- ja loppuverryttelyt.

Koulutusohjelma !!!

2010-11-11T19:09:00.001+02:00

Sain about minuutti sitten tietää koulutusohjelmapaikat, ja arvatkaa toki mihin pääsin!!!!

SAIRAANHOITOON JA HUOLENPITOON!

Hypin tällä hetkellä tasajalkaa...

JEEEEEEEEEE!!!!

PS. Sain fyysisen toimintakyvyn kurssista kolmosen, en ole varmaan ikinä lukenut mihinkään tenttiin niin vähän kuin tuohon, joten taidan ottaa tavaksi... Koulu rullaa tällä hetkellä siis todella hyvin! :D

Kuntoutumisen harjoittelu

2010-11-09T22:34:00.030+02:00

Huomennapa se sitten alkaa, kuntoutumisen tukemisen harjoittelu. Saan tehdä aika monipuolista hommaa ensi jakson aikana. Pääosin käyn mummojen luona tekemässä kotikäyntejä, joihin kuuluu ulkoilutusta, pesuissa avustamista, ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä, siivousta... Onneksi aika moneen paikkaan mennään pareittain, niin ettei joudu ihan yksin olemaan ulalla jos ei tiedäkään mitä pitää tehdä. Tällä hetkellä eniten huolettaa se, että löydänkö oikeaan paikkaan ja mitä jos niitten mummojen kanssa ei synkkaakaan yhtään vaan koko jaksosta tulee ihan kamala.

Kotikäyntien lisäksi käyn avustamassa kuntosalilla aivoinfarktipotilaita ja ilmeisesti loppujaksosta pitää vetää siellä alku- ja loppuverryttelyt. Dementiakodilla olisi luvassa toimintatuokioiden vetämistä. Näitäkään ei onneksi ihan yksin tarvitse tehdä vaan siinä on aina joku muukin opiskelija häsläämässä. On myös pieni riski, että joudun tekemään jotain typeriä hommia kuten toimimaan koulun kahvion kassatätinä ja kökkimään kansliassa ja vastaamaan puheluihin. Aion kyllä taistella etten joutuisi tuollaisia hommia tekemään. Eihän ne liity kuntoutumiseen mitenkään, joten mielestäni on ihan ymmärrettävää kieltäytyä..... :D

Avartava jakso

2010-11-08T12:16:00.007+02:00

Vaikka tämä kuntoutuksen jakso onkin ollut melkoisen tylsä, on se myös tuonut ihan uusia perspektiivejä maailmankatsomukseeni. :)

Meillä oli kurssi, jossa käsiteltiin erilaisia asiakkaita. Katsoimme videoita ihmisistä, jotka asuvat metrotunneleissa, köyhistä lapsiperheistä, perheväkivallasta, päihdeäideistä, maahanmuuttajista....Aina noiden videoiden jälkeen tuli sellainen tunne, että huh kun mulla onkin asiat hyvin. Ei pitäisi aina valittaa ihan turhasta, kun joillain asiat on todellakin huonommin kuin mulla. Helposti tulee ajateltua, että kaikki ihmiset on sellaisia perusjannuja, mutta maailmaan todellakin mahtuu yhtä jos toistakin ihmistä.

Käydessämme avustamassa kehitysvammaisten liikuntakerhossa pari kertaa, ihan hämmästyin siitä kehitysvammaisten iloisuudesta ja hyvästä hengestä, joka siellä kerhossa oli! Tuli mieleen, että joidenkin tavallisten tallaajien kannattaisi käydä edes kerran piipahtamassa jossain tuollaisessa kerhossa, jotta huomaisivat kuinka jotkut ihmiset ihan oikeasti ottavat ilon irti pienistä asioista eivätkä valita joka hemmetin asiasta. Oli jotain aivan upeaa, kun minullekin eräs kehitysvammainen mies tunnin jälkeen huikkasi, että: "Hei olet ihana!" Samoin yksi nainen tuli takaapäin halaamaan ja sanoi: "Minulla on tässä nyt elävä nainen!" Hymyilin ehkä koko loppupäivän.

Mielenterveyshäiriöistä tajusin sen, että sairastuminen niihin ei todellakaan katso ikää tai sukupuolta tai vaikkapa sosiaalista asemaa. Ihan kuka vain voi sairastua. Aika pelottavaa tavallaan, ja pari kertaa olenkin muka jo huomannut itsessäni sairastumisen merkkejä...:D Tajusin myös, ettei mielenterveyshäiriötä aina edes huomaa ulospäin. Sain jakson aikana tietää erään tuttuni kärsivän maanis-depressiivisyydestä enkä todellakaan olisi sitä huomannut jos hän ei olisi itse kertonut.

Huomenna on jakson ainoa tentti, josta tulee numero. Aiheena on fyysisen toimintakyvyn tukeminen, ehkä ainut aine joka on jaksanut edes jossain määrin kiinnostaa. Ylihuomenna alkaakin sitten kuntoutumisen harjoittelu, aika kivaa päästä taas kunnon hommiin. Harjoittelupaikastani lisää tällä viikolla...

Facebook

2010-11-05T14:36:00.000+02:00

Viime päivinä kiertänyt facebookissa, en kopioinut sinne vaan tänne:

Jossain nyt hoitaja saa haukut, koska hän tuo lääkkeet vähän myöhässä. Samalla hänellä on hirveä pissahätä, koska hänellä ei ole ollut aikaa käydä vessassa, nälkä koska hänellä ei ole ollut aikaa pitää taukoa. Hän kaipaa perhettään samaan aikaan, kun pitää huolta sinun ...perheenjäsenestäsi. Sen hetken kun kestää lukea tätä, pelastaa hoitaja ihmisarvoa. Kopioi tämä, jos tunnet hoitajan/arvostat hoitajaa.

Lukio vs. amis

2010-11-03T16:16:00.000+02:00

Mun piti tehdä tämä postaus jo viime keväänä, mutta kaipa se nytkin menee! Olen siis istunut 3 vuotta lukiossa ja tällä hetkellä vajaan vuoden amiksessa, joten näiden vuosien perusteella kirjoitan.

Viime aikoina olen huomannut muuttuneeni lukioajoista. Lukiossa tykkäsin vain istua tunneilla kuunnellen ja tehden muistiinpanoja. Kaikki ylimääräinen toiminta oli kamalaa, mutta onneksi sitä ei ollut paljon. Nyt amiksessa en malttaisi istua yhtäkään tuntia aloillani vaan mieluiten tekisin jotain käytännöllisiä juttuja. Tämä ilmiö on ilmaantunut tämän jakson aikana. Voipi johtua siitä, että kun harjoittelujaksoilla tulee tehtyä niin paljon käytännössä, että haluaisi sen saman jatkuvan sitten koulussakin. Käytännön juttuja rakastavat -> amikseen.

Minulle oli hieman hankalaa oppia amiksen kokeisiinvastaamistaktiikka (onkohan tuo edes mikään sana). Jos lukiossa oli kokeessa kysymyksenä sepelvaltimotaudin oireet, niin tietenkin aloitat vastaamisen kertomalla, mikä se sepelvaltimotauti on ja sen jälkeen niistä oireista. Jos amiksessa kirjoittaisi samalla lailla, saisi miinuspisteitä. Miksikö? Koska kysymyksessä käskettiin kirjoittaa vain sepelvaltimotaudin oireista, eikä kertoa mikä sepelvaltimotauti on. Jos kerrot mikä sepelvaltimotauti on, olet poikennut aiheesta ja saat miinusta. Ihan älytöntä mielestäni. (Tämä riippuu kyllä varmaan osittain opettajastakin.)

Lukiota pidetään usein paljon rankempana kuin amista. Juu, lukio oli rankkaa varsinkin silloin kun joka päivä oli lukuaineita vähintään kello 8-15. Yo-pohjaisena amiksessa olo ei ole kyllä sekään aina mitään herkkua, koska päivät ovat yleensä aivan yhtä pitkiä kuin lukiolaisillakin. Jaksojen rankkuus vaan vaihtelee, sillä esim. tässä jaksossa ei ole hirveästi mitään kotihommia ollut, tai jos onkin niin ne eivät ole olleet hirveän suuritöisiä. MUTTA: Viime kevään hoidon teoriajakso oli jotain aivan kaameaa. Jos olisit halunnut oppia kaiken opiskeltavista asioista, sinulla ei olisi ollut muuta elämää kuin koulu. Enkä tiedä olisiko silloinkaan onnistunut oppia kaikki mahdollinen lääkkeistä, hoitotoimenpiteistä yms. ja aikaa oli 6 viikkoa. Peruskoulupohjaisten opiskelu amiksessa on varmasti vähän leppoisampaa. Korjatkaa toki jos olen väärässä. :D

Lukiossa inhosininhosininhosin esitelmiä! Nyt amiksessa en pahemmin jännitä esitelmiä ollenkaan, ja toisinaan jopa pidän niiden pitämisestä, varsinkin jos aihe on kiinnostava. Amiksessa esitelmiä on ollut enemmän, eikä niitä ole kertaakaan tarvinnut pitää yksin, joten kokemuksen kautta olen oppinut esitelmöimään paremmin. Kun ryhmä on aina sama, ei uusia ihmisiäkään tarvitse jännittää vaan kuuntelijana ovat tutut ja turvalliset luokkalaiset. Ryhmän pysyvyys samana on myös asia, josta amiksessa tykkään. Kaverit säilyy eikä joka kurssilla ole miljoonaa uutta ihmistä. Sitten ehkä vähän ärsyttäisi jos oma ryhmä olisi vähemmän mukava, mutta meidän ryhmä on kyllä varsin kiva.

Loppuun vielä tärkein eroavaisuus lukion ja amiksen välillä: Lukio lihottaa ja amis laihduttaa, oikeasti! Itselläni oli lukiossa aina nälkä, joten söinkin sitten aika usein ja paljon :D (En ollut kuitenkaan lihava.) Amiksessa tulee jotenkin liikuttua enemmän ihan koulujaksojenkin aikana, joten ehkä sen ansiosta olen kokenut pienen laihtumisen ihmeen. Työharjoittelujaksoilla tulee sitten kyllä kahvitauoilla syötyä aika paljon kaikkea hyvää....

Ps. Tämä oli blogini 100. postaus, jeeeeee!

Long time no see

2010-10-28T19:58:00.000+03:00

Koulussa sujuupi hyvin, ensi viikolla on ensimmäinen tentti: Huolenpitotyön toiminnot. Eipä niitä tenttejä tuon lisäksi olekaan kuin fyysisestä toimintakyvystä. Meinaa vähän tulla kehitysvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat korvista ulos, mutta jaksoa on enää vajaa 2 viikkoa jäljellä joten enköhän sen loppuun kestä. Yksi päivä olimme pitämässä ryhmän kanssa vanhuksille jumppaa, oli tosi kivaa! En oikeasti olisi uskonut että toimintatuokioiden vetäminen vanhuksille voi olla noin mukavaa. Mummot oli niin hauskoja ja niiden kanssa puuhastelu sai taas muistamaan kuinka antoisaa tämä työ on. Se kun meinaa aina koulun penkillä istuessa unohtua.

Olen käynyt viime aikoina myös lapsenvahtihommissa tutussa perheessä, jossa olen jo pari kesää ollut töissä. On kivaa, kun tunnen ne lapset jo niin hyvin, samoin kuin niiden kaikki omituiset tavat yms. :D Esim. he eivät ikinä syö tavallista puikkojäätelöä suoraan siitä puikosta, vaan se jäätelö pitää pilkkoa lautaselle. Joo, ajattelin että kaikkia kiinnostaa. Tietäisin myös varmaan unissanikin, mistä niiden talosta löytyy mitäkin jne. Kaikki naapuritkin tietää mut ja tervehtii aina jos satun heitä siellä näkemään.

Niin joo, koulutusohjelmiinkin tuli haettua...Hakupapereihin päätyi 1. Sairaanhoito ja huolenpito 2. Vanhustyö 3. Suu- ja hammashoito. On se kumma, kuinka kavereiden innostus jotain tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan meinaa väkisinkin tarttua itseenkin, vaikka ihan opiskelujen alkuvaiheessa en tod. edes mielessäni harkinnut esimerkiksi tuota hammashoitoa! Meinasin laittaa hakupapereihin myös ensihoidon, koska siihenkin löytyy kaveripiirissä kiinnostusta, mutta ehkä en ole aivan ensihoitotyyppiä...

Ennen lomaa

2010-10-14T21:23:00.002+03:00

Huomenna alkaa syysloma, jee! Tällä viikolla saimme käsiimme koulutusohjelmahakupaperit, jotka pitäisi palauttaa syysloman jälkeen. En tosiaankaan tiedä mitä koulutusohjelmia olen siihen lappuseen sairaanhoidon lisäksi laittamassa. Ei kiinnosta mikään muu kuin sairaanhoito! Yyh ahdistavaa. Sitten vasta ahdistaakin jos en oikeasti pääse tuohon sairaanhoitoon ja huolenpitoon.

Saimme myös tietää ensi jakson harjoittelupaikat. Pääsin harjoitteluun koulumme yhteen juttuun, jossa saa siis seikkailla vähän ympäri kaupunkia tekemässä sitä ja tätä. Kerron sitten tarkemmin kunhan tiedän itsekin jotain lisää. :D Olen kuitenkin hyvin innoissani, koska näyttö kestää tuolla vain 2-4 tuntia ja se tehdään pareittain. Tuo helpottaa jo PALJON.

Kivaa lomaa ja klikkaahan isommaksi! :))

Kun olen...

2010-10-13T15:30:00.002+03:00

OHJAAJA (siis esim. jollekin opiskelijalle)

Annan palautetta säännöllisesti, erityisesti aina silloin kun opiskelija on hyvä jossain (hyvä palaute nostaa motivaatiota kun tietää että osaa edes jotain...), mutta tietysti myös silloin kun jossain on parannettavaa. Vaikka opiskelija ei välttämättä olisikaan kovin kiinnostunut palautteen saamisesta, se tulee auttamaan häntä hurjasti. Annan opiskelijan harjoitella mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, enkä aina tee itse koska luultavasti opiskelija tarvitsee minua enemmän harjoitusta. Pitää myös keskustella paljon opiskelijan tuntemuksista harjoittelua kohtaan!

VANHUS
Muistan olla kiltti nuorille hoitajaopiskelijoille ja sanoa heille kuinka mukavia he ovat ja kerron myös kaikkia muita kohteliaisuuksia. :)) En halua olla mikään valittaja-mummo, vaan sellainen herttainen jota kaikki aina haluavat tulla hoitamaan.

Oli pakko tehdä tämmöinen, jotta muistan sitten vanhempana ja viisaampana kuinka kannattaa toimia. ;D
Tuosta ohjaaja-jutusta vielä... Jos vertaan päiväkoti-ohjaajaani ja palvelukoti-ohjaajaani, niin päiväkoti-ohjaaja oli parempi, vaikkei meillä varsinaisesti synkannut enkä tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi hänen seurassaan. MUTTA: Hän antoi kunnolla palautetta ja hän antoi tehdä minun kaikkea itse! Esim. pitää satuhetkiä ja auttaa lasta askartelujutuissa. Palvelukoti-ohjaaja oli minua vain 6v. vanhempi joten hän ymmärsi meidän nuorten maailmaa (puhuttiin mm. eräästä komeasta talonmiehestä..heh), kun ei ollut todellakaan montaa vuotta siitä kun hän oli valmistunut lähihoitajaksi. MUTTA: Ärsytti se kun palautetta ei oikein saanut, niin hyvää kuin huonoakaan vaan vasta arviointikeskustelussa tuli oikeastaan melkein kaikki esiin. Joo tiedän, olisi ehkä kannattanut enemmän itse pyytää sitä palautetta ja ehkäpä myös antaa sitä hänelle, mutta joo enpä antanut ja sitä tässä nyt voivottelenkin. Damn. Hän ei myöskään kertaakaan antanut minun pistää esim. peräruisketta vaan jotenkin se aina meni niin että hän laittoi sen! Peräruiskeet laitoin aina muiden hoitajien kanssa työskennellessäni. Juu...ei muuta :D

Kuluneen viikon puuhia

2010-10-10T10:58:00.001+03:00

Tällä viikolla on tullut mm...

...huristeltua pyörätuoleilla. Meillä oli pyörätuoliliikuntaa, ja tanssittiinkin pyörätuolien kanssa esim. valssia. Olisi todella mielenkiintoista yrittää selvitä vaikkapa kauppareissusta pyörätuolin kanssa! Voisi olla aika jännä kokemus. Kuulemma heti kun ihminen istuu pyörätuolissa, häntä aletaan pitää vammaisena, joka ei tajua mistään mitään. Olisi ihan kiva itsekin kokea tuollainen kohtelu, jotta voisi sitten itse kohdella pyörätuolissa istuvia ihan järkevinä ihmisinä kun tietää miltä se tuntuu.

...ohjattua näkövammaisia tanssissa. Se koko tanssiohjaus oli kyllä ihan hanurista, koska meitä ohjaajia oli 4 kertaa enemmän kuin ohjattavia. Jokaiselle olisi pitänyt riittää oma ohjattava, jotta siitä jutusta olisi ollut edes vähän enemmän hyötyä.

...kokkailtua kuitupitoista ruokaa kotsan tunneilla. Huhhuh kun siitä tulikin täyteen... Meidän menuumme kuului kinkkukiusaus, porkkanaraaste, juustopatonki, marjarahka ja banaanikääretorttu. Ja kaikki tosiaan syötiin puolen tunnin sisällä. (Tai no ei tuota kääretorttua kuitenkaan ihan kokonaan vedetty.)

...harjoiteltua potilaan siirtoja sängystä toiseen ja ylös ja alas ja kyljeltä toiselle. Tunnin aiheena oli siis ergonomia, mutta sanoisin että oli aika turha tunti koska olemme sentään kaikki tulleet juuri hoidon kentältä, jossa nuo jutut tuli kyllä enemmän kuin tutuiksi.

Tiistaina alkaa koulutusohjelmahaku. Tiedän vain että sairaanhoito ja huolenpito pääsee ensimmäiselle hakusijalle, mutta mistään muusta en sitten tiedäkään mitään.

...

2010-10-04T10:50:00.024+03:00

Joo moi mulla ei ole yhtään mitään asiaa, koska koulu rullaa samaa tahtia kuin aina ennenkin. Nyt mielessä pyörii vain se, että syyslomaan on enää kaksi viikkoa ja loman jälkeen elämäni ainakin koulun osalta tulee helpottamaan, koska koulumatkani lyhenevät n. 14km. Aaaaah, odotan oikeasti syyslomaa niin paljon etten pysy kohta enää pöksyissäni.

Ennen lomaa pitäisi selvitä parista kehitysvammaisten ohjaustuokiosta (tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, etteivät kehitysvammaiset kiinnosta mua siinä määrin että jaksaisin perusteellisesti keskittyä heidän kuntouttamiseensa..odotan vain ensi vuotta kun alkaa koulutusohjelmat. Kuntoutuksen harjoittelustakin pitäisi jotenkin selvitä ennen sitä, huohhh.), parista esitelmästä, muutamasta palautettavasta tehtävästä jne.

Hommia

2010-09-26T17:02:00.000+03:00

Koulussa on istuttu nyt 3 päivää ja hommia on tullut ihan riittämiin jo nyt. Huhheijaa vaan. Tässä jaksossa opiskelen psyyk. fyys. ja sos. toimintakyvyn tukemista, kuntoutuksen tukemista, kotitaloutta ja huolenpitoa. Voin nyt rehellisesti sanoa, ettei kiinnosta läheskään siinä määrin mitä aiemmat jaksot. Meillä tulee olemaan aika paljon kaikkia vierailuja esim. vanhusten päiväkeskuksiin vetämään jotain toimintaa, ja erilailla vammaisten ihmisten liikuntakerhoihissa avustamishommia. Haluaisin tietää ensi jakson harjoittelupaikan. Siellä pitää laatia kuntoutussuunnitelma, yhh. Ja minä vielä joskus halusin fysioterapeutiksi!

Kouluuuun

2010-09-21T18:02:00.000+03:00

Tänään oli viimeinen päivä harjoittelua palvelukodissa jajaja olihan se aika haikeaa lähteä sieltä. Hyvästelin jokaisen asukkaan yksitellen ja oli ihan kamalaa kun pari asukkia alkoi itkemään, buhuu. Lupasin mennä käymään siellä vielä joskus, saapi nähdä kuinka moni asukas sitten enää muistaakaan minua. :DD

Selvisin myös hengissä arviointikeskustelusta, hyi hyi hyi. Ei sitten vielä saatukaan mitään kokonaisnumeroa, koska ensi jakson joku osa liitetään tuohon arviointiin. Tässä vaiheessa neljä osa-aluetta on H2-tasoa ja kaksi T1... En ehkä ole mikään synnynnäinen hoitaja, mutta intohimo tuohon työhön ainakin on kova. :>

Huomenna sitten kouluun. Vuorossa kuntoutumisen tukemisen jakso. Lukujärjestys ei näytä hirveän kivalta, lyhin päivä 8-15. On se ihan kiva palata taas kouluun.

Näyttö ohi

2010-09-15T12:24:00.007+03:00

Näyttö on nyt onnellisesti (?) ohi. En jaksanut tulla tänne mitään siitä vinkumaan kun olisin hermostunut vain enemmän. Eipä se loppuen lopuksi kovin paha juttu ollutkaan se koko näyttö. Plussaa tuli varmasti ainakin siitä että kävin ulkoiluttamassa toisen näyttöpotilaani, heittelin muutaman potilaan kanssa palloa, muistin laittaa oikeaan aikaan silmätipat toiselle näyttöpotilaalleni (yleensä kaikki aina unohtavat tipat ja ne laitetaan tavallisimmin pari tuntia myöhässä), reseptin ohjaamisen osasin täydellisesti yms. :) En kylläkään usko että saan kolmosta tuosta, mutta ihan hyvillä mielin tyydyn kakkoseenkin. Kuitenkin saan ykkösen haha. Mutta toisaalta, mitä väliä silläkään olisi vaikka tulisikin vain ykkönen? Mihin se tässä elämässäni vaikuttaa? Tänäänkin ajattelin, että ihan se ja sama mitä sieltä tulee, mulla on ollut tuolla huippukivaa ja nytkin on ihan naamalihakset kipeänä kun olen hymyillyt niin paljon. Noh, tuomio tulee ensi viikolla.

Päivät käy niin vähiin tuolla harjoittelussa! Juuri kun on jotain alkanut tajuamaan niin heti pitää lähteä. Plaah. Ennen tuota harjoittelua ajattelin, etten missään nimessä suuntaudu vanhustyöhön vaan se sairaanhoito ja huolenpito on ainut mihin haluan suuntautua. Nyt on kummallista sanoa näin, mutta ei se vanhustyökään ole mikään paha vaihtoehto! :D Ei ole enää kauankaan kun meidän pitää hakea koulutusohjelmiin, ja taidanpa jopa tehdä niin, että hakupapereihin menee 1. Sairaanhoito ja huolenpito 2. Vanhustyö 3. ??? Kuntoutuksen tukeminen???

Ha-ha-hakusanat

2010-09-13T17:23:00.000+03:00

Aika mukava tuo bloggerin tilastot-välilehti. Tässäpä hieman "parhaimpia" hakusanoja joilla tänne blogiin on eksytty:

kouluahdistus
-Juu, olet oikeassa paikassa. (No ei oikeesti)
loogisia päättelytehtäviä
-Siinä taitaa olla päättelyä kerrakseen kun yrittää saada teksteistäni selvää!
loogisia päättelytehtäviä amk
-En oo amkissa (buhuu). Jos oisin niin lätkäisisin tähän sulle semmoset päättelytehtävät ettet ois moisia ennen nähnytkään!
looginen päättely tehtäviä yläaste
-Jaa sä kaipaatkin vähän helpompia tehtäviä...
allekkainlaskut
-Hei ei tää oo mikään matikkablogi!
hassu kuva potilas
-Hehheh, niitähän täältä löytyy :D
hyvät työkengät lähihoitajalle
-Yhet hyvät on ainakin punaiset crocksit, joita jo 3 asukasta 14:sta on kehunut hienoiksi :D Joten jos haluat potilaita miellyttää niin valitse punaiset crocksit ;)
lähihoitajan näyttösuunnitelman teko ohjeita
-Heiiii joku muukin on tuskastellut näyttösuunnitelman kanssa
onko kukaan tehnyt vanhustyön näyttösuunnitelma
-Kyllä varmasti joku tässä universumissa :)
lonkkavaivaisen portaiden nousu
-Voipi olla hankalaa

Yössä

2010-09-09T18:03:00.031+03:00

Elämäni ensimmäinen yövuoro on nyt selätetty. Eikä edes väsyttänyt pahasti, mikä kyllä johtui varmasti siitä, että kaikki oli ihan uutta ja tekemistäkin oli ihan riittämiin joten en ehtinyt väsyä.

Tuli vähän siivottua, valmisteltua seuraavan päivän ruokaa, jaettua lääkkeitä, otettua pissanäyte (potilaalta), katseltua bb:tä....Puoli kolmen aikaan koettiin kauhun hetkiä, kun luultiin että joku on murtautumassa sisälle. Onneksi asialla olivatkin "vain" eksyneet ambulanssimiehet. Meinasi kyllä sydän pompata pois rinnasta kun joku alkaa pilkkopimeässä keskellä yötä hakata rystysillä ikkunaa. Hei haloo te kaikki ambulanssisedät, yöllä ei saa käyttäytyä tuollai!

Autokoulussa?

2010-09-07T17:03:00.000+03:00

Tunne on vähän samanlainen kuin autokoulun viimeisillä ajotunneilla. Kohta sitä pitäisi lähteä ihan omatoimisesti yksin liikenteen sekaan ajelemaan. Ensimmäisillä ajotunneilla ajo-ope sanoi, että: "Näin alussa minä aina kerron kun sinun pitää vaihtaa vaihdetta, mutta pikku hiljaa sinä alat itse huomaamaan milloin sitä vaihdetta kannattaa vaihtaa ja se ajaminen alkaa muuttua omatoimisemmaksi ja itsevarmemmaksi."

Mulle on nyt käynyt noin tuolla harjottelussa. :D Harjoittelun aluksi aina vain seisoa törötin paikoillani ja odotin, että joku sanoo mulle mitä voin seuraavaksi tehdä. Nyt olen huomannut alkavani itse omatoimisesti aina tehdä kaikkea. Esim. tylsyyden iskiessä olen alkanut kattamaan pöytiä, tyhjentämään tiskikonetta jne, tai jos ohjaaja on sanonut että kohta mennään nostamaan Pertti ylös sängystä, olen saattanut ilman mitään lisäkäskytyksiä mennä jo laittamaan Pertille kenkiä jalkaan ja ihan vain juttelemaan kaikkea mukavaa. Joo, huimia nämä mun omatoimisuuden saavutukset. Mulle nää on hurjia saavutuksia koska en todellakaan ole mikään maailman omatoimisin opiskelija. :D Ohjaajanikin sanoi että omatoimisuuteni on lisääntynyt hurjasti tän harjoittelun myötä. Enää en vain jaksa seistä paikoillani ja odottaa lisäohjeistusta, koska osaan kuitenkin tehdä tuolla jo niin paljon juttuja niin en kestä itsekään jos vaan nynnyilen siellä. Haha.

Suuntana Sairaala

Linkittäkäähän blogeja!

Opiskelijasta ohjaajaksi

Jatkosta

Valmistunut

Kuulumisia

Lisää hoitsuja!

Sitä oltais nyt hoitajia

Palautettu! :)

12 hyvää syytä hakeutua hoitoalalle

"LOMA"!

Kymmenen syytä rakastaa hoitsua

Toisinaan ei jaksa

Osastotyössä

Huomenna!

PäiKi ja Spr

Oppariviikonloppu

Tj 50

Kesä on ohi

Kotiapulainen

Postia

Miks kaikki muut...

Palkkapäivä

Töissä

Tuntematon potilas

Pääsykokeissa

Painajainen

Harjoittelut harjoiteltu

8 päivää...

Kesätöitä!!

Kirous

Kotihoitoa

Oppinut

Otsikko

Kevättä rinnassa

Loma starttaa!

S-ASAT=Aspartaattiaminotransferaasi

Uutta

Vali vali

Lääkelaskuja.....

Sairaanhoito ja huolenpito

Kouluuuun

Vuosi vierähti

Näyttöjä ja arviointeja

Kerrankin!

Näyttösuunnitelmaa..

Mummoja siellä, mummoja täällä

Koulutusohjelma !!!

Kuntoutumisen harjoittelu

Avartava jakso

Facebook

Lukio vs. amis

Long time no see

Ennen lomaa

Kun olen...

Kuluneen viikon puuhia

...

Hommia

Kouluuuun

Näyttö ohi

Ha-ha-hakusanat

Yössä

Autokoulussa?

Näyttösuunnitelma sucks

Röh-piikki

Herkkupäivä

Jee vai möö?

Saavutukset

"Hyvää yötä, kiltti tyttö"

Kentälle mars

1vee

Kouluahdistus

Verta

Riiviöt

Job job job

Leiri 1

Hoitotätiä väsyttää

Syksyn harkkapaikka

25% lähihoitaja

Huomenna loppuu